Teatterikorkeakoulun viiden opiskelijan maisteritutkinnon taiteellisena opinnäytteenä esitetään Q-teatterin pienellä näyttämöllä Tshehovin Kirsikkatarha, jonka koko nimi tässä esityksessä on arvoituksellinen Message From Tyler – Memento Mori, Kirsikkatarha. Kaikki nimestä ei täysin selviä, mutta lopun ajan meiningistä on taas kysymys. Vanhan ja rappeutuvan aatelisperheen kotitila ja sen toimeentulo kirsikkatarhasta ovat uhattuina, kun tässä esityksessä koko kirsikkatarha on kaavoitettu tulevan monitoimitalon parkkipaikaksi.
Jo tämä paljastaa, että ei enää olla
siinä vanhassa ajassa, jota Tshehov viimeiseksi jääneessä
näytelmässään kuvaa, vaan kuva laajenee maailman tilaan nyt,
jossa
kahvi juodaan kauramaidon kanssa ja uutisia kuunnellaan langattomien
kuulokkeiden kautta. Kuullan myös viesti Tyleriltä, joka kertoo
kemiallisten ongelmajätteiden
tuhoamislaitoksessa tapahtuneesta onnettomuudesta ja sitä
seuranneesta valtavasta ympäristötuhosta.
Tyler jää
arvoitukseksi, jonka takia yritin myöhemmin kotona löytää jotain
selitystä. Lähimmäksi osui amerikkalaisen musiikintekijän Tyler
Childersin levy
Long
Violent History
(Pitkä väkivaltainen historia).
Siihen
liittyen Tyler Childers on pannut nettiin kuuden minuutin
videoviestin (video message from Tyler Childers), jossa hän kohdistaa
kritiikkinsä poliisiväkivaltaan
ja muihin vaikeisiin epäkohtiin. Näytelmän ohjannut Minna
Lund on
muokannut Tshehovin tekstiä voimakkaasti, mutta koko ajan ollaan
silti Kirsikkatarhassa
hyvin
tunnistettavasti. Yksi epäkohta Tshehovin Kirsikkatarhassa
on ihmisten välinpitämättömyys: suurin
osa älymystöstä ei tee mitään, eivät mitään asioiden hyväksi,
filosofoivat vain ja ylenkatsovat kaikkea; kaikki hyvät
keskustelutkin käydään vain vetääksemme itseämme ja toisiamme
nenästä.
Sama nyt. Portugalilainen sosiologian
professori Boaventura
de Sousa Santos
ihmetteli viime viikolla saksalaisessa Telepolis-verkkolehdessä,
missä eurooppalaiset älymystön edustajat nyt ovat. Miksi he ovat
nyt hiljaa, miksi eivät ole vetoamassa rauhan ja demokratian
puolesta? Miksi he ovat vaienneet? Suomalaisetkin pasifistit ovat hiljaa. Onko älymystöä enää
olemassa, vai onko se vain heikko
varjo siitä, mitä se kerran edusti? Maailmassa
olisi hyvin tilaa kirsikankukille ja kaikelle kauniille, mutta siihen
ei enää kukaan tunnu pyrkivän, vaan Ukrainan osaltakin pidetään
tavoitteena, että saadaan ratkaisu sodan, ei rauhanteon
avulla.
Näytelmässä ollaan vielä puolivälin tienoilla
optimistisia. Lopussa
ei ole paljon muuta vanhaa jäljellä kuin mummin tuhkat samovaarista
tehdyssä uurnassa. Näyttämö
on keskellä salia noin 80 sentin korkeudella. Me 30 katsojaa istumme
salin seinustoilla näyttämön ympärillä. Sitten meidät kutsutaan
penkkeinemme näyttämön reunalle ja valkoisesta näyttämötasosta tulee kuin
juhlapöytä, jolle katetaan jokaiselle katsojalle pieni lasillinen
oman kirsikkatarhan marjoista tehtyä likööriä ja lautasella
kirsikoita. Palautui mieleen Kristian
Smedsin näytelmä
Palsa
– ihmisen kuva (2014)
Kansallisteatterissa, jossa katsojatkin olivat näyttämöllä ja
saimme siellä väliajalla kossua sillipurkeissa. Message from Kristian.
(Kirsikkatarha-opinnäytetyön
tekijät opiskelivat TeaKissa, kun Smeds vielä toimi siellä
näyttelijäntaiteen professorina.)
Teatteritaiteen
maistereiksi ovat näytelmän myötä valmistumassa Minna Lundin lisäksi näyttelijät Veera
Anttila, Ville Hilska, Juhana Hurme ja
Milla
Kaitalahti,
joiden lisäksi mukana esityksessä on Q-teatterin Anna-Sofia
Tuominen.
Vuosi sitten nämä neljä näyttelijäopiskelijaa olivat Smedsin suorassa ohjauksessa näytelmässä Jumala on kauneus. Heidän esityksensä on paikoin turkkamaisen fyysistä. Älyllisen
filosofoinnin sijasta osa näytelmästä on nyrkkeilypainiottelua,
josta Helsingin Sanomien arvostelussa sanottiin, että se on lainattu
amerikkalaisesta tappeluelokuvasta
Fight
Club (1999).
En ole sitä nähnyt, joten en sano mitään, eikä näytelmän
tiedoissa viitata siihen mitenkään. Jos
tällainen yhtymäkohta on, niin kysymys on ilmeisesti siitä, että
ollaan jo tekemisissä kapitalistisen
kulutusyhteiskunnan ääri-ilmiöiden
kanssa.
Symbolisella tasolla ei
ole kyse vain
tappelusta,
vaan koko yhteiskuntajärjestelmän romuttamisesta. Terrorismista.
Vallankumouksesta,
jonkinlaisesta, ja
onhan
Kirsikkatarhakin nyt tuhoutumassa.
Hampaat
ovat punaiset sekä kirsikoista että tappeluista - ja muistakaa kuolevaisuutenne, memento mori.
Kaikkinensa
todella erinomainen esitys. On hienoa, että uudet teatterintekijät
ja heidän opettajansa kohtaavat teatteritaidetta ja maailmaa tällä
tavalla, sillä Niskavuoret
osataan
jo muutenkin.
MADE
IN FINLAND
Tässä
yhteydessä otan lyhyesti esille myös Nokia-sarjaelokuvan Made
in Finland,
joka oli pääsiäisenpyhien tv-kohokohta. Puoli-Q:n kahvilanmyyjänä
oli nimittäin tämän suomalaisten tv-sarjaelokuvien kaikkien
aikojen parhaimmistoon kuuluvan sarjan päähenkilö Satu
Tuuli Karhu (neiti
Tammi, juristi), joka valmistui teatteritaiteen maisteriksi 2019.
Kiitin mainiosta roolityöstä ja lähetin samalla terveiset Emil
Kihlströmin kautta
tämän isälle, luokkakaverilleni Kari
Kihlströmille.
Minulla on identtiset kaksostytöt, mutta en ollut ennen nähnyt
identtisiä isää ja poikaa. Emil Kihlström on Made
in Finlandissa neiti
Tammen kollega.
kari.naskinen@gmail.com
