Mongolien sotilasjohtaja Tšingis-kaani sanoi 800 vuotta sitten, että suurin nautinto on kukistaa viholliset, ryöstää heidän omaisuutensa, nähdä heidän rakkaittensa kylpevän kyynelissä ja vaipua uneen heidän vaimojensa ja tyttäriensä syliin. Tälläkin hetkellä näitä nautintoja tavoitellaan eri puolilla maailmaa niin paljon, että Suomen YK-liiton kokoama lista käynnissä olevista isoista konflikteista on pitkä, mukana on yli 20 pahaa paikkaa. Immanuel Kantin filosofinen tutkielma Ikuiseen rauhaan (1795) päätyi niin hienoon toiveajatteluun, että yleismaailmallinen rauha saavutetaan kansainvälisten sopimusten avulla. Turha luulla, kokeiltu on. Eivätkä edes papit noteeraa viidettä käskyä ”Älä tapa”, vaan siunaavat sotaan lähtevät sotilaat, jotta he kauan menestyisivät ja eläisivät maan päällä, ja tämä edellyttää vihollisten tappamista.
Jotenkin
näin on kaikesta huolimatta toimittava. On oltava pelottava ja koko
ajan valmiina tuhoamaan muut. Paradoksaalista onkin, että nimenomaan
suurvallat eivät enää ole ajautuneet keskinäisiin sotiin, koska
ne pelkäävät toistensa ydinaseita. Vaikka Vladimir
Putin välillä
uhittelee ydinaseillaan, ei varsinaista uhkaa ole, vaan ydinaseet
ovat tuhovoimansa takia tehneet maailmasta turvallisemman kuin mitä
se olisi ilman niitä.
Teoriassa on siis niin, että jos
päästään ikuiseen rauhaan, se on ydinaseiden ansiota, joten niitä
on edelleen valmistettava ja levitettävä joka puolelle. Yksi
ongelma on kuitenkin vahingonlaukausten ja
hulluuden
mahdollisuudet.
Miten on Venäjän tapauksessa, onko Putinin mukana koko ajan
muovikortti,
jota
vilauttamalla vaikka vale-Stockmannin maksupäätteellä
saa
ydinaseet
irti?
Ainakin Yhdysvalloissa on ydinaseiden käyttöoikeus
otettu kaksi kertaa pois epävakaiksi havaituilta presidenteiltä,
Watergate-sotkun
jälkeen ryyppäämään herenneeltä Richard
Nixonilta 1974
ja Donald Trumpilta hänen
kannattajiensa vallattua kongressitalon 2021.
Viime
viikolla ilmestyneessä Kanava-lehdessä kansainvälisen politiikan
entinen professori Vilho Harle
kirjoittaa,
että Venäjä on muuttumassa suuralueesta vain harmaaksi
välialueeksi. Suuralueiksi jäävät enää
USA:n johtama läntinen suuralue ja Kiina. Näin maapallo jakautuu
kirjaimellisesti kahtia, jolloin suuralueet katsovat toisiaan
tähtäinten läpi suoraan silmiin koko pitkällä rajalla. Mutta
kumpikin
ovat
kuin savolaisia jalkapalloilijoita, jotka mieluummin naattivat kuin
laakaisevat.
Ideologisesti
voittaja tulee olemaan läntinen suuralue, kuten Harle näkee:
”Universaaleilla arvoilla on kysyntää ja kannatusta. Läntisten
arvojen voittokululle ei ole esteitä. Ainut
unversaalin maailmanvallan kehityksen jarruttaja on Kiina, joka ei
kuitenkaan sotilaallisena toimijana kykene taisteluun läntisen
suuralueen kanssa. Pelkän talouden varassa Kiina ei kamppailua
voita.”
Sitten Suomi. Täällä kaikki on hyvin, kun
siviilipalvelusmiehet Pekka
Haavisto, Jussi Halla-aho ja
Jari Tervokin ovat
vakaumuksellisia Nato-ydinasemiehiä, samoin tietenkin terveydellisistä
syistä armeijasta vapautettu Mika
Aaltola.
Naisten suomalaista Nato-kaaderia johti jäsenhakemusta kohti kovin
agitaattori Sanna Marin.
Turkki
ei vielä ollut antanut hyväksyntäänsä Suomen jäsenyydelle, kun
Sanna Marin 10.3. tunnusti väriä ja osallistui Kiovassa
äärioikeistolaisen nationalistin Dmytro
Kotsjubailon hautajaisiin.
Hän oli kuollut Bahmutin taisteluissa 7.3. Muita eurooppalaisia
johtajavieraita ei hautajaisissa
ollut.
KÖYHDYTETTYJÄ
URAANIAMMUKSIA
Jos
ei varsinaisia ydinaseita, niin köyhdytettyjä
uraaniammuksia kumminkin.
Iso-Britannia on luvannut sellaisia
Ukrainalle. Köyhdytetty uraani (depleted uranium, DU)
on ydinpolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote, radioaktiivinen
jäte. Sitä on jo pitkään käytetty hyökkäysvaunuja
läpäisevissä ammuksissa, risteilyohjuksissa ja ns.
bunkkeripommeissa. Ydinvoimateollisuudelle se on kätevä ja halpa
tapa päästä eroon tästä ydinjätteestä. Tällaisia uraaniaseita
on varastoissaan ainakin USA:lla, Venäjällä, Iso-Britannialla,
Ranskalla, Etelä-Korealla, Israelilla, Pakistanilla, Saudi-Arabialla
ja Taiwanilla.
Ensimmäisen
kerran uraaniaseita käyttivät laajassa mittakaavassa USA ja
Iso-Britannia Persianlahden sodassa 1991. Sen jälkeen Nato käytti
niitä Bosniassa 1994-95, Kosovossa 1999 ja Afganistanissa 2001-02
sekä
USA ja Iso-Britannia Irakin sodassa 2003.
Nato on
myöntänyt käyttäneensä yli 15 tonnia köyhdettyjä
uraaniammuksia ja -pommeja Kosovon sodan aikana. Yli
4000 Serbian ja
Kosovon kansalaista on nyt
haastanut
Naton oikeuteen, koska
heidän
syöpädiagnoosinsa ovat suoraa seurausta Naton uraaniammuksista.
Nykyisin
Serbiassa diagnosoidaan vuosittain syöpäsairaus yli
30 000 ihmisellä, kun vastaava määrä ennen vuoden 1999
pommituksia oli alle 7000. Serbiassa
diagnosoidaan eniten syöpää
Euroopassa
ja toiseksi eniten maailmassa.
Ikuiseen
rauhaan moni pääsee kuolemalla syöpään. Ikuiseen
rauhaan on
myös elokuva aseistakieltäytyjä Arndt
Pekurisesta,
jonka Suomen armeija teloitti jatkosodan aikana Suomussalmen
rintamalla 5.11.1941.
Hänen
hautakivessän
Malmilla Helsingissä lukee: ”Elit rauhalle, siksi sinut
ammuttiin.”
kari.naskinen@gmail.com