Neuvostoliittokin vedetty Ukrainan sotaan

Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto perustettiin 1922 sen jälkeen, kun vallankumouksen jälkimainingeista oli selvitty. NKP:n hallitsema liittovaltio lakkautui 1991. Näiden 70 vuoden aikana se syyllistyi Suomen talvisotaan 1939, oli mukana toisessa maailmansodassa lopettamassa Hitlerin natsismia ja sekaantui Afganistanin sisällissotaan 1979. Lisäksi syntilistalle kuuluvat häiriökäyttäytyminen sosialistisen leirin sisällä DDR:ssä 1953, Unkarissa 1956 ja Tshekkoslovakiassa 1968.

Nykyinen Venäjän federaatio perustettiin Neuvostoliiton hajottua, joten se on toiminut noin 21 vuotta. Sen sotahistoria on jo nyt pitempi kuin Neuvostoliiton: Tshetshenia 1994 ja 1999, Gruusia 2008, Krim 2014, Syyria 2015, Ukraina 2022.

Kun puhutaan Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan, on varsin yleistä, että ei tehdä eroa Venäjän ja Neuvostoliiton välillä. Sosialistiseen ja kommunistiseen yhteiskuntajärjestelmään kohdistuva vastenmielisyys saa lisäpontta, kun katsotaan Venäjän olevan periaatteessa Neuvostoliiton jatke muutenkin kuin maantieteellisesti. Vaikka Venäjällä tehtiin Stalinin aikana laajoja törkeyksiä koskien omaa kansaa, niin Putinin Venäjä on kuitenkin puhtaassa ryöstökapitalismissaan aivan äärimmäinen edustaja maailmassa ja nyt myös sotarikollisuudessaan.

Suomen kannalta tilanne on tällä hetkellä huomattavasti vaarallisempi kuin Neuvostoliiton aikana. Suhteet Neuvostoliiton kanssa toimivat erinomaisesti, vaikka jotkut edelleen kiukuttelevat sotienjälkeisen yya-suomettumisidean takia. Nyt meillä on naapurina arvaamaton diktatuurivaltio, jonka vaarallisuus on todistettu.

Neuvostoliiton alkuvaiheissa Lenin piti rauhanasiaa yhtenä keskeisimpänä. Bolshevikkihallituksen ensimmäinen toimenpide vallankumouksen jälkeen oli rauhanasetuksen säätäminen. Siinä puolustettiin pienten ja heikompien kansallisuuksien oikeutta kansalliseen itsemääräämiseen. Tästä olivat heti käytännön todisteina Suomen ja Eestin itsenäisyyksien tunnustamiset.

SKP:n Tiedonantaja-lehti on avoimesti Putinin Venäjän politiikkaa vastaan. Lenin-museon edellisen johtajan Aimo Minkkisen kirjoituksessa ”Neuvostoliitto – pyrkimys rauhaan” (11/2022) hän siteeraa Neuvostoliiton perustuslakia, jonka mukaan kansakuntien itsemääräämisoikeus merkitsi alistetun, kielellisesti tai etnisesti valtion pääväestöstä eroavan väestönosan oikeutta kansanäänestyksen perusteella erota itsenäiseksi valtioksi tai liittyä toisen valtion yhteyteen. Tämä tietenkin koski reuna-alueita, niemimaita ja sellaisia helposti eroamisen mahdollistavia alueita. Ei Lenin varmaan ajatellut, että itsenäistyköön Moskovakin, jos haluaa.

Viime torstaina Puna-armeijan vuosipäivänä 23.2. soitin Tampereelle Aimo Minkkiselle (kuvassa), jonka kanssa tutustuimme yhdellä seminaarimatkalla Viipurissa ja Kronstadtissa. Minkkinen väitteli tohtoriksi V.I. Leninistä Moskovan yliopistossa ja eläkkeelle jäätyään Minkkinen kirjoitti kirjan Lenin – Helmirasia (2014).

Työläisten ja talonpoikien punainen armeija (Rabotše-krestjanskaja Krasnaja armija) toimi tällä nimellä 1918-46, minkä jälkeen nimi muutettiin Venäjän asevoimiksi. Puna-armeijan syntyyn liittyy Tamperekin, sillä sen alku organisoitui suomalaisten punakaartien esimerkin pohjalta. Tähän Lenin ja kumppanit tutustuivat bolshevikkien kahdessa isossa kokouksessa Tampereen työväentalon vanhassa osassa, ja tuolloin Lenin näki Suomen työväen järjestyskaarteissa myös neuvostojen idean. Vuonna 1905 Tampereella tapasivat ensimmäisen kerran myös Lenin ja Stalin.

Bolshevikit havaitsivat Tampereella, että lakkokomitean hallinnassa kaupungissa vallitsi erinomainen järjestys. Kokouksen väliajalla Lenin tovereineen osallistui punakaartilaisten järjestämiin ampumaharjoituksiin, ja keväällä 1917 alettiin Pietarissa perustaa Suomen mallin mukaisia punakaartiosastoja.

Leninin projekti jäi kuitenkin kesken sairastumisen takia. Joulukuussa 1921 Lenin joutui salaisen poliisin silmälläpidon alla muuttamaan Kremlistä Gorkin kylään Moskovan ulkopuolelle. Vuoden lopussa NKP:n poliittinen toimikunta kielsi Leniniltä tulon Moskovaan takaisin töihin ilman Stalinin lupaa. Leninin peli oli pelattu, hän kirjoitti 1922 salaisen poliisin Tshekan puheenjohtajalle: ”Minut on käytännössä eristetty puolueesta ja yhteiskunnasta. Eilen vartiostoa kaksinkertaistettiin. Nyt heitä on jotakuinkin sata ihmistä. Minulle on jopa määrätty polut, joita myöten minun, katsokaas, täytyisi kulkea. – – – Nyt peräti kolmeen kuukauteen ei luokseni ole päästetty ketään. Täydellinen eristäminen. Puhelin on katkaistu.”

Nyt on Minkkisellä kuitenkin suuri suru Neuvostoliiton rauhanomaisen ideologian perinteen tuhoamisesta Putinin toimesta. Myös asioiden vääristely ottaa päähän. Kun suomeksi ilmestyi viime vuonna englantilaisen Keir Gilesin kirja Venäjän sota jokaista vastaan, siinä Giles kirjoittaa, että Venäjä on käynyt salaista sotaa länttä vastaan peitellysti jo vuosikymmeniä. Sanonta ei rajoitu kahteen viime vuosikymmeneen, vaan tarkoittaa myös Neuvostoliittoa. Giles on tutkijana ulkopolitiikan tutkimuslaitoksessa Chatham Housessa.

Kun juttuni alussa ovat Neuvostoliiton ja uuden Venäjän sotasyntilistat, niin vertailuksi voisi panna USA:n interventiot esimerkiksi maailmansotien jälkeen, mutta se olisi hirveän pitkä lista, ja sen voikin helposti lukea internetistä. Pari sellaista listaa katsoin ja niiden mukaan USA on vuoden 1945 jälkeen ollut sotimassa tai pannut CIA:n hoitamaan asioita noin 70 kertaa.

kari.naskinen@gmail.com