Seitsemän talouskriisiä

Itsenäisyyden aikana Suomi on kohdannut seitsemän talouskriisiä. Meneillään on nyt Ukrainan sodan ja siitä johtuva energia-aiheinen kriisi, mutta sen tilastollinen vertailu niihin aikaisempiin ei ole vielä mahdollista. Suomalaisilla historiapäivillä Sibeliustalossa käsiteltiin yhdessä luentokokonaisuudessa näitä talouskriisejä kansantalouden näkökulmasta. Helsingin yliopiston entinen taloushistorian professori Sakari Heikkinen kävi läpi seitsemän kriisin olemukset bkt-käyrien kautta ja näki asian niin, että niistä seitsemästä kriisistä neljä on ollut isoja. Tuorein eli koronaviruksesta alkanut kriisi ei näihin neljään kuulu, sillä sen vaikutuksista talous ei ole kärsinyt niin paljon kuin pelättiin. Koronakriisi vaihtui kuitenkin lennosta Ukraina-kriisiin ja tällä hetkellä talouden näkymät ovat epävarmoja.

Ne neljä isoa kriisiä ovat olleet:
1. Ensimmäisen maailmansodan ja itsenäistymisen murrosvaiheen kriisi 1914-21
2. Toinen maailmansota 1939-45
3. Pankkikriisi 1991-95
4. Finanssikriisi 2009-16.

Kolme pienempää aiheutuivat maailmanlaajuisesta lamasta 1930-32, kansainvälisestä öljykriisistä 1975-77 ja 2020 alkaneesta koronaongelmasta. Kaikki nämä seitsemän kriisivyöhykettä ovat olleet sellaisia, että niitä on kansantaloudessa hoidettu velkaa ottamalla ja bkt:ssa ne ovat näkyneet vähintäänkin niin, että kasvua ei ole tapahtunut. Kotoperäisiä kriisejä näistä seitsemästä ovat olleet vuoden 1918 tapahtumat ja pankkikriisi.

Kehitys joka tapauksessa on moneen otteeseen pysähtynyt. Tilastolukuja ja käyriä voidaan tehdä monenlaisia, ja Heikkinen konkretisoi nykytilannetta sillä tavalla, että viime vuonna bkt/asukas oli vain 69 prosenttia vuosien 1900 - 2008 trendin tasosta. Tuo 2008 oli sellainen vuosi, että sitä ei enää oikeastaan voi tavoitellakaan eli se on mittarina epäkelpo kansantalouden nykyvaiheiden kannalta tarkastellen.

Heikkisen esitelmä seinälle heijastettuine kalvoineen sisälsi runsaasti numeroaineistoa. Ne ovat luultavasti maanantaihin mennessä Historian ystäväin liiton verkkosivulla, kuten liiton puheenjohtaja Kari Salmi lupasi.

PUTININ SODAN VAIKUTUKSET
VIELÄ ARVAILUJEN VARASSA

Koska Heikkisen luento ei sisältänyt nykyistä sotaa, lainaan sitä koskevaa asiaa hänen blogisivultaan:

1990-luvun aallonpohjan jälkeen Venäjän osuus Suomen ulkomaankaupasta nousi suurin piirtein finanssikriisiin asti. Sen jälkeen osuus on pienentynyt. Viime vuonna Venäjän osuus Suomen viennistä oli noin 5 % ja tuonnista 9 %. Venäjän-viennin osuus Suomessa tuotetusta arvonlisäyksestä on vain 1,2 %, joten suoran vientishokin vaikutus ei ole merkittävä.

Venäjä-riskien lisäksi tulee vaikutuksia myös maailmantalouden kautta. Ne ovat kielteisiä Suomenkin talouskasvun kannalta, mutta kokoluokkaa on vaikea vielä ennustaa. Putinin hyökkäyssodan välittömät vaikutukset Suomen taloudelle näyttävät joka tapauksessa jäävän historiallisessa katsannossa vähäisiksi. Ei ole kyse Neuvostoliiton, saati keisarikunnan hajoamisen aiheuttamien järkytysten suuruisesta shokista. Mutta tämä koskee vain lähitulevaisuutta. Suurempi asia on se, miten sota vaikuttaa pidemmällä aikavälillä maailmantalouden kehitykseen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että se kääntää globalisaation pyörää taaksepäin. Kuinka paljon, jää nähtäväksi.

Putinin sodan todennäköiset pidemmän aikavälin talousvaikutukset ovat monella tapaa murheellisia. Taloudellisen nationalismin voimistuminen tekee kaikista kansakunnista hieman köyhempiä. Varustelumenojen kasvattaminen vähentää mahdollisuuksia kansalaisten hyvinvointia parantaviin uudistuksiin. Venäläiset joutuvat maksamaan alentuneella elintasolla autokraattisen johtajansa sotaretken kustannukset.

”Talouspoliitikoilta vaaditaan jatkossa tavallistakin enemmän taitoa valita huonoista vaihtoehdoista parhaat”, sanoo Heikkinen.

kari.naskinen@gmail.com