perjantai 20. syyskuuta 2019

Kuva Kari Tapiosta ei voi olla oikea

Elokuva Kari Tapiosta on kertomus alkoholismista. Se ei kuitenkaan voi olla kokonaisuudessaan kuva Kari Tapiosta. Elokuvan nähtyään tämä kuva on yksiulotteisesti vain se, että Kari Tapio oli kaamea juoppo, joka laiminlöi perhettään ja kaikkea muutakin. Tämä ei voi olla totta. Miten tähän kuvaan ollenkaan mahtuisi se, että Kari Tapio teki yli 400 levytystä ja pitkän uran esiintyvänä taiteilijana? Hänen levyjään on myyty jo noin 840 000, mikä on toiseksi eniten Suomessa, hieman edellä on vain J. Karjalainen. Elokuvassa tämä puoli Kari Tapiosta unohdetaan jokseenkin kokonaan.

Tällaista tämä viihde-elokuvien tekeminen nykyisin on, ensin
Olavi Virta ja Juice Leskinen, nyt Kari Tapio, seuraavaksi varmaankin Vesa-Matti Loiri, jonka yhteydessä taas käydään läpi viinanjuonti – ja ehkä myös spermalammikot, joista viihdelehdet ovat jo raportoineet.

Kari Tapion elämästä kertova elokuva
Olen suomalainen on pettymys siksikin, että musiikki siinä jää pieneen sivuosaan. Kari Tapion vetäviä lauluja kuullaan lähinnä vain taustamusiikkina. Elokuvassa on vain yksi sykähdyttävä kohta, kun Kari Tapio tanssilavan estradilla aloittaa nimenomaan Olen suomalainen -iskelmänsä (1983). Se on sentään yksi kaikkien aikojen parhaita suomenkielisiä iskelmiä, mutta elokuvassa sen esittäminen lopetetaan muutaman alkusäkeen jälkeen.

Elokuva alkaa taksin takapenkiltä 5.12.2010, kun Kari Tapio on tulossa keikalta kotiin.
Hän saa sydänkohtauksen ja kuolee kaksi päivää myöhemmin 65-vuotiaana. Taksista siirrytään takaumana vuoteen 1963, jolloin Kari Tapani Jalkanen 19-vuotiaana aloittaa keikkailun. Tauolla hän tapaa vanhan mestarin Tapio Rautavaaran, joka tarjoaa taskumatista juotavaa. Siinä elokuvan idea onkin, viinaa ja tuttuja musiikkialan ihmisiä, joita Kari Tapio uransa aikana tapaa: Toivo Kärki, Chrisse Johansson, Ilkka Lipsanen, Veikko Samuli, Reijo Taipale, Mosse Vikstedt, Ilkka Vainio jne.

Kaikki vyöryy kuitenkin ohi pikaisina kohtauksina, koska elokuvassa on kiire aina seuraavaan viinanjuontitilanteeseen. Ajankuvat sentään ovat hyviä, sillä pukeutumiseen ja tukkamuoteihin on kiinnitetty hyvin huomiota, ja Kari Tapion Anglia vaihtuu sujuvasti Mersuun.

Matti Ristinen nimiroolissa on onneksi erinomainen, muistuttaa jopa yllättävän hyvin Kari Tapiota. Samoin Tiina Lymi onnistuu mainiosti vaimona, joka tekee kaikkensa pitääkseen perheen jotenkin uomissaan. Kaikki tuntuu vain mahdottomalta, kun alkoholistin lupaukset ja vannomiset raitistumisesta eivät koskaan pidä. Lopulta kun miehen menestys alkaa tuottaa rahaa, alkavat myös miehen raha- ja muut menot mennä yli äyräiden. Näiltä osin kuvaus saattaa olla hyvinkin osuvaa, ja olivathan elokuvanteossa mukana alusta alkaen myös Kari Tapion vaimo Piia Viheriävaara (kuoli 2015) sekä heidän poikansa Jiri, Jani ja Joona. Mutta silti, kuva on kovin vajaa. Ei mainintaakaan esimerkiksi sellaisesta tärkeästä yksityiskohdasta, että hänen laulunopettajanaan oli Ture Ara.

Mielenkiintoinen, mutta elokuvassa väliin jätetty asia oli myös Kari Tapion tapaaminen Olen suomalainen -hitin tekijän Toto Cutugnon kanssa. Se tapahtui Ruotsin-laivalla 2001, kun Viking Line oli järjestänyt heille yhteisen keikan. Seuraavana vuonna miehet tapasivat Lahden viinijuhlilla, joissa Cutugno ehdotti Kari Tapiolle uutta kappalettaan Il treno va, ja Kari sanoittikin siitä itselleen seuraavan suosikkilaulunsa Juna kulkee.

Elokuvan on ohjannut
Aleksi Mäkelä, jolta ei etukäteen suuria odottanutkaan. Tämä on kuitenkin varsin kökköinen tarina, josta ei aina tiedä, onko tarkoitus ollut tehdä draama vai oikein melodraama. Välillä se vaikuttaa komedialtakin, ja sivuhenkilöt ovat lähinnä parodiahahmoja (perusteettomasti, miksi).

Vuonna 1995 Kari Tapio kirjoitti sanat yhteen Veikko Samulin sävellykseen, syntyi Myrskyn jälkeen jotain ryyppyputkea murehtiessa:

Myrskyn jälkeen on poutasää
vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
auringon käyvän hehkumaan
Tiedän tään, vielä kerran nään
sateenkaaren pään, ja sinne jään.

kari.naskinen@gmail.com