Jos television urheiluselostajat nääntyvät
Dohan kuumuuteen, olen valmis tuuraamaan:
”Tästä juoksusta tulee isossa kuvassa kova otatus. Jos Warholmin paketti on kasassa, niin kello tykkää ja loppusuoralla Warholm tarjoilee jo silmäkarkkia ja namuttelee niin, että Benjaminille käy kylmät.”
Olen valmistautunut myös sillä tavalla, että osaan kertoa, minkä levyn jokin rokkiyhtye julkaisi sinä vuonna, kun esimerkiksi Daniel Ståhl ensimmäisen kerran heitti kiekkoa.
Tärkeintä on kuitenkin huolehtia suomalaisista. Avajaispäivää koskeneessa raportoinnissa tämän otti huomioon parhaiten jokin urheiluaiheinen nettisivusto, jossa todettiin, että jos Oskari Mörö olisi päässyt kisoihin, hän olisi ehkä selviytynyt alkueristä välieriin. Mörö oli siis avajaispäivän paras suomalainen.
Epäreilua on järjestää kilpailut kovassa kuumuudessa. Hyvähän siellä afrikkalaisten on rehkiä, kun ovat sellaiseen tottuneet. Muutenkin maapallon lämpimillä alueilla asuvat urheilijat ovat paremmassa asemassa, kun voivat aina harjoitella mukavissa olosuhteissa. Olisikin pidettävä päiväntasaajaa sellaisena rajana, että sen pohjoispuolella asuvat kesälajien urheilijat saisivat käyttää dopingia ja talvilajien harrastajille doping sallittaisiin päiväntasaajan eteläpuolella asuville.
Kun juoksukilpailujen lähtöön valmistautuvat urheilijat esitellään televisiossa, mukana on yleensä aina niitä, jotka tekevät ristinmerkkejä ja nostavat katseensa kohti taivasta. He tietävät, että Jumalakin katsoo kisoja telkkarista, joten nuo rukoiluliikkeet on tehtävä vain sillä hetkellä, kun kamera heitä kuvaa.
Eilisillan kilpailuja en ehtinyt katsoa, kun olin Sibeliustalossa urheilumies Hanski Kinnusen järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa (kohteena Lahden mielenterveyskuntoutujien Klubitalo). Laulajien lisäksi esiintyjänä oli Jukka Puotila, joka otti esille nuorten naisten kanssa touhuavat Sauli Niinistön, Paavo Lipposen ja Dannyn. Lipposta koskeva imitointi meni näin:
”Turhaa puhetta se seksin korostaminen. Minä tykkään enemmän joulusta. Se on useammin.”
kari.naskinen@gmail.com
”Tästä juoksusta tulee isossa kuvassa kova otatus. Jos Warholmin paketti on kasassa, niin kello tykkää ja loppusuoralla Warholm tarjoilee jo silmäkarkkia ja namuttelee niin, että Benjaminille käy kylmät.”
Olen valmistautunut myös sillä tavalla, että osaan kertoa, minkä levyn jokin rokkiyhtye julkaisi sinä vuonna, kun esimerkiksi Daniel Ståhl ensimmäisen kerran heitti kiekkoa.
Tärkeintä on kuitenkin huolehtia suomalaisista. Avajaispäivää koskeneessa raportoinnissa tämän otti huomioon parhaiten jokin urheiluaiheinen nettisivusto, jossa todettiin, että jos Oskari Mörö olisi päässyt kisoihin, hän olisi ehkä selviytynyt alkueristä välieriin. Mörö oli siis avajaispäivän paras suomalainen.
Epäreilua on järjestää kilpailut kovassa kuumuudessa. Hyvähän siellä afrikkalaisten on rehkiä, kun ovat sellaiseen tottuneet. Muutenkin maapallon lämpimillä alueilla asuvat urheilijat ovat paremmassa asemassa, kun voivat aina harjoitella mukavissa olosuhteissa. Olisikin pidettävä päiväntasaajaa sellaisena rajana, että sen pohjoispuolella asuvat kesälajien urheilijat saisivat käyttää dopingia ja talvilajien harrastajille doping sallittaisiin päiväntasaajan eteläpuolella asuville.
Kun juoksukilpailujen lähtöön valmistautuvat urheilijat esitellään televisiossa, mukana on yleensä aina niitä, jotka tekevät ristinmerkkejä ja nostavat katseensa kohti taivasta. He tietävät, että Jumalakin katsoo kisoja telkkarista, joten nuo rukoiluliikkeet on tehtävä vain sillä hetkellä, kun kamera heitä kuvaa.
Eilisillan kilpailuja en ehtinyt katsoa, kun olin Sibeliustalossa urheilumies Hanski Kinnusen järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa (kohteena Lahden mielenterveyskuntoutujien Klubitalo). Laulajien lisäksi esiintyjänä oli Jukka Puotila, joka otti esille nuorten naisten kanssa touhuavat Sauli Niinistön, Paavo Lipposen ja Dannyn. Lipposta koskeva imitointi meni näin:
”Turhaa puhetta se seksin korostaminen. Minä tykkään enemmän joulusta. Se on useammin.”
kari.naskinen@gmail.com
