Kun joskus 1970-luvulla tein haastattelun Kärhästä hänen asuessaan Lahdessa, jäi talteen sellaista aineistoa, jota en kirjoittamassani lehtijutussa käyttänyt, joten tässä niille tulee käyttöä:
”Kyllä moottoripyöräilyssä ajaja ratkaisee huomattavasti enemmän kuin autoilussa”, sanoi Kärhä. ”Tästä on hyvänä esimerkkinä se, että autourheilussa nouseminen aivan huipulle käy paljon nopeammin kuin mp-urheilussa. Eli kun kaverille annetaan tarpeeksi hyvä auto, hän on valmiimpi tasapäiseen kilpailuun muiden hyvän kaluston omaavien kanssa kuin jos sama tilanne olisi moottoripyöräilyssä.”
”Fyysisesti varmasti kaikkein raskain laji on motocross. Eikä luotettavuusajo jää tässä suhteessa paljon jälkeen. Esimerkiksi Päijänneajon läpi ajaminen ilman myöhästymisiä vaatii varmasti puolen vuoden kovan harjoittelun.”
”Moottoripyörän selässä oppii myös autolla ajamista varten. Ajosilmä kehittyy herkäksi ja oppii valitsemaan parhaat ajolinjat yhdellä silmäyksellä. Ovathan ne kuitenkin hyvin erilaisia ajopelejä. Moottoripyörällä voi käyttää hyväkseen enemmän kikkoja, kun pystyy tekemään taittoja, kevennyksiä ja sellaisia. Ensimmäisissä ralleissa nyin jatkuvasti ratista, kun luulin, että etupäätä sai näin ilmaan.”
”Kun minä ensimmäisen kerran lähdin rallikilpailuun autolla (Porvoossa 1966 Isuzu Belletillä), tuntui siltä kuin moottoripyörällä aikaisemmin ajamani tiet olisivat muuttuneet paljon mutkaisemmiksi. Alkuun ei tiennyt kaikkia systeemejä, enkä hankkinut autoon esimerkiksi ralli-istuinta. Tämä aiheutti sen, että monta kertaa putosin istuimen ja oven väliin. Niin paljon minussa on vieläkin moottoripyöräilijää, että ralliakin ajaessani kallistelen vartalolla mutkissa”, kertoi Kärhä.
Aikoinaan rallikilpailut järjestettiin ”pimeinä”, mikä tarkoitti, että minkäänlaista ennakkotutustumista pikataipaleisiin ei sallittu. Kärhälle tämä oli mieleen. Hän ei pitänyt siitä, että esimerkiksi Jyväskylän rallia piti jo 1969-luvun lopulla harjoitella reittiin tutustumalla ja nuotteja kirjoitellen. – ”Vie kesälomankin”, sanoi Kärhä.
Päijänneajoon Pertti Kärhä osallistui ensimmäisen kerran 16-vuotiaana 1955. Ajokkina oli pieni Puch, jossa ei ollut kai yhtään korjaamatonta osaa. Perille Konsta kuitenkin pääsi. Niin rankka oli kilpailu, että kun sen rasitusten jälkeen piti vielä ajaa Helsingistä kotiin Lahteen, niin nukahtaa meinasi pyöränsarviin. Päijänneajot Kärhä voitti 350-kuutoisella Jawa-CZ:lla. Rallia hän ajoi Isuzujen lisäksi Alfa Romeo 2000:lla, Sunbeam Avengerilla ja Mitsubishi Lancerilla.
Toinen erinomaisesti menestynyt monipuolisuusmies on ollut myös Kärhää kolme kuukautta vanhempi Rauno Aaltonen, joka auto- ja moottoripyöräkilpailujen lisäksi harrasti aikoinaan myös kilpaveneilyä.
kari.naskinen@gmail.com