Näyttelijät kuitenkin ovat erinomaisia. Helen Mirren (72) ja Donald Sutherland (82) vetävät roolinsa tietenkin komediallisiin näkökulmiin pohjaten, mutta ei se vain riitä. Kaiken lisäksi tarina on epäuskottavakin. Ei kahden vanhuksen ajomatka kömpelöllä ajoneuvolla Bostonin seudulta Floridan eteläkärkeen 2500 kilometrin päähän olisi mitenkään mahdollista niin kuin se tässä elokuvassa on.
Floridaan pitää ajaa siksi, että entinen kirjallisuudenlehtori John Spencer ei koskaan ole käynyt Key Westissä, jossa Ernest Hemingway asui 1920-30-luvuilla. Matka sopii hyvin Sutherlandillekin, joka on lukenut äänikirjaksi Hemingwayn Vanhuksen ja meren. Lehtorin toinen suuri kirjailijasuosikki on Herman Melville, ja tässäkin on yhtymäkohta Sutherlandiin, joka tv-sarjassa Moby Dick esittää isä Mapplea.
Hemingway jää elokuvassa kuitenkin pelkiksi maininnoiksi. Lehtori muistaa joitakin irrallisia Hemingway-sitaatteja, mutta siinä kaikki.
Paolo Virzi ei ole niin mitätön ohjaaja kuin tämä elokuva antaisi ymmärtää. Eilen tuli televisiosta hänen ohjaamansa Ahneuden hinta (2013), jossa jäntevästi ja trillerimäisesti käytiin läpi valheiden verkon vähittäistä repeämistä. Elokuvateattereissa Suomessa on aikaisemmin nähty hieman Thelma ja Louise -teemaa mukaileva Hulluna onnesta (2016), joka myös on toimiva tarina.
kari.naskinen@gmail.com
