tiistai 3. huhtikuuta 2018

Milloin manipulaatio muuttuu hypnoosiksi?

Suomeksi ilmestyneissä Jerry Cottoneissa oli joskus 1960-luvulla tapaus, jossa salaperäisten itsemurhien takana oli hypnoosia käyttänyt murhaaja. Kööpenhaminassa tapahtui 1951 todellisuudessa kaksi pankkiryöstöä ja niistä toisessa kaksi murhaa, jotka oli tehty hypnoosissa. Tästä kertoo Arto Halosen elokuva The Guardian Angel – Suojelusenkeli. Nimi on englanninkielinen, sillä elokuva on myyty jo yli 20 maahan. Kansainvälinen oli elokuvan tuotantokin, Halosen oman yhtiön lisäksi rahoitusta tuli mm. Tanskan televisiolta, ja näyttelijöitäkin oli viidestä eri maasta. Kuvauspaikat olivat Kööpenhamina ja Zagreb.

Arto Halonen on pitkällä urallaan tehnyt pääasiassa dokumenttielokuvia, lähes 30. Suojelusenkelikin on eräänlainen dramatisoitu dokumenttielokuva, joka etenee alun vauhdikkaan pankkiryöstö- ja takaa-ajokohtauksen jälkeen aika puisevasti. Istutaan ja puhutaan vuorotellen kuulusteluhuoneessa ja vankisellissä. Tällaisiahan psykologiset jännärit monesti ovat, toiminnallisia tapahtumia ei paljon ole. Itse asia on joka tapauksessa mielenkiintoinen.

Päähenkilöt ovat hypnotisoija Björn Shouw Nielsen ja hänen uhrinsa Palle Hardrup, jonka Halonen tapasikin pitkän elokuvaprojektinsa aikana 1997. Nielsen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja Hardrup vankimielisairaalaan. Omanlaisen särmänsä asiaan toi se, että Nielsen ja Hardrup olivat sodan aikana olleet natsimielisiä, ja olivat sitä edelleen. Miehet mm. haaveilivat yhteispohjoismaisen kuningaskunnan aikaansaamisesta, ja ilmeisesti sen johdossa noudatettaisiin natsitotalitarismin periaatteita. Elokuvan nimi tulee siitä, että Nielsen sanoo itseään Hardrupin suojelusenkeliksi.

Elokuvasta voi rivien välistä lukea sitä pohdintaa, mitä hypnoosi on. Milloin manipulointi muuttuu lähes hypnoosiksi? Miten oli mahdollista, että Hitler sai melkein koko Saksan kansan hypnotisoitua? Entä miten nyt, millaisia manipulaatiojärjestelmiä internet mahdollistaa? Vai onko niin, että esimerkiksi ns. sosiaalinen media massatiedotuksen vaihtoehtoisena vastavoimana pystyy torjumaan massapsykologian vaikutuksia.

Näitä asioita alettiin selvittää jo 1930-luvulla. Wilhelm Reichin Suomessakin hyvin tunnetussa Fasismin massapsykologiassa (1933) todettiin, että tällaisten massa-ajatusten taustalla oli pitkällinen manipulaatio ja indoktrinaatio. Halosen elokuvassa ei näihin syvällisyyksiin pureuduta, eikä kaikkea muutenkaan saada irti, esimerkiksi jää täysin avoimeksi se, miksi Nielsen pani Hardrupin tekemään pankkiryöstöjä. Mahtaneeko samanaikaisesti ilmestyneessä kirjassa (WSOY) enemmän perusteluja?

Pini Hellstedtin kuvaama elokuva vie hyvin kuvaamaansa aikaan. Ympäristöt ovat hienosti aidontuntuisia ja näyttelijät on puettu ja kammattu niin, että vaikutelma sodanjälkeisistä vuosista välittyy täysin. Pääosassa on tapausta sitkeästi, esimiehensä toppuuttelusta huolimatta tutkiva rikospoliisi Anders Olsen, jota esittää Vallan linnakkeesta tuttu Pilou Asbaek (kuvassa vas.). Poliisia motivoi sekin, että hän on Tanskan miehityksen aikana paennut natsivaltaa Lontooseen, ja katkeruus on vielä päällä.

Näyttelijöistä mielenkiintoisin on poliisin vaimoa esittävä Sara Soulié. Hän on kahden maan kansalainen, syntynyt Tanskassa, mutta asuu Suomessa, jossa on käynyt Teatterikorkeakoulun. Hän puhuu sujuvasti tanskaa, ruotsia ja suomea, ja kolmea muutakin kieltä, joista Suojelusenkelissä käytetään englantia. Henkilötiedot paljastavat, että Sara Soulié on tätä ennen vilahtanut pienissä rooleissa parissa elokuvassa ja ollut näkyvästi mukana tv-sarjassa Nymfit (2014). Suojelusenkelissä rouva Olsenin rooli on erikoinen, kun hän osallistuu miehensä tutkimuksiin erikoisella tavalla tapaamalla Nielseniä useita kertoja. Näiden tapaamisten sisällöstä olisi ollut hyvä nähdä enemmänkin.

Nielseniä esittää tuttu amerikkalainen elokuvakasvo Josh Lucas (kuvassa oik.) ja Hardrupia tanskalainen Cyron Melville.

kari.naskinen@gmail.com