Pariisissa meno oli kuitenkin rajumpaa. Elokuva alkaa, kun vasemmistolainen teininuoriso lähtee Clichyn aukiolle mielenosoitukseen vaatimaan vangittujen opiskelijaradikaalien vapauttamista. Kun tämä ei auta, tehdään muuta ilkivaltaa. Lisäksi asiaan kuului haparoiva, jännittävä seksi.
Omat kokemukseni noilta vuosilta ovat Jyväskylästä, jossa henki oli samankaltainen, mutta toiminta rauhallisempaa. Poliisien kanssa ei taisteltu, eikä Lyseon seinään maalattu iskulauseita. Oli kuitenkin hallittava vallankumouksellinen syntaksi, dialektiikka ja trotskilaisuus sekä osattava analysoida Kiinan, Kuuban ja Neuvostoliiton kommunismien erot.
Jyväskylän kulttuuripäivät, Jyväskylän Kesä, oli vuoden kohokohta. Sinne tuli kulttuurivasemmistolaisia Helsingistä, ja meininki muuttui pykälää kovemmaksi ja värikkäämmäksi. Kesän hallituksen puheenjohtaja, professori Päivö Oksalakin haukkui 1968 joitakin keskustelutilaisuuksiin osallistuneita ”ideologisiksi pillipiipareiksi” ja ”vallankumoushihhuleiksi”.
Leikkiä vallankumouksella harrastivat nimenomaa kulttuuriporukat. Arvo Salo kirjoitti, että ”kulttuuri ilmentää maailman muuttumista ja kulttuuripolitiikka muuttaa maailmaa”. Metallityöväen liiton tutkija Kimmo Kevätsalo kuitenkin näki realistisemmin, kuten hän 1969 kirjoitti: ”Lahdessa ja Nastolassa käyty Upon tehtailta alkanut lakko on tietoisuuden luojana kokonaan toista luokkaa kuin kulttuurin avulla tapahtuva vaikuttaminen. Tässä lakossa taisteltiin työläisten oikeuksista, kulttuuri-ihmisille vieraista ja arkisista asioista.”
Samana vuonna Jyväskylän Kesän aikana oli teatteriryhmä vienyt esityksensä rakennustyömaalle. Se oli järjestetty huonosti ja Kevätsalo kirjoitti pilkallisesti, että se oli ikään kuin kulttuuriväen armonele niille, jotka kulttuuripäivien aikanakin raatavat likaisessa ja raskaassa työssä.
”Kuinka asettua työläisten rinnalle heidän taistelussaan”, kysyi Kevätsalo. Saman kysymyksen esittää tietyllä tavalla myös Oliver Assayas elokuvassaan. Siinä syntyy suorastaan vastakkainasettelu, kun teinivasemmistolaiset joutuvat tappeluun duunareiden kanssa.
Eikä vallankumous etene. Elokuvan päähenkilö Gilles on haaveilija, joka toivoo vallankumouksen toteutumisen ohella tulevansa isona kuva- tai elokuvataitelijaksi. Lopulta hän löytää itsensä jostakin hanttihommasta elokuvastudiossa, jossa parhaillaan tehdään elokuvaa lohikäärmeen hyökkäyksestä natsien sukellusveneen kimppuun.
Jos tuo on oikea elämäkerrallinen tieto Oliver Assayasista, niin eteenpäin alalla hän kuitenkin on päässyt. Arvo Salostakin tuli kulttuuriministeri, Kimmo Kevätsalo väitteli 1999 tohtoriksi työelämän sosiologian alalta, ja kyllä ne muutkin Jyväskylän Kesässä käyneet helsinkiläiset ovat suurimmaksi osaksi pärjänneet elämässään.
kari.naskinen@gmail.com
