perjantai 21. heinäkuuta 2017


Eila Kivikk´aho

Läpäjävä vedenkalvo…
Vipajava kuva kuun.
Älä katso. Älä valvo.
Nuku tuoksuun tuomipuun.

Eeva Salo

Usein minä muistelen oppimiani asioita
siivet pienet, evämäiset,
niiden sulat suomumaiset,
muu höyhennys karvamaista
ja mietin ja mietin mitähän sekin on
vaikka minä tiedän että se on pingviini.

Lauri Viita

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Olen viime aikoina käsitellyt parikin kertaa vanhoja Parnasso-lehtiä. Aikaisemmin olen joiltakin tutuilta kysynyt, mahtaisiko kukaan olla kiinnostunut tästä kokoelmastani, alkaen numerosta 1 (1951). Muutamasta antikvariaatistakin olen tiedustellut, mahtaako niillä olla mitään arvoa. Ei ole.

Koska näin on, otin komerosta esille kaksi isoa laatikkoa, joissa nuo lehdet ovat. Nyt olen niitä ennen nukkumaanmenoa lukenut, ja heureka – enkä niitä anna enkä myy, vaikka joku tarjoaisi miljoonan. Tänä iltana näyttävät yöpöydällä päällimmäisinä olevan numerot 4-7/1966.

Se vain ihmetyttää, miten Eila Kivikk´aho keksi itselleen tuollaisen taiteilijanimen.

kari.naskinen@gmail.com