perjantai 13. tammikuuta 2017

24 viikkoa – ei ainakaan suuren yleisön elokuva


Raskaana Astrid saa tietää, että hän on saamassa Downin oireyhtymää sairastavan lapsen. Saksalaisen elokuvan nimi 24 viikkoa viittaa siihen, että tällaisissa erikoistapauksissa voidaan tehdä abortti vielä 24 viikkoa raskauden alkamisesta, ainakin Saksassa. Elokuva kertoo Astridin ja hänen miehensä ankarasta pohdinnasta tiedon saamisen jälkeen.

Tilannetta vaikeuttaa lisäksi se, että Astrid on tunnettu stand up -koomikko, ja asian tulo julkisuuteen kasaa paineita. Tunti ja 40 minuuttia tätä vatkaamista elokuvassa on kuitenkin liikaa, elokuva on tylsä. Aihe on vakava, mutta se ei kestä elokuvallista tarkastelua. Anne Zohra Berrachedin ohjaaman elokuvan pitkäveteisyys on jotain muuta luultavasti vain sellaisille katsojille, joilla on henkilökohtaista kosketuspintaa kehitysvammaisiin lapsiin tavalla tai toisella.

Elokuvalle ei ole eduksi sekään, että ainakin minä osasin ennakoida jokaisen tulossa olevan tilannekäänteen aivan oikein. Ainoa hyvä puoli on, että elokuvassa ei oteta abortin suhteen kantaa suuntaan eikä toiseen.

Sen sijaan siitä ei tule lisäpisteitä, että elokuvasta on haluttu tehdä myös nykyaikainen, joten siihen on sijoitettu myös seksiä: alastomia naisia suihkussa odottavien naisten uimahallivuoron jälkeen ja nussimistakin – koska iso maha on tiellä, niin takaapäin.

kari.naskinen@gmail.com