Minulla on television luona pieni muovinen Pluto-koira.
Johtuu siitä, että kun televisio meillä Jyväskylässä alkoi näkyä 1961, oli
ensimmäinen televisiosta näkemäni kuva sellainen, jossa Pluto juoksi vasemmalta
oikealle.
Televisionrakastajana olen jo kymmeniä vuosia sanonut, että televisio on kaikkien aikojen paras keksintö, hieman sen jälkeen paremmuusjärjestyksessä tulevat tuulilasinpyyhkijät ja mikroaaltouuni. Kun sitten eilen illalla seurasin Yle Areenan välityksellä suoraa lähetystä NASA:n tiedotustilaisuudesta ja näin uusimpia kuvia pienoisplaneetta Pluton pinnalta, totesin, että nyt on Pluton kanssa 54 vuotta kiertämäni ympyrä sulkeutunut – olen nähnyt kaiken.
Tekniikka on näiden 54 vuoden aikana mennyt eteenpäin käsittämättömän hurjasti, mutta kaikesta päätellen kehitys vain jatkuu. Niin kuin tämä Pluton tapaus: se on niin kaukana, että valon tulo sieltä maahan kestää 5,5 tuntia, ja valo sentään kulkee 300 000 km/s. Tämä planeetta-Pluto on Auringosta 40 kertaa kauempana kuin Maapallo. Jos me eläisimme yhtä kaukana, näyttäisi Aurinko meistä vain tavalliselta tähdeltä.
Kuitenkin eilen keskiviikkona näin Plutosta kuvan. Kuva tv-ruudun laidasta laitaan esitti noin 400 kilometrin levyistä aluetta. Kuvan oli ottanut avaruusluotain, joka oli lähetty matkalle Floridasta tammikuussa 2006. Oikeastaan tämä kaikki menee nyt yli ymmärryksen, minun ja minun keltaisen Plutoni.
Tärkein on silti televisio. Pluton juoksemiseen silloin 1961 olin jo varautunut. Oli tiedossa, että Jyväskylässä aletaan kokeilla lähetyksiä, ja siksi isä osti meille heti Blaupunkt-television. Kun tulin koulusta, avasin television ja aloin tehdä läksyjä olohuoneen pöydän ääressä. Kesti pari viikkoa, että televisiossa näkyi vain ”lumisadetta”, mutta sitten se tapahtui: yhtenä iltapäivänä Pluto juoksi vasemmalta oikealle. Tuota piirrettyä Disney-elokuvan pätkää kesti muutaman minuutin, minkä jälkeen alkoi taas lumisade. Kuukaudenpäivät vielä meni lumisateen ja koelähetyspätkien kanssa, mutta sitten se alkoi...
Aivan uusi kokemus tämä ei silti ollut. Edellisenä kesänä olimme käyneet sukulaisissa Salossa, joka jo silloin kulki näköjään teknologian kärjessä, koska isäni serkun luona televisio jo näkyi. Sitä sitten ihmeteltiin, ja siltä kyläreissulta jäi mieleeni amerikkalainen sarjaelokuva Riemuperhe Riley. Rooman olympiakisojakin pääsin kesällä 1960 katsomaan kahtena iltana, kun ajoimme isän tuttavien luo Korpilahdelle ja Leivonmäelle, joissa Yleisradion lähetykset näkyivät korkeilla paikoilla olevissa taloissa.
Lisäksi olin nähnyt televisio-ohjelmia Aren baarissa Puistokadulla. Are Oy oli Ford-liike, jossa oli myös iso sähköosasto, ja se järjesti baariin sisäisiä kaapelitelevisiolähetyksiä. Siellä kävin katsomassa mm. Mack Sennettin Keystone Kops -lyhytelokuvia usein koulun jälkeen – tai enemmän kuin usein, jäin luokalleni kaksi kertaa.
Näin se pitkä matka Pluton kanssa siis oli alkanut. Panen tähän vielä arkistomuistiinpanoistani parhaat sarjaelokuvat, jotka television alkuaikoina esitettiin:
TALVI 1962:
1. Interpol kutsuu
2. Eversti March
3. Bonanza
4. Klondike
5. Pelon hetkiä
6. Poliisikoira
KEVÄT 1962:
1. Puolustuksella on puheenvuoro
2. Viisi sormea
3. Interpol kutsuu
4. Valtatie 66
5. Perry Mason yllättää
6. Bonanza
Muita alkuvuosien huippuja olivat Harry Lime, Highway Patrol, King of Diamonds, Mike Strait, Nimeni on Cox ja Pyhimys seikkailee.
kari.naskinen@gmail.com
Televisionrakastajana olen jo kymmeniä vuosia sanonut, että televisio on kaikkien aikojen paras keksintö, hieman sen jälkeen paremmuusjärjestyksessä tulevat tuulilasinpyyhkijät ja mikroaaltouuni. Kun sitten eilen illalla seurasin Yle Areenan välityksellä suoraa lähetystä NASA:n tiedotustilaisuudesta ja näin uusimpia kuvia pienoisplaneetta Pluton pinnalta, totesin, että nyt on Pluton kanssa 54 vuotta kiertämäni ympyrä sulkeutunut – olen nähnyt kaiken.
Tekniikka on näiden 54 vuoden aikana mennyt eteenpäin käsittämättömän hurjasti, mutta kaikesta päätellen kehitys vain jatkuu. Niin kuin tämä Pluton tapaus: se on niin kaukana, että valon tulo sieltä maahan kestää 5,5 tuntia, ja valo sentään kulkee 300 000 km/s. Tämä planeetta-Pluto on Auringosta 40 kertaa kauempana kuin Maapallo. Jos me eläisimme yhtä kaukana, näyttäisi Aurinko meistä vain tavalliselta tähdeltä.
Kuitenkin eilen keskiviikkona näin Plutosta kuvan. Kuva tv-ruudun laidasta laitaan esitti noin 400 kilometrin levyistä aluetta. Kuvan oli ottanut avaruusluotain, joka oli lähetty matkalle Floridasta tammikuussa 2006. Oikeastaan tämä kaikki menee nyt yli ymmärryksen, minun ja minun keltaisen Plutoni.
Tärkein on silti televisio. Pluton juoksemiseen silloin 1961 olin jo varautunut. Oli tiedossa, että Jyväskylässä aletaan kokeilla lähetyksiä, ja siksi isä osti meille heti Blaupunkt-television. Kun tulin koulusta, avasin television ja aloin tehdä läksyjä olohuoneen pöydän ääressä. Kesti pari viikkoa, että televisiossa näkyi vain ”lumisadetta”, mutta sitten se tapahtui: yhtenä iltapäivänä Pluto juoksi vasemmalta oikealle. Tuota piirrettyä Disney-elokuvan pätkää kesti muutaman minuutin, minkä jälkeen alkoi taas lumisade. Kuukaudenpäivät vielä meni lumisateen ja koelähetyspätkien kanssa, mutta sitten se alkoi...
Aivan uusi kokemus tämä ei silti ollut. Edellisenä kesänä olimme käyneet sukulaisissa Salossa, joka jo silloin kulki näköjään teknologian kärjessä, koska isäni serkun luona televisio jo näkyi. Sitä sitten ihmeteltiin, ja siltä kyläreissulta jäi mieleeni amerikkalainen sarjaelokuva Riemuperhe Riley. Rooman olympiakisojakin pääsin kesällä 1960 katsomaan kahtena iltana, kun ajoimme isän tuttavien luo Korpilahdelle ja Leivonmäelle, joissa Yleisradion lähetykset näkyivät korkeilla paikoilla olevissa taloissa.
Lisäksi olin nähnyt televisio-ohjelmia Aren baarissa Puistokadulla. Are Oy oli Ford-liike, jossa oli myös iso sähköosasto, ja se järjesti baariin sisäisiä kaapelitelevisiolähetyksiä. Siellä kävin katsomassa mm. Mack Sennettin Keystone Kops -lyhytelokuvia usein koulun jälkeen – tai enemmän kuin usein, jäin luokalleni kaksi kertaa.
Näin se pitkä matka Pluton kanssa siis oli alkanut. Panen tähän vielä arkistomuistiinpanoistani parhaat sarjaelokuvat, jotka television alkuaikoina esitettiin:
TALVI 1962:
1. Interpol kutsuu
2. Eversti March
3. Bonanza
4. Klondike
5. Pelon hetkiä
6. Poliisikoira
KEVÄT 1962:
1. Puolustuksella on puheenvuoro
2. Viisi sormea
3. Interpol kutsuu
4. Valtatie 66
5. Perry Mason yllättää
6. Bonanza
Muita alkuvuosien huippuja olivat Harry Lime, Highway Patrol, King of Diamonds, Mike Strait, Nimeni on Cox ja Pyhimys seikkailee.
kari.naskinen@gmail.com
