maanantai 30. heinäkuuta 2012

Hyvinvointivaltion suunta?


¤ Toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointivaltio sai kannatusta yli puoluerajojen.

¤
Hyvinvointivaltion aikaansaama tasa-arvoisuus lisää ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta.

¤
Kansainvälisen talouden liberalisointi muutti työn ja pääoman keskinäisiä valtasuhteita pääoman hyväksi.

¤
Hyvinvointivaltion vaaliminen avoimessa taloudessa on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi.

¤
Sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion kannatus jää vähemmistöön.

¤
Suomessa harjoitettu politiikka on lisännyt tuloeroja ja eriarvoisuutta.

¤
Tuloerot Suomessa ovat revenneet yhtä suuriksi kuin ne olivat 40 vuotta sitten.

¤
Lastensuojelun tarve on kasvanut voimakkaasti samaan aikaan kun tuloerot ovat lisääntyneet.

¤
Erilaiset eturyhmät ajavat itselleen edullisia muutoksia hyvinvointivaltioon.

¤
Nykyisin on eri puolueiden kannattajien välillä selviä eroja suhtautumisessa julkisiin palveluihin ja varsinkin verotuksen keventämiseen.

¤
Vuoden 2007 vaalitutkimuksessa enemmistö piti verotuksen keventämistä tärkeänä.

¤
Veroasteet ovat alentuneet eniten kaikkein suurituloisimmilla.

¤
Verotuksen kiristyminen ei haittaa pitkän aikavälin talouskasvua.

¤
Verotuksen painopisteen muuttaminen ansiotuloista kulutuksen verottamiseen ei juuri parantaisi työllisyyttä.

¤
Ihmisiä motivoivat vain lyhyen tähtäimen materiaaliset kannustimet, lähinnä raha.

¤
Vuonna 2008 alkanut taloustaantuma on lisännyt rajusti toimeentulotuen tarvetta, ts. köyhyyttä.

¤
Laaja julkinen palvelujen tarjonta/tuotanto yhdessä korkean verotuksen kanssa voi sittenkin olla tärkeimpiä syitä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin menestykseen.

(Lähde:
Heikki Taimio [toim]: Hyvinvointivaltion suunta – nousu vai lasku?; Työväen sivistysliitto, 2010)

kari.naskinen@gmail.com