Keskustajohtoisten hallitusten aikana eli Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen ollessa pääministereinä toteutettiin kuntaliitoksia niin, että kuntien lukumäärä väheni 120:llä. Nykyisen hallituksen aikana kuntaliitoksia ei ole toteutettu. Tällä hetkellä kepu tekee vastoin aikaisempaa politiikkaansa äänekästä oppositiopolitiikkaa vastustamalla jyrkästi kuntaliitoksia.
Vanhasen hallituksen aikana sisäministeriö ja Kuntaliitto panivat julkisuuteen uhkakuvalaskelman, minkä mukaan kuntien talous romahtaisi seuraavien viiden vuoden aikana. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Vuonna 2004 Suomessa oli 290 sellaista kuntaa, joiden vuosikate oli positiivinen, ja 138 kunnalla se oli negatiivinen. Ministeriön ja Kuntaliiton tuolloin esittämä ennuste oli, että vuonna 2009 tulee olemaan vain 51 positiivisen vuosikatteen kuntaa ja 365 negatiivisen vuosikatteen kuntaa. Kävi kuitenkin aivan toisin: positiivisen vuosikatteen kuntien määrä oli vuonna 2009 peräti 303 ja negatiivisen vuosikatteen kuntia oli vain 29.
Vuosikate osoittaa sen tulorahoituksen, mikä juoksevien menojen maksamisen jälkeen jää jäljelle käytettäväksi kunnan investointeihin, sijoituksiin ja lainojen lyhennyksiin. Vuosikate on keskeinen kateluku arvioitaessa tulorahoituksen riittävyyttä.
Tilanne on edelleen hyvä verrattuna vuonna 2004 tehtyihin ennusteisiin. Tilastokeskuksen keräämien tilinpäätöstietojen mukaan kuntien yhteenlaskettu vuosikate heikkeni kylläkin viime vuonna vajaat 17 prosenttia, mutta vuoden 2011 vuosikate oli silti edelleen parempi kuin vuonna 2009.
Kuvassa ovat kuntien yhteenlasketut vuosikulut (sinisellä) ja vuosimenot (punaisella) tällä vuosikymmenellä. Molemmat ovat luonnollisesti nousseet, mutta mitään dramaattista muutosta suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut.
Suomessa puhutaan paljon siitä, että liian hajanainen paikallishallinto (= paljon kuntia) syö julkista rahoitusta liikaa. Paikallishallinnon osuus bruttokansantuotteesta on noin 20 prosenttia, ja kun ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, niin verrataanpa Ruotsiin: ei ole vihreämpää, sillä Ruotsissa paikallishallinnon osuus bkt:stä on 25 prosenttia.
Huonoimmassa kunnossa olevia kuntia on kaikesta huolimatta autettava ja se tapahtuu kuntaliitoksilla. Vaihtoehtoja on vain kaksi, jos peruspalvelut halutaan säilyttää: heikon kunnan liittäminen vahvempaan tai paikoin hurjatkin veronkorotukset.
Kuntaliiton nykyisten laskelmien mukaan kymmenen parhaassa asemassa olevaa kuntaa ovat:
1. Espoo
2. Eurajoki
3. Tuusula
4. Helsinki
5. Rauma
6. Oulu (laskelma ennen uusimpia Nokia-uutisia)
7. Tampere
8. Vaasa
9. Harjavalta
10. Salo (laskelma ennen uusimpia Nokia-uutisia)
Tilaston loppupää huonoimmuusjärjestyksessä:
336. Kärsämäki
335. Siikalatva
334. Reisjärvi
333. Vaala
332. Alavieska
331. Soini
330. Merijärvi
329. Vihanti
328. Lavia
327. Rääkkylä
kari.naskinen@gmail.com
