Sotaveteraanijärjestöt narisevat jälleen siitä, kun veteraanimäärärahat pienenevät valtion talousarviossa. Niin pienenee veteraanien määräkin, heitä on enää noin 40 000.Valtion ensi vuoden talousarviossa on veteraanimäärärahoja yli 300 miljoonaa euroa. Lisäksi veteraanijärjestöt saavat Raha-automaattiyhdistykseltä 100 miljoonaa euroa.
Erikoinen puoli koko tässä veteraaniasiassa on, että alan järjestöt ovat rikkaita. Sotainvalidien Veljesliiton omaisuus on yli 50 miljoonaa euroa, ja muillakin järjestöillä on omaisuutta yhteensä arviolta 10-30 miljoonaa euroa. On isoja kiinteistöjä, metsää, asuntoja ja pörssiosakkeita. Mihin näitä valtavia omaisuusmassoja säästetään, kun tiedetään, että kymmenen vuoden kuluttua ei sotaveteraaneja juurikaan enää ole?
Kyllähän herrat tietenkin osaavat. Kymmenien miljoonien omaisuudet esimerkiksi säätiöidään, ja siten voivat järjestöherrat edelleen pitää hienoja kokouksiaan ja esiintyä itsenäisyyspäivinä paraatien vastaanottojoukoissa mitalit rinnassa.
Näin on ehditty jo tehdäkin, kun Sotavahinkoyhdistyksen jäljelle jääneestä pääomasta perustettiin Sotavahinkosäätiö. Se myöntää vuosittain tunnustuspalkintoja Kadettikunnassa, Maanpuolustuskiltojen liitossa, Reserviläisliitossa ja Suomen reserviupseeriliitossa tehdystä maanpuolustustyöstä.
Sekin tässä kokonaisuudessa ihmetyttää, miksi veteraanit itse eivät vuosikymmenten aikana ole saaneet riittävästi apua järjestöiltään. On ollut paljon veteraaneja, joiden taloudellinen asema on ollut todella huono, köyhyys ja kurjuus on ollut jokapäiväistä. Mutta ei kun ei - kivitaloja ei ole voitu (haluttu) muuttaa rahaksi ja avustuksiksi. Kerran vuodessa on ehkä päässyt viikon hoitolareissulle, mutta sielläkin on lehteä pitänyt lukea laastarilla teipatuilla silmälaseilla.
kari.naskinen@gmail.com
