torstai 24. marraskuuta 2011

Joukon rymäkkä on aina lähellä hulluutta

Populismi ei ole mikään nykyaikojen ”keksintö”. Ensimmäinen, sillä nimelläkin kulkenut puolue oli 1891 – 1908 Yhdysvalloissa toiminut The Populist Party, joka oli perustettu edistämään etelän viljelijöille ja työläisille tärkeitä asioita sekä vastustamaan pankkeja, maanteitä ja kaikkia muitakin eliitin ajamia edistysaskeleita.

Populismi-sana tulee latinan sanasta populus, mikä tarkoittaa ihmisjoukkoa, kansaa, asukkaita. Tästä kielitieteellisestä kansalähtöisyydestään huolimatta populismi on kaikissa vaiheissaan osoittautunut ylhäältä johdetuksi poliittiseksi liikkeeksi, joka kansan tyytymättömyyteen vedoten on vaatinut poliittista muutosta.

Kansaan vetoaminen, kansan nimissä toimiminen on tuttua. Jo Kaarle Suuren tärkein neuvonantaja Alkuin kirjoitti kirjeessään keisarilleen vuonna 798: ”Ei pidä kuunnella niitä ihmisiä, joilla on tapana sanoa, että kansan ääni on jumalan ääni, sillä joukon rymäkkä on aina hyvin lähellä hulluutta.” (Latinasta suomeksi kääntänyt valtio-opin professori Matti Wiberg.)

Suomessa nyt - mitä on Timo Soinin puolueen rymäkkä? Ei ole Soini vielä tätä sanaa ottanut käyttöön. Vai onko rymäkkä edessä vasta presidentinvaaleissa?

Hulluutta vai ei, mutta sellainen kuva minulle perussuomalaisista on muotoutunut, että se on ikään kuin tyhmien ja yksinkertaisten oma puolue. Sellainenkin on näköjään tullut tarpeeseen.

Suomalaisen populismin tilaa on hyvin kuvannut ruotsalainen toimittaja-kirjailija, Euroopan äärioikeistoa tutkinut Lisa Bjurwald, joka viime viikolla Suomessa käydessään sanoi perussuomalaisten rasismipuheista:

”Ruotsidemokraatit olisivat voineet sanoa näin silloin, kun he vielä olivat uusnatsiryhmä. Mutta he eivät missään tapauksessa olisi näin tyhmiä enää nykyisin.”

Tyhmyytensä tai ainakin epärehellisyytensä on paljastanut myös Soini, kuten Bjurwald on pannut merkille: ”Soini toimii tyypillisesti, muiden Euroopan populistipuolueiden tapaan, sanoessaan, että perussuomalaiset ei hyväksy rasismia. Mutta he hyväksyvät – muuten nämä rasismin hyväksyvät edustajat saisivat potkut puolueesta.”

Tottahan Soini tämän tietää. Hän on kuitenkin valmis tarjoamaan äänestyskanavan niille suomalaisille, jotka tuntevat itsensä rasisteiksi. Helsingin Sanomien teettämän tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajista yli neljännes on rasisteja, kaksinkertainen määrä muiden puolueiden kannattajiin verrattuna.

Kriittisen arvion populismista on viimeksi esittänyt Matti Wiberg. Juuri ilmestyneessä kirjassaan hän on luetellut ne asiat, joita populistit vastustavat (aakkosjärjestyksessä):

- asiantuntijat
- byrokratia
- edistysmieliset ajattelijat, jotka ”eivät luota kansaan”
- eliitti, varsinkin valtaa pitävä eliitti
- EU
- globalisaatio
- herrat
- iso raha
- kansainvälisyys
- keskittäjät
- kirjanoppineet teoreetikot eli älymystö
- korruptio
- liberalismi
- maahanmuutto
- modernismi
- monikulttuurisuus
- muukalaiset
- nykyvalta
- rappio
- suuryksiköt
- suvaitsevaisuus
- teknokraatit
- verot
- virkamieskunta.

Pelin henki on selvä: vastustus kohdistetaan sinne, mistä saa eniten kansansuosiota.

Wiberg sanoo, että populismi voi toimia missä tahansa vasemmisto-oikeistoulottuvuudella: ”Vasemmistopopulismi vastustaa markkinavoimia, oikeistopopulistit puolestaan vastustavat laajalle ulottuvaa hyvinvointivaltiota ja kireää verotusta sekä – usein nationalistisin tunnuksin – maahanmuuttoa ja globalisaatiota.”

Wibergin mukaan ainoa menestyksekäs tie populistien vastustamiseen löytyy asiallisesta poliittisesta väittelystä, jossa monipuolisesti punnitaan ratkaisuvaihtoehtoja. Koska perussuomalaisetkin tietävät tämän, puolue esiintyy julkisuudessa lähinnä vain puheenjohtajansa muodossa. Jotkut hakkaraiset, halla-ahot, oinoset ja sisut tosin sotkevat jonkin verran tätä asetelmaa, mutta ainoa virallinen sanoja on Soini.

Tässäkin noudatetaan vanhaa populismin kaavaa, jossa puolue on suuren johtajan ympärille rakentunut protestiliike.

Eikä populismin tarvitse todistella mitään. Kunhan vain pitävät yllä isoa rymäkkää. Wiberg naureskelee sitäkin mielenkiintoista asiaa, että populistit eivät tarvitse mitään tunnettuja tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmiä päästäkseen selville siitä, mitä kansa tahtoo. Päinvastoin perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että esimerkiksi Suomen Gallup Oy ja TNS Gallup Oy ovat pelkkiä pilipalifirmoja, joten niiden saamiin tutkimustuloksiin ei pidä uskoa.

kari.naskinen@gmail.com