Kokoomus haistatti paskat Lahden kaupungille

Lahden kaupunginhallitus oli lausunnossaan ylikunnalliselle joukkoliikennelautakunnalle esittänyt, että joukkoliikenne Lahdessa järjestettäisiin ns. bruttomallin mukaan. Tämä oli siis Lahden kaupungin kanta asiaan, vaikka syntyikin äänestyspäätöksellä 6-5. Nyt kun joukkoliikennelautakunta päätti asiasta, asettui Lahden Kokoomuksen siellä olevat edustajat poikkiteloin kaupungin tahtoa vastaan. Lautakunnan kokoomuslaisen puheenjohtajan Simo Räihän (kuva) muutosesityksen perusteella ja äänin 6-4 päätettiin, että liikenne Lahdessa tullaan järjestämään porvarien haluaman ns. nettomallin mukaisesti.

Mitä järkeä tässä on? Kaupunki tekee demokraattisen päätöksen, mutta kun se ei Kokoomukselle käy, se haistattaa paskat kaupungille. Tämä oli lyhyen ajan sisällä jo toinen kerta, kun Kokoomus marssi kaupunginhallituksen yli. Pitäisikö kaupunginhallitus tarpeettomana lakkauttaa?

Lahdessa sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät olivat bruttomallin kannalla, koska sillä pystyttäisiin linja-autoliikenne järjestämään asukkaita parhaalla mahdollisella tavalla palvellen.

Bruttomallin etuja olisi, että sen avulla liikenne voitaisiin suunnitella keskitetysti, tavoitteena saada yhtenäinen joukkoliikennejärjestelmä. Voitaisiin myös kilpailuttaa erikokoisia liikennekokonaisuuksia. Kilpailun voisi voittaa jopa muutaman hengen yritys, mikä mahdollistaisi uusien pienten yrittäjien alalle tulon ja menestymisen suurten yritysten joukossa. Kaupunki voisi suunnitella reitit ja aikataulut yksityiskohtaisesti, vaikkapa Renkomäestä Mukkulaan ja kilpailuttaa vain sen. Tällainen bruttomalli on käytössä jo Helsingissä, Tampereella ja Turussa, joissa siitä on hyviä kokemuksia. Nettomallia ei ole Suomessa vielä missään .

(Tämä juttu on aikaisemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)

kari.naskinen@gmail.com

Pikainen kirjallisuuskatsaus, vihjeeksi Joulupukille

I

Saksalaisen nykykirjallisuuden suuriin nimiin kuuluva Siegfried Lenz (86) hakee pienessä romaanissaan Hetken hiljaisuus (Gummerus) vastausta siihen, mitä on suuri rakkaus. Kaunein lukemani rakkauskirja. Syksyn hienoin romaani.

Siegfried Lenz (kuva) aloittaa kuvauksensa kuolleen rakastetun muistotilaisuudella. Sen jälkeen siirrytään takautumien avulla kuvaamaan rakkautta. Jos Joulupukki tuo tämän kirjan, niin varoitus: takakannen tekstiä ei kannata lukea, koska siinä paljastetaan, miksi rakastettu on kuollut. Kirjassa tämä paljastuu vasta aivan loppupuolella.

II

Saksalainen Eugen Ruge (58) on kirjoittanut sukutarinan omasta suvustaan. Vähenevän valon ajassa (Atena) eletään Deutsche Dramatische Republicissa ennen DDR:n liittymistä Länsi-Saksaan ja vähän sen jälkeenkin. Elämä DDR:ssä ei tavallisten ihmisten kannalta ollut lopulta niin järkyttävän kurjaa kuin yleinen kuva elämänmenosta siellä on ollut. Kun muuri oli murtunut, itäsaksalaisten elämässä suurin muutos ja edistys oli, että sai pehmeää talouspaperia.

Muurit voivat murtua hetkessä, mutta maailma muuttuu sittenkin hitaasti.

III

Vakoilukirjallisuuden ylivoimainen ykkönen John le Carre (81) on viime vuosina ollut jonkin verran hukassa, kun enää ei ole ollut kylmän sodan jännittäviä asetelmia. Nyt hän on saanut takaisin juonesta kiinni. Hurmaava petturi (Tammi) on taas taitavaa kerrontaa, nyt kansainvälisen rahanpesun ja venäläisten oligarkkien ympyröissä.

Kirjan kansipaperissa on kuva tenniskentästä. Ensimmäistä kertaa luin, että kun miljonääripelaaja tuli kentälle, hänelle otettiin pallot jääkaapista. Lisäksi on yksi kohtaus Pariisin avoimen tennisturnauksen loppuottelusta 2009, jolloin Roger Federer voitti Robin Söderlingin.

John le Carre on omistanut kirjansa Simon Channing Williamsille, joka toimi tuottajana le Carre -elokuvassa Uskollinen puutarhuri (2005). Hurmaava petturikin on erinomaista elokuva-ainesta.

Käännöskirjallisuuteen on tämän jännärin myötä tullut myös sana ”väyrystellä”. Suomentaja on Erkki Jukarainen.

IV

Pankkimaailma ja talouselämä yleensä ovat viime aikoina antaneet aiheita hyviin jännityskirjoihin. Robert Harris (65) kuvaa Pelkokertoimessa (Otava) tietokoneiden ja tekoälyn hyödyntämistä pörssimarkkinoiden manipuloimisessa. Tulevaisuudenkuva, jota on mielenkiintoista lukea siinä ohessa, kun seuraa tiedotusvälineistä miljardien eurojen ja dollareiden liikkumista eestaas.

V

Matthew Quirk (47) liikkuu puolestaan politiikan pimeällä puolella. Viidensadan lista (WSOY) kertoo politiikan ja talouselämän lobbareista Washington D.C:ssä, jossa isot herrat eivät joudu julkisiin skandaaleihin muutoin kuin löytymällä sängystä kuolleen tytön tai elävän pojan kanssa. Armoa ei tunneta. Jos haluaa hankkia pysyvän ystävän, kannattaa ostaa koira. Kirjasta on jo tekeillä elokuva.

VI

HBO-yhtiön fantasiasarjan Game of Thrones ensimmäinen tuotantokausi nähtiin Suomessa viime kevätkaudella. Sarjan tekijöistä ja tekemisestä on ilmestynyt komea kirja Valtaistuinpelin kulisseissa (Pen & Paper). Sarjan ihmiset ovat tavallaan tunnistettavia ja tuttuja nykypäivänkin valtapeleistä. Eikä tässä pelissä ole kuin ”yksi jumala, ja sen nimi on Kuolema. Ja on vain yksi asia, jonka sanomme Kuolemalle: Ei tänään.”

Kirjan kuvitus on komea. Esimerkiksi Muuri on isoissa kuvissa yhtä vaikuttava kuin televisiossa, ja onhan siellä Talvivaarakin. Kuuluu ehdottomasti luettavaksi ja katseltavaksi ennen toisen tuotantokauden esittämistä.

kari.naskinen@gmail.com

Pesäpalloa 90 vuotta

Jyväskylässä vietetään lauantaina 24.11. Pesäpalloliiton 90-vuotisjuhlia. Pesäpallo itsessään on vanhempikin, sillä ensimmäinen nykytyyppisen pesäpallon koepeli pelattiin jo 14.11.1920 Kaisaniemen kentällä Helsingissä. Jo tätäkin ennen oli Lauri ”Tahko” Pihkala peluuttanut pojilla tätä keksimäänsä lajia vanhan koulumme Jyväskylän Lyseon pihalla.

Ensimmäiset viralliset ottelut pelattiin kuitenkin vuonna 1922, ja ensimmäisen Suomen mestaruuden voitti samana vuonna Helsingin Pallonlyöjät.

Tasavuosia tulee nyt täyteen muutenkin. Ensimmäinen Itä – Länsi -ottelu pelattiin 1932 ja samana vuonna myös ensimmäinen maaottelu (Viro voitettiin 14-3). Vuonna 1952 puolestaan tehtiin pesäpallon yleisöennätys, kun Helsingin olympiakisojen yhteydessä pelattua pesäpallo-ottelua seurasi yli 20 000 katsojaa. Tässä näytösottelussa Pesäpalloliitto voitti TUL:n 8-4; voittajajoukkueessa pelasivat mm. Lahden Mailaveikkojen Antti Elomaa (polttaja), Leo Hannula (ykköspesä), Olli Hanski (kakkospesä) ja Taisto Lehto (koppari) sekä Kirin Eino Kaakkolahti (lukkari), Pallo-Tovereiden Toivo Ilola (kolmosvara) ja Vimpelin Vedon Viljo Niemi (sieppari). TUL:n parhaat olivat Kuusankosken Puhdin Pauli Kilpiä (polttaja) ja Pauli Lahtinen (koppari) sekä Jyväskylän Veikkojen Aimo Paavola (lukkari).

Olympiahenkeä on nyt myös liiton 90-vuotisjuhlissa, sillä juhlapuheen pitää Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi valittu Risto Nieminen.

Olympiakisoihin ei pesäpallolla kuitenkaan enää ole asiaa. Jalkapalloa niissä kekkereissä aina pelataan, mutta jos Tahko Pihkalalta olisi kysytty, niin ei pelattaisi. Tahko ei koskaan suostunut käsittämään sitä jalkapalloilun ideaa, että pelaaja ei saa koskea palloon käsin. Asiasta puhuessaan hän vetosi homo sapiensin kehityshistoriaan, jossa ratkaisevimpana vaiheena oli se, kun noustiin takajaloille seisomaan, jolloin näköpiiri laajeni ja eturaajat vapautuivat toimimaan käsinä. Tämä oli merkittävin vaihe sukukuntamme kehittyessä ymmärtäväisen ihmisen asteelle.

Tästä päätellen Tahko sanoikin, että kaikista urheilumuodoista on biologisesti arvokkaimpina pidettävä niitä, jotka sisältävät samalla kertaa sekä silmän että käden yhteistyötä teettävää ja kuntouttavaa liikuntaa harjoittajiensa mukaan, tarpeisiin ja olosuhteisiin sopivissa suhteissa.

Tästä kai voi edelleen päätellä, että esimerkiksi Lahdessa on yhdentoista SM-pesäpallokullan (viimeinen 1953) jälkeen taannuttu apina-aikaiselle urheilutasolle ja sitäkin alkeellisemmalle potkimisen tasolle. Tai pärjätäänhän Lahdessa nykyisin myös jääkiekossa, jossa käytetään mailoja.

Lahden Mailaveikot perustettiin 1929. LMV:n kaikkien aikojen parhaana joukkueena pidetään vuoden 1951 mestarijoukkuetta, jossa pelasivat Pepe Ahonen, Juppa Broman, Antti Elomaa, Pepe Hannula, Olli Hanski, Pertti Jantunen, Tolppa Kokkonen, Jammu Suokas ja Vinttikoira Lehto.

Pesäpallomiehiä oli myös entinen maaherra ”Pirre” Huurtamo. Hän oli LMV:n 30-vuotisjuhliin 1959 tehnyt kronikan 1930-luvun vuosista, jolloin LMV voitti neljä mestaruutta miehissä ja yhden naisissa:

”Lumppe, Nuta, Jaska, Tate ja Tanne.
Paavo, Pisa, Lasse ja Heinosen Manne.
Heistä syytä on lausua jokunen sana:
Lumppe Veijola ehkä tunnetuin pelaajana,
hänellä taito oli syöttää ja peliä johtaa,
tunsi säännöt ja sen tuhatta kohtaa.
Paavo Nuotio oli kaikkien ihailemana,
niin talvella kuin kesällä polttajana.
Pisa puolestaan oli nopea juoksemaan,
Lasse siepparina haki vertaistaan.
Tanne kakkosvarana oli verraton
ja Tate kolmosella heilui kuin siivoton.

Ensimmäinen oma pesäpallokokemukseni Lahdesta on, kun tulin Jyväskylästä mummolaan Lahteen ja samalla seuraamaan LMV:n ja Jyväskylän Veikkojen peliä Kisapuiston tiilimurskalla. Oli jotain 60-luvun alkua. Jouduimme kuitenkin isäni kanssa poistumaan katsomosta, kun innostuimme kannustamaan Veikkoja, jolloin lahtelaiset alkoivat käyttäytyä meitä kohtaan pelottavan uhkaavasti.

kari.naskinen@gmail.com

Osa kunnista haluaa irti Fennovoimasta

Tv-uutisissa kerrottiin keskiviikkonba, että osa Fennovoiman osakkaina olevista kunnista on jättämässä hankkeen, Ylen tekemän kyselyn mukaan noin neljäsosa Fennovimassa mukana olevista kunnista harkitsee jo lähtöä. Yli 40 prosenttia vastaajista pitää hankkeessa mukana olemista arveluttavana nyt, kun saksalainen suurosakas E.ON hylkäsi sen. Myös S-ryhmä ja Atria ja ovat vetäytyneet Fennovoiman osakkuudesta.

Valtuustoaloitteita Fennovoimasta irtautumiseksi on tehty ainakin viidessä kaupungissa. Lahdessa.aloitteen tekivät vihreiden Kirsti Vaara ja Aleksi Mäntylä. Sen allekirjoittivat kaikki vihreät ja vasemmistoliittolaiset sekä osa sosialidemokraateista.

Lahti Energia Oy on sitoutunut Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluoto 4 -ydinvoimalaan 2,5 miljoonan euron edestä ja Fennovoima Oy:n hankkeen kehittämisvaiheen kustannuksiin noin miljoonalla eurolla. Pyhäjoelle suunnitellun Fennovoiman ydinvoimalan osalta lopulliset investointipäätökset on Lahdessakin tarkoitus tehdä vasta ensi vuonna.

Lahti Energia on tarvinnut näitä hankkeita varten kaupungin hyväksynnän ja saanutkin ne. Kun asiaa käsiteltiin elokuussa kaupunginhallituksessa, ehdotti Kirsti Vaara, että kaupunginhallitus ei antaisi lupaa Lahden Energian sitoutumiselle Fennovoiman ydinvoimanhankkeen jatkovalmisteluun. Äänestyksessä Kirsti Vaara sai puolelleen Ulla Vaaran (SDP) ja Antti Holopaisen (Vas), mutta seitsemän muuta äänestivät Fennovoima-seikkailun puolesta.

Sen jälkeen tehdyssä valtuustoaloitteessaa esitetään, että Lahti Energian pitäisi ydinvoiman sijaan investoida uusiutuvaan energiaan, joka on ydinvoimaa kannattavampaa, ympäristöystävällistä ja luo Lahden talousalueelle tarvittavia työpaikkoja.

”Lahti-konsernille ja koko Lahden talousalueelle koituisi merkittävää taloudellista haittaa ja riskiä, mikäli Lahti Energia jatkaa edelleen Fennovoiman hankkeessa. Ydinvoimalan oman pääoman rahoitustarve nousee Lahti Energian omistusosuudella useaan kymmeneen miljoonaan euroon, ja takausvastuut tästä vielä moninkertaisiksi. Lahti Energian onkin irtauduttava hankkeesta, tehtävä tarvittavat strategiset uudelleenvalinnat sähkötuotannossa ja -myynnissä sekä käytettävä kehityspanokset Lahden omaa talousaluetta, sen työllisyyttä ja ympäristön hyvinvointia hyödyttävällä tavalla”, vaaditaan aloitteessa.

Fennovoiman voimalan hinnaksi on kerrottu noin kuutta miljardia euroa. E.ONin osuus olisi ollut tästä noin kaksi miljardia. Korvaavien sijoittajien löytämisestä tulee vaikeaa. Epätodennäköistä on myös hankkeen talousarvion pitävyys – jäljet Olkiluodossa pelottavat. Ratkaisematta oleva Fennovoiman ydinjätteen loppusijoitusratkaisukaan ei sisälly lukuihin.

Valtuustoaloitteessa sanotaan, että energiankulutuksen kasvu ei energiaintensiivisen teollisuuden rakennemuutosten vuoksi tule Suomessa toteutumaan niiden ylimitoitettujen ennusteiden mukaan, mihin Fennovoiman taloudellinen kannattavuus aikanaan laskettiin. Ei myöskään tunneta ydinvoiman käytöstä poiston ja jätehuollon kustannuksia, eikä niistä ole uskottavia suunnitelmia.

Vaikka ydinvoiman rakentaminen on sangen työllistävää, tuottaisi 10 miljardin ydinvoimavoimainvestointi pysyvästi tuotantoon ja vientiin vain 3000 työpaikkaa. Kahden miljardin panos tuulivoimaan tuottaisi vastaavasti tuotantoon ja vientiin 15 000 työpaikkaa sekä bioenergian neljän miljardin euron panos 20 000 työpaikkaa. Nämä ovat lukuja, jotka entinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies on tuonut esille.

Saksalainen energiajätti E.ON on päättänyt irtautua Fennovoiman ydinenergiahankkeesta ja keskittää investointinsa Pohjoismaissa olemassa oleviin toimintoihin pääasiassa Ruotsissa ja Tanskassa. E.ONin investointiohjelmaan kuuluvat jatkossa Ruotsissa mm. uusiutuvat energiamuodot ja älykkäät sähköverkot.

kari.naskinen@gmail.com

Nieminen Talermon tilalle, Talermo Tallbergin tilalle?

Urheilu on niin iso asia, että kun Suomen olympiakomitealle ollaan valitsemassa puheenjohtajaa, ehdokkaiden paneelikeskustelu lähetettiin suorana televisiossa. Valinnasta päättää olympiakomitean valtuuskunta keskiviikkona 21.11.

Veikkaukset menevät niin, että kahdeksan vuotta puheenjohtajana toimineen Roger Talermon tilalle valitaan Veikkaus Oy:n entinen johtaja Risto Nieminen. Kolmantena ehdokkaana on Painiliiton puheenjohtaja Jukka Rauhala.

Suomen urheiluorganisaatio muuttuu vuodenvaihteessa siten, että olympiakomiteasta tulee virallisesti suomalaisen huippu-urheilun johtoelin. Huippu-urheilusaavutukset heijastuvat myös puheenjohtajan valintaan, sillä 62-jäsenisessä valtuuskunnassa äänimäärät perustuvat siihen, miten eri lajiliitoilla on ollut urheilijoita olympiakisoissa. Näin esimerkiksi judolla, taekwondolla, tenniksellä ja uinnilla on äänestyksessä kaksi ääntä kullakin, mutta jalkapallolla vain yksi. Valtuuskunnan puheenjohtaja on Kalervo Kummola.

Jos Nieminen tulee valituksi, jäädään odottamaan vuotta 2017, jolloin Kansainvälisen olympiakomitean jäsen Peter Tallberg jää tehtävästä pois, koska yli 80-vuotiaita ei enää KOK:ssa saa olla. Astuuko Suomen edustajaksi silloin Talermo vai Nieminen? Tallberg on kuitenkin muistuttanut, ettei Suomella mitään kiintiöpaikkaa KOK:ssa ole.

Tallberg on ollut KOK:ssa vuodesta 1976 lähtien. Sitä ennen Suomen ykkösedustajana KOK:ssa oli Erik von Frenckell 1948-76.

Eric von Frenckell olisi halunnut jatkaa pitempäänkin. Vuonna 1976 hän oli 88-vuotias, mutta siihen aikaan ei KOK:ssa ollut ikärajoituksia. Suomen olympiakomitea oli jo yksimielisesti päättänyt suositella Tallbergia KOK:n jäseneksi von Frenckellin tilalle, mutta kesken KOK:n kokouksen Montrealissa von Frenckell ilmoittikin, että hänpä haluaakin jatkaa KOK:ssa niin kauan, kunnes Suomi saa talviolympiakisojen järjestämisoikeuden. KOK:n puheenjohtaja Lord Killanin keskeytti kokouksen, pyysi KOK:n toisen suomalaisedustajan Paavo Honkajuuren luokseen ja kysyi, mistä nyt on kysymys. Honkajuuri vahvisti, että kyllä Tallberg on Suomen virallinen ehdokas, ja kokous pääsi jatkumaan ja Killan löi nuijalla pöytään Tallbergin jäsenyyden merkiksi.

Erik von Frenckell oli ollut tärkeä henkilö siinä kamppailussa, millä Helsinkiin oli saatu olympiakisat. Nyt hän oli sitten ottanut elämäntehtäväkseen hankkia myös talviolympiakisat Suomeen. Erik von Frenckell kuoli 1977.

Ennen Tallbergin ottamista Suomen ehdokkaaksi oli kiinnostusta asiaan kysytty myös Sanoma Oy:n Aatos Erkolta. Ei lähtenyt, mutta tuli myöhemmin valituksia Suomen taitoluisteluliiton puheenjohtajaksi.

Nykyisin KOK:ssa on myös jääkiekkoilija Saku Koivu, joka kuuluu KOK:n urheilijakomissioon.

Suomen olympiakomitea muuten on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Se perustettiin joulukuussa 1907, jolloin sen tehtäväksi annettiin suomalaisten urheilijoiden valitseminen Venäjän olympiajoukkueeseen. Edessä olivat Lontoon kisat seuraavana kesänä, joissa Verner Weckman voitti kultaa ja Yrjö Saarela hopeaa painissa, Verner Järvinen pronssia kiekonheitossa sekä Arvo Lindén pronssia painissa.

(Tämä juttu julkaistiin aiemmin Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)

kari.naskinen@gmail.com

Suomella viidenneksi eniten F1-voittoja

Suomalaiset ovat voittaneet 45 F1-kilpailua. Enemmän kuin esimerkiksi italialaiset. Suomen edellä ovat vain Britannia (224), Saksa (130), Brasilia (101) ja Ranska (79). Formula 1:n maailmanmestaruuksista on ajettu vuodesta 1950. Ennen tämän vuoden viimeistä kilpailua ovat osakilpailuvoittoja saavuttaneet 21 maan ajajat.

Britannia on muutenkin F1:n tilastokärjessä. Sen ajajilla on tähän mennessä yhteensä 3796 F1-starttia. Saksalaiset ovat toisena, 1815 starttia, suomalaisilla 767. Voittoprosentitkin voi laskea eli paljonko voittoja suhteessa starttien lukumäärään. Tässä tilastossa on ylivoimainen Argentiina Juan Manuel Fangion ja myös Carlos Reutemannin ansiosta. Kymmenen parasta:

10,5 % Argentiina
  7,2 % Saksa
  6,3 % Kanada
  6,2 % Espanja
  6,1 % Itävalta
  6,0 % Australia
  6,0 % Britannia
  5,9 % Suomi
  5,6 % Brasilia
  5,6 % Kolumbia

RÄIKKÖNEN ON AINOANA
AJANUT KAIKKI KIERROKSET

Tänä vuonna on ajettu yhteensä 1121 kilpailukierrosta. Kimi Räikkönen ainoana on ajanut ne kaikki. Hänellä on nyt peräkkäin 27 F1-kilpailua ilman keskeytystä. Viimeksi jäi kisa kesken Nürburgringillä heinäkuussa 2009.

Tänä vuonna yli tuhat kilpailukierrosta ajaneet:

1121 Kimi Räikkönen Lotus
1107 Felipe Massa Ferrari
1105 Daniel Ricciardo Toro Rosso
1091 Sebastian Vettel Red Bull
1083 Heikki Kovalainen Caterham
1069 Paul di Resta Force India
1060 Mark Webber Red Bull
1054 Bruno Senna Williams
1034 Jenson Button McLaren
1028 Timo Glock Marussia
1024 Fernando Alonso Ferari
1004 Nico Hülkenberg Force India

Toisessakin luotettavuustilastossa Räikkönen on kärjessä. Vain kolmessa kilpailussa Räikkönen on tänä vuonna sijoittunut tuloksissa huonommin kuin on ollut hänen lähtöruudukkopaikkansa. Kun mukaan ei oteta nollasarjalaisia, aina häntäpäässä lähteneitä Marussiaa, Caterhamia eikä HRT:tä, ovat ajajat tässä tilastossa seuraavassa järjestyksessä:

  3 Kimi Räikkönen Lotus
  4 Fernando Alonso Ferrari
  4 Daniel Ricciardo Toro Rosso
  4 Bruno Senna  Williams
  4 Jean-Eric Vergne Toro Rosso
  6 Paul di Resta Force India
  6 Felipe Massa Ferrari
  7 Sebastian Vettel Red Bull
  8 Jenson Button McLaren
  8 Nico Hülkenberg Force India
  8 Kamui Kobayashi Sauber
  8 Sergio Perez Sauber
  9 Romain Grosjean Lotus
  9 Mark Webber Red Bull
10 Nico Rosberg Mercedes
11 Lewis Hamilton McLaren
11 Pastor Maldonado Williams
13 Michael Schumacher Mercedes

Kun lasketaan yhteen parannukset ja huonontumiset lopputuloksissa verrattuna lähtöruudukkosijoituksiin, ovat yhteistulokset tällaiset:

+45 Daniel Ricciardo
+42 Kimi Räikkönen
+37 Bruno Senna
+37 Jean-Eric Vergne
+26 Felipe Massa
+13 Fernando Alonso
+10 Paul di Resta
  +3 Nico Hülkenberg
    0 Sebastian Vettel
   -1 Sergio Perez
 -18 Kamui Kobayashi
 -25 Nico Rosberg
 -36 Mark Webber
 -54 Jenson Button
 -60 Pastor Maldonado
 -81 Michael Schumacher
 -88 Lewis Hamilton
 -96 Romain Grosjean

KIRJA KEKE ROSBERGISTA

F1-valokuvaaja Antti Puskala teki kirjan Keke Rosbergista (kuva), kun tämä lopetti ajamisen. Otanpa asian esille, kun vasta viime viikolla ostin kirjan Puskalalta. Formula Keke -kirjassa (Baas Oy, 1986) on hienojen kuvien lisäksi Puskalan haastatteluja, joissa Keken edesottamuksia valottavat mm. monet hänen kilpakumppaninsa:

Jackie Stewart : ”Keke on viime vuosien Grand Prix -ajajista nähdäkseni ainoa, jolla on ollut ammattimainen ote myös tämän urheilumuodon kaupalliseen puoleen.”

Denis Hulme : ”Hänen ajotyylinsä ei ehkä ollut niin juohea kuin hänen olisi pitänyt olla tai hän olisi voinut olla, mutta silläkin tavalla voitti kilpailuja.”

James Hunt : ”Keke on viihdyttänyt meitä freestyle-ajotyylillään ja autonkäsittelytaidollaan ja ollut aina hymyilevä, kohtelias ja ystävällinen auton ulkopuolella.”

Stirling Moss : ”Gilles Villeneuve oli todellinen kilpa-ajaja ja Keke on ollut toinen.”

Clay Regazzoni : ”Joskus Keke on ajanut ehkä liian rajusti ja käsitellyt autoaan liian kovakouraisesti.”

Stefan Johansson : ”Keke on yksi formulamaailman parhaista liikemiehistä.”

Peter Collins (Benettonin tallipäällikkö): ”Keke on ollut jännittävin, ystävällisin ja ammattilaisin niistä F1-kuskeista, joiden kanssa olen koskaan tehnyt töitä.”

Sally Wings (McLarenin varikkoasunnon emäntä): ”Keke jaksoi aina ihmetellä, miksi minä pihtasin sinappia, olivatko tallin rahat lopussa?”

kari.naskinen@gmail.com

Resuperseestä miljonääriksi

”Eräänä toukokuisena päivänä 1972 kaksi Upon johtajaa tulivat hieman päissään pitkältä lounaalta ja antoivat minulle lopputilin”, kertoo lahtelainen teollisuusneuvos Reino Rajamäki. Muutamaa viikkoa aiemmin tuotantopäällikkö Rajamäki oli saanut Upon rintamerkin 15 vuoden palveluksesta. Erottaminen oli kuitenkin Rajamäelle onnenpotku. Resuperseestä tuli miljonääri.

Kesällä 2012 Rajamäki täytti 80 vuotta. Siitä hyvästä Kalevi Laalo (pilapiirtäjä Kerberos) teki Rajamäestä kirjan Resuperseestä kunniatohtoriksi. Kirjan nimi siitä, että kun Reino oli pienenä poikana Nivalassa rikkonut housunsa puussa kiipeillessään, niin naapurin Pekka oli huudahtanut, että ”resuperse”. Miljonääri Rajamäestä tuli sen jälkeen, kun hänen 1972 perustamansa yritys Stala Oy oli noussut menestykseen.

Kirjassa Rajamäki sanoo, että Upon alamäki alkoi, kun yrityksen toimitusjohtaja, vuorineuvos Arvi Tammivuori sairastui syöpään ja kuoli 1972.

”Minä yritin puhaltaa porukkaan henkeä, mutta se oli pään puskemista seinään. Minut koettiin jopa häiriköksi. Upolla oli antaa mennä -meininki. Eivätkä mitkään saavutukset paljon painaneet, kun Arvin sairasvuoteen ääressä ryhdyttiin organisoimaan Upoa uudelleen”, kertoo Rajamäki.

”Minulle sanottiin, että olet kallispalkkainen mies, eikä sinulle ole enää töitä. Punakka ja pönäkkä johtaja töksäytti siihen vielä, että sinä et osaa mitään.”

Rajamäki lähti, mutta päätti heti perustaa oman yrityksen. Hän pani lehteen ilmoituksen: ”Ostetaan yritys, miljoona markkaa rahaa”. Paras vastaus tuli Upon sisältä, ja niin Rajamäki osti itselleen Upon pesupöytäbisneksen. Rohkaisua päätökseen antoi Upon kotitalouskonetehtaan johtaja Juhani Jaakkola.

”Tuskin oli muste kuivunut allekirjoituksesta, kun puheilleni tuli se, joka oli sanonut, etten osaa mitään. Hän sanoi, että sinusta tulee rikas mies.”

Ruostumattomasta teräksestä alkoi pesupöytiä valmistaa Stala Oy, jossa Rajamäen yhtiökumppaneina olivat Upon pesupöytätuotannon perustaja Uolevi Alvessalo, Upon kotitaloustehtaan myyntipäällikkö Leo Pellinen ja tuotesuunnitteluekspertti Eero Saarinen. Myöhemin Rajamäki osti yrityksen kokonaan itselleen. Stala-nimi syntyi niin, että ensimmäinen tavu tuli sanasta stainless (ruostumaton) ja toinen tavu tarkoittaa Lahtea.

”Olin onnellinen. Reino Kustaa Resuperse oli nyt yrittäjä”, muistelee Rajamäki.

Yrittäjänä oleminen sinänsä ei Rajamäelle riittänyt. Piti tulla rikkaaksi.

”Minä olin ehkä ensimmäinen suomalainen yrittäjä, joka kehtasi julkisesti tunnustaa, että haluan tulla rikkaaksi. Sellainen minusta tulikin. Sen minä tein eli rikastuin reilusti. Ja annoin kaverille kans.”

Ilman ongelmia ei Stalakaan edennyt. Yksi iso virhe oli tehtaan perustaminen Hollantiin. Sieltä tultiin häntä koipien välissä takaisin. Mutta kuten Reiskan kanssa aina, hauskaakin oli.

”Minä olin antanut ikään kuin pysyväismääräyksen, että ulkomailla ajaa aina porukan nuorin. Minähän olin aina niistä vanhin, joten istuin tyyriinä takapenkillä, ja yleensä paikallinen johtaja Kees van Wijngaarden oli varannut taskumatillisen viskiä matkaevääksi.”

”Hollannin tasangolla tuuli aina. Kedolla käyskenteli lampaita. Kun viski rupesi pikkasen huimaamaan, kysyin Jannelta, tekiskö sen mieli naida lammasta. No ei helkkarissa, Janne sanoi. Siihen minä, että naihan Tarzankin apinaa. Siihen Janne tuhahti, että ei nainut. Olin lukenut kaikki Tarzan-kirjat ja olin sitä mieltä, että Tarzan opetteli rakastelemaan naimalla apinaa.”

Asia piti ratkaista. Rajamäki soitti autosta tutulle kirjastonhoitajalle Raili Heikkilälle. Viikon kuluttua kirjastonhoitaja soitti Rajamäelle, että hän oli ottanut asian esille kirjastokollegion kokouksessa, jossa yksimielisesti olivat todenneet, ettei Tarzan nainut apinaa.

Tuossa ylhäällä kuvassa ei keskustella Tarzanista, vaan teräksestä: Rajamäki (vas.) ja Stalan putkipuolen johtaja Jan Christiansen.

Rajamäki on myös Teknillisen korkeakoulun tekniikan tohtori h.c. ja euroinsinööri. Tuosta euroinsinööriksi nimittämisestään 1987 Rajamäki kertoo kirjassa: "Meitä oli kaksi, ensimmäisinä Suomessa, toinen oli Nokian pääjohtaja Kari Kairamo. Minä edustin opistoinsinöörejä ja Kairamo diplomi-insinöörejä. Palkinto luovutettiin Pariisissa. Valtiovallan edustajian tilaisuudessa olivat ministerit Ilkka Kanerva ja Harri Holkeri. Kairamo lähti pois, kun oli saanut vähän samppanjaa ja ruokaa, mutta minä kiersin yöklubeja Kanervan kanssa."

kari.naskinen@gmail.com