Ehdin Lahti Design Festivalin näyttelyyn vasta eilen sen viimeisenä päivänä. Näyttelyn Sammonkadulla olevaan Kasisaliin oli järjestänyt LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti, josta oli koottu opiskelijatöitä ja installaatioita laaja-alaisesti kaikista koulutuksista. Kantavana teemana oli erilaisten ihmisten, ajatusten ja kokemusten kohtaaminen sekä niiden synnyttämät uudet oivallukset.
Näyttelyteksteistä selvisi, että ihminen on luonnon, taiteen ja oman lajinsa rajapinnalla. Yhden teoksen yhteydessä toistettiin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluunkin nykyisin kuuluva väite, että ”vieras on vieras on vieras”. Tämän vierausteoksen tarkoituksena oli luoda kokemus, jossa katsoja asettui jonkinlaiseen välitilaan vieraana. Vieras tarkasteli ympäristöä ulkopuolelta, mutta oli silti jollakin tavalla jo osa sitä. Aiheeseen liittyviä tekstejä lukiessani alkoi samalla tuntua, etten ihan vieras ollutkaan.
Teoksen nimi oli Ekotoni, joka tarkoittaa kahden erilaisen ekosysteemin reuna- eli vaihettumisvyöhykettä. Ekotoni ei ole selväpiirteinen raja, vaan pikemminkin neuvottelun, sopeutumisen ja rinnakkaiselon alue. Nykyisin meillä on myös yhteiskunnassa tällaisia alueita, joissa joudutaan kokemaan itselle vieraan kohtaamisia ja joissa joudutaan oman näkökulman tai kulttuuristen raamien ulkopuolelle. Ekotonissa kaksi säilyttävät eroavaisuutensa, mutta jakavat saman tilan.
Vieressä olleessa teoksessa lähtökohta oli syntynyt Kainuun luonnon ja kulttuurin muodoista ja väreistä. Menikin jo vaikeaksi, kun olisi pitänyt tietää, mitä ovat myös mustarinda, myseeli ja peilikäs. Huolimatta monesta käynnistä Kajaanin teatterissa piti jättää näiden asioiden selvittäminen kotiin. Teoksessa joka tapauksessa oli hyödynnetty S-ryhmän myseeliä muistuttavan liikemerkin tuomia loputtomia mahdollisuuksia orgaanisten rakenteiden luomiseksi. Ilmeisesti K-ryhmän ja Lidlin tunnuksien kanssa ei pääse samaan. S:n avulla sen sijaan rakentui luonnon sitkeyttä ja kasvua jäljitteleviä organismeja. (Kasvu näkyy myös kaupan markkinaosuustilastoissa.)
Toinen osa-alue yhteen sitovista elementeistä oli tässä teoksessa yhtenäinen neulekuvio, joka ammensi inspiraationsa Kainuun perinteisestä Peilikäs-raanusta. Se tunnetaan omaleimaisesta kuviostaan, joka syntyy kudottaessa kuviot lankojen avulla kudepintaisesti
Mustarinda = taiteijaresidenssi Kainuun Hyrynsalmella
Myseeli = sienirihmasto.
kari.naskinen@gmail.com
