Varastin joskus 50-luvulla osuuskaupan tavaratalon leluosastolta auton pienoismallin, ehkä kymmenen senttiä pitkä. Toisen kerran varastin muutama vuosi sitten yhteiskunnalta, kun matkustin Helsingissä raittiovaunussa pummilla, koska en löytänyt lipunmyyntipistettä, eikä raitsikassa lippuja myyty. Pientähän tämä kuitenkin on ollut. Tutkijaliiton julkaisemassa Varkaan päiväkirjassa (2026) kirjoittaa Katariina Yli-Malmi havainnollisesti, että koko yhteiskuntajärjestelmämme perustuu varastamiselle. Sitä ei kuitenkaan sanota varastamiseksi, vaan verosuunnitteluksi, asuntosijoittamiseksi, pääomaksi, perinnöksi, rajapolitiikaksi, oikeuksien turvaamiseksi jne.
Katariina Yli-Malmi on Lahdessa 1991 syntynyt kuvataiteilija ja kirjoittaja. Hän oli vahingossa varastanut Alepan myymälässä, kun kaupan kassa ei ollutkaan rekisteröinyt hänen pankkikorttiaan, eikä valintamyymälän kassaneitikään ollut huomannut tätä. Vasta kotona kirjoittaja huomasi näin käyneen. Täytyy puhua ”kirjoittajasta”, koska se ei kirjasta selviä, ovatko kaikki tapahtumat totta ja juuri hänelle käyneitä. Näin se kuitenkin alkoi. Tämähän on helppoa.
Seuraavan kerran päiväkirjanpitäjä meni myymälävarkauskeikalle Citymarkettiin, koska se on myymälävarkaalle otollisempi paikka. Jo kahden CM-kokemuksen perusteella hän tiesi, että ”on paljon helpompaa varastaa rikkailla asuinalueilla, rikkaiden kaupoissa, kun siellä kukaan ei samalla tavalla odota varkauksia. Siellä on vähemmän valvontakameroita ja vartijoitakin.”
Varkaan itsensä on myös sulauduttava joukkoon: ”Olen valkoinen, kohtelias, hyvin pukeutuva, hymyilevä ja sosiaalinen.” Jos kuitenkin kärähtäisi, olisi helppo selittää herttaisesti: ”Oi anteeksi, se oli vahinko, päätä särkee, tuli paniikkikohtaus, olin huolimaton, anteeksi anteeksi anteeksi. Kassatyöntekijäkin hymyilisi vain ja sanoisi, sellaista sattuu, ja sitten puhuisimme jostain ihan muusta.”
Homma toimii hyvin. Varkaan päiväkirja on kuitenkin muutakin. Kirja jakautuu vuorotellen varkauspäiväkirjaan ja yhteiskunnallisiin pamflettilukuihin, joiden otsikoita ovat mm. ”Luokka ja työ”, ”Oppimispäiväkirja Silvia Federicin jalanjäljissä”, ”Valtio ja moraali”. Luonnollisesti mukana ovat myös Karl Marx ja kasautumisen teoria, joka on johtanut vaurauden epätasaiseen jakoon.
Digitalisoituneessa nykymaailmassa työ on muovautunut tehdastyöstä toimistotyöhön ja edelleen taideteollisuudeksi, alustataloudeksi ja datankeruuksi, mutta kapitalismin riistävästä perusrakenteesta tämä ei ole vähääkään vapauttanut. Mitään todellista muutosta kapitalismiin ei ole tuonut mahdollisuus ”tehdä työtä vapaammin” vaikka osittain etänä kotona ”puhtain vihrein arvoin”. Yhteenvetona kaikesta tästä Katariina Yli-Malmi kirjoittaa, että kapitalistinen valtio ja sen instituutiot on rakennettu turvaamaan hallitsevien luokkien asema ja yksityisomaisuus sekä hillitsemään köyhien luokkien vastarintaa.
Tässä järjestelmässä Suvi Linden, Tuija Nurmi, Timo Soini ja useat muut herrakansan edustajat nauttivat edelleen eduskunnan sopeutumiseläkkeitä, vaikka ei tarvetta olisikaan, nykyiset kansanedustajat ajelevat taksilla veronmaksajien laskuun esimerkiksi 200 metrin matkoja, yritysten pikkupomot vievät johtajien hyväksyttäviksi vääristeltyjä ajopäiväkirjoja oman auton käytöstä työajoihin jne.
Katariina Yli-Malmi käy vuoropuhelua vähäpätöisten näpistelijöiden ja marxilaisen feminismin kanssa. Varkaan päiväkirja kehittelee eräänlaista varastamisen praktiikkaa ja osoittaa kuinka kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä itsessään on rakentunut varkaudelle. Mitä varastaminen kapitalismissa siis oikeastaan tarkoittaa ja kuka on varas, kysyy kirjoittaja.
Olikohan sekin eräänlainen varkaus, kun ostin kiinalaisesta Temusta Kiinassa valmistetun Ferrari F1-75:n pienoismallin (1:43)? Hinta 15,39 euroa + toimitusmaksu 0 euroa. Oli hyvin edullinen, koska edellinen pienoismalliostos samaa mittakaavaa olevasta Ford Fiestasta maksoi suomalaisesta verkkokaupasta 36 euroa. Varastinko valtiolta alv:tä tai jotakin?
JEAN GENET
Kirjan lähdeluettelossa on Federicin ja Marxin lisäksi toista sivua muitakin, esimerkiksi Pierre Bordieu, Gilles Deleuze, Michel Foucault ja Friedrich Nietzsche. Sen sijaan ei ole pariisilaisen Jean Genet´n 1949 ilmestynyttä Varkaan päiväkirjaan, joka ei sido asiaa yhteiskunnallisiin järjestelmiin eikä ideologioihin, vaan kertoo oikeiden varkaiden, vankikarkureiden, huorien ja muiden kurjien runkkujen elämästä.
Jean Genet (1910 - 1986) oli lapsena sosiaaliviraston holhokki kasvatuslaitoksessa, nuorena pummi, mutta kasvoi lopulta kirjailijaksi ja myös poliitiseksi aktivistiksi. Muukalaislegioonaankin Genet liittyi, mutta viiden vuoden jälkeen karkasi sieltäkin varastaen mukaansa kahden upseerin matkalaukut. Suomessa hänet muistetaan parhaiten absurdeista näytelmistään.
”Tämä kirja, mahdottoman mitättömyyden tavoittelua”, kirjoitti Genet. Sen avulla hän sanoi voivansa ”hakea tästä pyhyyden jo vahvistamasta teoksesta tukea pyrkimyksilleni kohti tuntamaonta päämäärää. Lempeyteni on nousevaa taikinaa, ja ihmisten henkäykset häiritsisivät uuden paratiisin etsimisen vaatimia keinoja. Haluan esittää pahan puhtaana, vaikka sitten joutuisin luopumaan hengestäni, kunniastani ja loistostani tämän pyrkimyksen hyväksi.”
kari.naskinen@gmail.com
