Unelma lännen kultamaasta on kangastus

Aasialaiset marjanpoimijat Suomessa, romanialaiset Saksan maatalouden kausityöläisinä. Kaikilla heillä ovat isot tavoitteet, jotka rikkaan lännen avulla pitäisi saada toteutumaan. Romanialais-ranskalaisen Matei Visniecin (s. 1956) tumma komedia Lännen pikajuna kuvaa niitä unelmia, joita lännen kultamaa ei kuitenkaan pysty täyttämään. Jari Juutisen kymmenen vuotta sitten perustama kansainvälinen teatteriryhmä Sadsongskomplex:fi esittää näytelmää nyt suomenkielisenä Vuosaaressa purkua odottavassa vanhassa lukiorakennuksessa, jonka teatteriväki tuntee erityisesti Helsinki 98 -ryhmän monista esityksistä.

Kymmenestä episodista koostuva näytelmä käsittelee sitä ankeaa tilannetta, jossa romanialaiset ja monet muutkin lähialueiden ihmiset ovat. Paremman tulevaisuuden toivossa miljoona romanialaista on jo siirtynyt pysyvästi Saksaan ja lisäksi on valtava joukko lyhyempiaikaisia kävijöitä, jotka eivät voi kokonaan jättää muuta perhettään kotikonnuille. Tästä apuvoimasta Saksan maatalouden kausityöläisistä 80 prosenttia on romanialaisia.

Kovin paljon asiat eivät maahanmuuttajilla kuitenkaan kohene. Näytelmän yhtenä punaisena lankana kulkevat puheet kotimaassa olevista, keskeneräisistä omakotitaloista, joiden rakentamista pitäisi päästä jatkamaan lännestä saatavilla palkkarahoilla. Ei saada, vain mummolle voi välillä lähettää kirjeessä vähän rahaa. Paluu kotiin on koko ajan mielessä, mutta kun talo ei valmistu, ei paluu toistaiseksi toteudu.

Loisteliaan Orient Expressin rata kulki ainakin ennen Romanian läpi. Näytelmässä rata menee pienen kylän ohi, mutta ei tietenkään sen kohdalla pysähdy. Näytelmän suomentanut ja ohjannut Jari Juutinen (kuvassa) on myös yksi näyttelijöistä, sokea isoisä. Hän haluaisi kerran edes koskettaa junan kylkeä, kun juna aina paluumatkalla vie ihmisiä sinne vaurauden lähteelle länteen. Isoisä on ollut sekä Neuvostoliiton että natsien vankileireillä, mutta elämä on mennyt johonkin ja siitä on jäljellä enää pikajunan vauhdilla kauas katoava utopia.

Isoisän aikana kommunismin punaista verrattiin Coca-Colan etiketin punaiseen, joka oli parempi punainen. Nyt tiedetään, että näin ei ainakaan kokonaisuudessaan ole asia. (Olisikohan entisen Itä-Saksan alue välttynyt nazionalistisen AfD:n valtaannousulta, jos se ei olisi liittynyt yhteen Länsi-Saksan kanssa?)

Matei Visniec tuntee asiaa. Itse hän pakeni Romaniasta Pariisiin 1987 saatuaan näytelmilleen esityskiellon. Nyt hänen näytelmissään liikkuvat siirtolaiset, pakolaiset, opiskelijat, sotilaat, professorit, taiteilijat ja prostituoidut etsimässä vapautta ja edes vähän helpompaa elämää. Nyt etsintä on helpompaakin, koska valtioiden rajojen ylittäminen on yksinkertaista, paitsi Suomessa, jossa ihmisoikeuksien vastainen rajalaki piikkilanka-aitoineen itärajalla on kuin Berliinin muuri.

Terävä näytelmä ja taitavasti esitetty. Juutisen lisäksi näyttelijöinä ovat Pinja Flink ja kulttuurikameleontiksi itseään sanova Carlos Orjuela (isä kolumbialainen). Näyttämöllä on myös musiikin säveltänyt ja esittävä ruotsalais-virolainen Sofia Joons. Edellinen esityskierros Lännen pikajunalla oli Makedonian kansallisteatterissa, jossa sielläkin Juutinen sen ohjasi. Ensi keväänä Juutinen ohjaa siellä jonkin suomalaisen näytelmän. Juutinen onkin nykyisin hyvin kansainvälinen teatterintekijä, joka on ohjannut näytelmiä 13 maassa ja 20 kansainvälisellä teatterifestivaalilla.

Eilen näytelmää oli katsomassa myös Yrjö Juhani Renvall, joka kertoi Visniecin olevan tuttu nimi, sillä 1994 hän ohjasi Turun kaupunginteatterissa yhdessä Alpo Suhosen kanssa Visniecin absurdin komedian Klovnille töitä. Ensi viikon lauantaina Visniec tulee Vuosaareen katsomaan Lännen pikajunan.

kari.naskinen@gmail.com