Huhtikuussa kirjoitin Maunu Kurkvaarasta (1926 - 2023), joka 60-luvun alussa käynnisti suomalaisen elokuvan uuden aallon kolmella elokuvallaan. Niitä ennen hän oli tehnyt lyhytelokuvia ja myös viisi teatterilevitykseen tarkoitettua pitkää elokuvaa. Näistä pitkistä ensimmäisen muodostivat tavallaan kaksi samanaiheista elokuvaa, sillä Kurkvaara ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon Onnen saari (1955) ja hän kuvasi sen alkuun uuden kehyskertomuksen ja myös uuden lopun. Näin syntyi parannettu versio Ei enää eilispäivää (1956). Uudistettunakaan siitä ei kuitenkaan tullut yleisö- eikä arvostelumenestystä.
Kurkvaara oli valmistunut kuvataiteilijaksi, eikä uuden ilmaisutavan ja -materiaalin käsittely heti onnistunut. Tarkoitus oli joka tapauksessa lähteä täysipainoisesti elokuva-alalle, mistä kertoo myös oman tuotantoyhtiön Filmi-Ahjo Oy:n perustaminen. Kerronta eikä henkilöohjauskaan kuitenkaan toimineet. Kuvaajana Kurkvaara käytti Olavi Gunnaria, joka tätä ennen oli kuvannut Nyrki Tapiovaaralle ja Roland af Hällströmille, mutta Kurkvaaran kanssa kuvaaminen jäi liikaa meri- ja muiden luontomaisemien esittelemiseksi köyhän käsikirjoituksen takia. Liikaa haahuilua, vetelää rytmitystä ja näyttelijöiden puhumatonta liikkumista ja olemista Bornholmin saarella, jossa Olavi Laitinen tapasi tanskalaistyttö Birten.
Elokuvan pääosissa näyttelevät Topi Reinikka ja Aino-Maija Tikkanen. Muita tuttuja teatteriammattilaisia ovat ohimenevissä pikkurooleissa Anja Haahdenmaa, Marita Nordberg ja Ola Johansson. Myöhemmissä elokuvissaan Kurkvaara turvautui enemmän varsinaisiin filminäyttelijöihin ja amatööreihin sekä otti elokuvansa kokonaan omaan haltuunsa (käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus, lavastus, tuotanto), mikä johti parempiin lopputuloksiin. Musiikin Ei enää eilispäivää -elokuvaan sävelsi Leonid Bashmakov, joka myöhemmiltä vuosikymmeniltä muistetaan nimenomaan TTT:n kapellimestarina.
Helppoa ei Kurkaavarn elokuvanteko ollut, kuten Filmi-Ahjon lähettämästä selvityksestä Valtion elokuvatarkastamolle kävi ilmi: "Alkuaan oli tarkoitus kuvata lähes kaikki ulkokuvat Bornholmin saarella Etelä-Itämerellä, mutta seuraavista syistä tämä supistui tarkoitettua vähäisemmäksi: 1. Kesä oli ilmojen puolesta mahdollisimman huono. 2. Aino-Maija Tikkasella oli vain vajaat kaksi viikkoa aikaa, koska häntä odotti jo uusi filmi Suomessa. 3. Valuutta loppui kesken. 4. Torikuvat Bornholmin satamassa valottuivat kasetin vuotaessa ja jouduimme uusimaan ne Helsingissä. Loppujenlopuksi saimme otetuksi vain aivan tärkeimmät kuvat, kuten pikku-satama, osa kaupungissa, osa kalastuksesta, mahtavimmat rantanäkymät."
Onneksi Suomeenkin tuli 60-luku ja Kurkvaara sai aikaan meren aaltojen kuvaamisen lisäksi myös elokuvan uuden aallon.
kari.naskinen@gmail.com
