Koti, kypärä ja isänmaa -kauppiaat haluaisivat taas joidenkin arkipyhien muuttamista tavallisiksi arkityöpäiviksi. Kerran tämä jo onnistuikin, kun loppiainen ja helatorstai 70-luvun alussa siirrettiin lauantaipäiviksi. Ei tarvinnut maksaa sunnuntaikorvauksia ja kauppakin kävi vähän paremmin kuin pyhäpäivisin. Samalla toinen helluntaipäivä maanantailta lakkautettiin kokonaan. Vuonna 1992 loppiainen ja helatorstai kuitenkin palautettiin entisille päivämäärilleen, mutta helluntai pysyi yksipäiväisenä sunnuntaipyhänä.
Nyt Elinkeinoelämän keskusliitto ja
Suomen yrittäjät ovat keksineet ahneuden
lisäksi vaatimuksensa
pontimeksi,
että arkipyhien vähentäminen kasvattaisi työtunteja ja
kansantalouttakin muutamalla sadalla miljoonalla, ja näilläkin
lisäeuroilla voitaisiin hankkia armeijalle lisää aseita. Näinköhän
Keskon
ja Puuilon
johtajat
tosissaan
ovat nimenomaan tätä mieltä, siis rautaa rajalle? Jyri
Häkämiehen
ja
Mikael Pentikäisen kannattaisi
myös esittää palaamista kuuden päivän työviikkoon, niin
saataisiin ilmavoimille rahaa F-35-hävittäjien
lentokonebensalaskuihin,
jotka
ovat suuremmat kuin persujen autobensasta.
Tapaninpäiväkin on tarpeeton.
Voi
meitä, voi isänmaata!
Perikato
uhkaa meitä!
Saatan
nähdä muuriesi kaatuvan,
näen,
miten aseet ja tuli raivoavat kaduillasi,
polttavat
seinät, alttareista jää vain tuhkaa.
Isät,
pojat, aviomiehet, vaimot ja rakkaat
ystävät
syleilevät toisiaan ja pakenevat sitten.
Kuulen
sekavaa valitusta ympärilläni.
Kuulen
katkonaisia, vaimeita ääniä,
nyyhkytyksiä,
huokauksia,
ja
kaiken kärsimyksen keskellä
kaatuvien
ja kuolevien ääniä.
Synkkä
päivä julistaa
tuskaa
ja kuolemaa.
(Joseph
Haydn:
kantaatti
”Miseri
noi, misera patria!”
(1770),
sanat
Pietro
Metastasio,
suom.
Sirpa
Hietanen.)
kari.naskinen@gmail.com
