Tieto asuu mielikuvissa

Tämän blogisivullani olevan muotokuvani maalasi taiteilija Kari Lohko vuonna 2000. Kehysten takapuolella on teoksen nimi: Pegasos Maranellon taivaalla. Tästä aiheesta johtuen Lohko maalasi ylleni Ferrarin-punaisen poolopaidan. Sen verran synkronissa olemme kaiman kanssa, että hänenkin harrastuksensa on moottoripuolelta, Harley-Davidson. Nyt aiheenani on kuitenkin Kari Lohkon ja toisen lahtelaisen taiteilijan Mika Heinosen näyttely Galleria Kipinässä, jossa se on avoinna toiseen juhannuspäivään asti.

Näyttely on jatkoa Lohkon ja Heinosen yhteisprojekteille, jotka saivat alkunsa Lahdessa 1995. Taustalla on pitkä ja lämmin työtoveruus Lahden Muotoiluinsituutin taideosaston lehtoreina. Näiden 30 vuoden aikana Kari Lohko on pitänyt näyttelyitä Lahdessa, Lappeenrannassa, Helsingissä, Tampereella, Porissa, Jyväskylässä ja Valkeakoskelle ensin Tarja Lanun ja Matti Happosen kanssa, sitten vain Happosen kanssa, kuten nytkin. Tämä duo oli esillä ensimmäistä kertaa Berliinissä 2001, ja Kipinän näyttelyssäkin Saksa on voimakkaasti esillä Lohkon maalauksissa, esimerkiksi Bilderbufett-teoksessa, jossa Lohko kuvaa Berliinissä ostamiaan bratwurst- ja muita sämpylä- ja hot dog -annoksia. Stasin vankilakin on mukana.

Koska en tee näitä blogijuttuja toimittajan otteella, en Lohkon kanssa Kipinässä tavatessamme kysellyt enkä haastatellut. Kunhan juttelimme sairaudet läpi ja muut kuulumiset ja siinä sivussa KL kertoi maalaustensa taustoista, ja sanoinkin, että taidenäyttelyt pitäisi aina nähdä taiteilijan itsensä kanssa, jotta kaiken ymmärtäisi. Lisäksi löysin Galleria Kipinän avajaiskutsusta Kari Lohkon runolta näyttävän tekstin, jonka otsikkona on ”Taiteellinen työ tekona”:

Mielikuvat asuvat aivoissa
Tieto asuu mielikuvissa.
Ajattelu edellyttää mielikuvia.
Minäkin olen kuva.
Minä olen osa suurempaa kuvaa.
Katson, havaitsen ja havahdun.
Syntyy idea ja intentio, joka saavuttaa muodon.
En voi ajatella ellen havaitse ja havahdu.
Ajattelen taidetta itsessäni, en itseäni taiteessa.
Olen teoksieni ensimmäinen vastaanottaja.
Maalaaminen on mieleni kuvien visuaalista tulkintaa.

Mika Heinosen osuus näyttelystä toimii hänen 70-vuotisjuhlanäyttelynään. Hän sanoo näyttelykutsussa, että hänen aikaisempi, käsitteellisyyteen ja filosofiaan kurkottanut, jonkinlaista leikkimielistä kirkkautta tavoitellut tekeminen ei tunnu enää vastaavan hänen omaa kokemustaan tästä päivästä ja todellisuudesta: ”Elämme keskellä kulttuurista kaaosta, jatkuvuuden ja ennustettavuuden teemat tuntuvat lähes absurdeilta. Maailma on pahemman kerran sekaisin. Yksi veistos on omistettu omituiselle sattumalle. Olen syntynyt samana päivänä 1953, jolloin Yhdysvallat teki varusteluhistoriansa suurimman vetypommikokeen Marshall-saarilla. Melkoinen synttärilahja!”

Minä taas katsoin iltapäivällä galleriasta tultuani elokuvan J. Robert Oppenheimerista ja ensimmäisestä atomipommikokeesta Los Alamosissa. Edelleenkin on maailma sekaisin.

kari.naskinen@gmail.com