Vietnamin sota avasi filosofin silmät

Cambridgen ja Helsingin yliopistojen filosofian professori Georg Henrik von Wright (1916 – 2003) sanoi tultuaan valituksi Suomen Akatemian jäseneksi, että ”filosofin tulisi välttää jyrkkien mielipiteiden esittämistä päivän konkreettisista kysymyksistä”. Tästä kuusi vuotta, niin von Wrightin mielipidekirjoitus julkaistiin 1967 neljässä pohjoismaisessa lehdessä ja kirjoituksessa von Wright esitti voimakasta kritiikkiä USA:n sotapolitiikkaa kohtaan. Se oli tieteen ja politiikan maailmassa iso asia, sillä von Wright oli maailmankuulu, oli ollut Cambridgessä Ludwig Wittgensteinin läheinen työtoveri ja seuraaja yliopistossa tämän kuoleman jälkeen.

Suomessa von Wrightin pasifistinen kirjoitus aiheutti sensaation, kun tuli tietoon, että Kokoomuksen Uusi Suomi oli kieltäytynyt julkaisemasta akateemikon Vietnam-kirjoitusta. Kohua lisäsi, että Pekka Tarkka irtisanoutui Uuden Suomen kulttuuritoimituksesta, ja lehden jättivät myös sen vakituiset avustajat Risto Hannula ja Katarina Eskola. Tämä oli sellainen jupakka, että se vei suurimman osan suomalaisesta kulttuurieliitistä Helsingin Sanomien ystäviksi. Uusi Suomi vahvisti porvarillista asemaansa Lassi Nummen kiinnittämisellä.

Suomessa von Wrightin mielipidekirjoitus julkaistiin 28.11.1967 Hufvudstadsbladetissa otsikolla ”Kriget mot Vietnam” ja Helsingin Sanomissa otsikolla ”Vietnamin sota ja Yhdysvaltain pulma”. Ruotsissa Dagens Nyheter julkaisi sen jonkin verran modifioituna kahdessa osassa 28. ja 30.11.1967 ja tanskalainen Information-lehti 23. ja 27.12.1967. Artikkeli käännettiin lopulta myös englanniksi ja vietiin nimilistan kanssa Yhdysvaltojen lähetystöön Helsingissä 12.1.1968.

Asia tuli nyt esille tieteilijöiden kansainvälisellä academia.edu-sivustolla, jossa julkaistiin Risto Volasen kirjoitus G.H. von Wrightin syntymän 100-vuotisjuhlakirjasta Georg Henrik von Wright - modernin ajan ajattelija. Volanen kuunteli yliopistossa von Wrightin filosofialuentoja, mutta teki väitöskirjan kuitenkin yhteiskuntatieteiden alalta (”Päätöksenteon ehdoilla. Tutkimus hallinnon käsitteellisistä perusteista”). Parhaiten Volanen muistetaan pääministeri Matti Vanhasen kansliapäällikkönä ja Keskustanuorten puheenjohtajana.

G.H. von Wright sanoi, että Vietnamin sota avasi hänen silmänsä ”näkemään yksipuolisuudet loogis-analyyttisessä filosofiassa, jota minun itseni voitiin katsoa edustavan ja joka hallitsi Suomen filosofista näyttämöä”. Hänen oma sotahistoriansa oli sellainen, että hänet oli vapautettu asepalveluksesta, mutta hän työskenteli Valtion tiedotuslaitoksessa sotapropagandaa tehden.

Volasen mukaan von Wrightin poliittinen ajattelu tuli ensimmäisen kerran ilmi oikeastaan vasta von Wrightin omaelämäkertakirjassa 2002. Siinä havaitsee, miten voimakkaasti kansainvälinen politiikka vaikutti hänen filosofiaansa juuri 1960-70-lukujen vaihteessa. Sitä edeltävää kauttaan hän luonnehti ”rationalistiseksi humanismiksi” tai ”uskoksi edistykseen”, joka perustui varauksettomaan luottamukseen ”eksaktien, loogis-matemaattisten metodien soveltamiseen empiiriseen todellisuuteen”.

”Vietnamin sota oli se katalysaattori, joka auttoi minua ymmärtämään omaa tilannettani”, sanoi von Wright.

USA:n SOTA MUISTUTTI
HITLERIN SOTAA PUOLASSA

Viimeksi asia oli esillä Tieteen päivillä 2019, jolloin siitä puhui Helsingin yliopiston von Wright–Wittgenstein-arkiston kuraattori, fil. tri Bernt Österman. Hänen tekstinsä on luettavissa Tieteessä tapahtuu -julkaisussa 3/2019.

Syksyllä 1967 von Wright kirjoitti, että ensinnäkin USA:n toiminta Vietnamissa ”päivä päivältä muistuttaa yhä enemmän Hitlerin Puolassa käymää hävityssotaa”. Tähän hän vielä lisäsi yllättävänkin vahvan kommentin Yhdysvaltojen silloisen hallinnon tavasta kyseenalaistaa älymystön protesteja: ”Jotkut hallinnon edustajat ja muut ’haukat’ puhuvat älymystöstä siihen sävyyn, joka kuului tapoihin Hitlerin ja Göbbelsin Saksassa.” Kuitenkin von Wright ainakin vielä tuohon aikaan löysi myös paljon hyvää Yhdysvalloista ja sen elämäntavasta: ”Huolimatta sisäisistä sairauksista ja ulospäin suuntautuvasta häikäilemättömyydestä Yhdysvallat on toki edelläkävijämaa ja ”the American way of life” on malli, jonka noudattamisesta salaa uneksitaan niissäkin maissa, joissa olosuhteet nyt ovat aivan toisenlaiset.” Tässäkin kohdassa von Wright rinnasti Yhdysvallat Saksaan: ”se antiamerikkalaisuus, joka leviää näinä aikoina, on oikosulunomainen reaktio. (Samaa olisi lopettaa Goethen lukeminen raivosta Hitleriä kohtaan.)

Voi hyvin kuvitella, mitä filosofi nyt sanoisi Putinista ja Dostojevskin lukemisesta.

Östermanin mielestä von Wright näyttäisi siis tarkoittaneen, että jokaisen aidon filosofin velvollisuuksiin kuuluisi myös puuttuminen yhteiskunnallisiin vääryyksiin ja protestoiminen sodan julmuuksia vastaan. Toisin sanoen von Wright ei kirjoittanut Vietnam-artikkeliaan vain ihmisenä, vaan myös filosofina – tai ehkä tarkemmin ihmisenä, joka koki olevansa erityisen velvoitettu osallistumaan juuri tähän ja tämänkaltaiseen keskusteluun, koska hän oli filosofi.

kari.naskinen@gmail.com