Kesäteatteria ja tanssilavoja

Onkohan missään muualla maailmassa elämä niin kaksijakoista, että on kesä ja sitten se muu tylsä ja pitempi aika? Tähän samaan miettimiseen kuuluu sekin, ovatko suomalaiset keksineet kesäteatterin ja tanssilavat.

Kesällä näyteltiin ulkoilmassa tietenkin jo tuhansia vuosia sitten Kreikassa ja Roomassa, mutta siellä ei tarvinnut tehdä jakoa talvi- ja kesäteattereihin. Siksi siellä ei kesäteattereiden ohjelmistoissa ollut sentyyppisiä hahmoja kuin Pölhö-Kustaa, Kassi-Alma, Lapatossu tai Sulo Vilen. Uusi ilmiö meillä on, että on alettu tehdä laulupitoisia huvinäytelmiä tunnetuista musiikkialan ihmisistä, tulevat mieleen ainakin Eino Grön, Kirka, Topi Sorsakoski, Reijo Taipale, Kari Tapio, Olavi Virta ja Aira Samulin.

Suomalaiseen kesäteatteriin huumoripuoli kuuluu oleellisena osana. Kesäteatteriin mennään nauramaan ja syömään väliajalla makkaraa. Muistuttaa paljon varsinaista suomalaista keksintöä pesäpalloa. Ennen kuului asiaan sekin, että lauottiin kaksimielisiä vitsejä, mutta enää ei uskalla. Samoin naurettiin takavuosina sille, kun joku miesnäyttelijä esitti naista huivi päässä ja isot trasselitukot paidan alla. Ei onnistu enää, koska nyt se tulkitaan pilkanteoksi oikeasti tällaisia sekarotuisia kohtaan. Sen sijaan edelleen toimivat hyvin kännikohtaukset ja varsinkin naisten kiroilu, joka kohdistuu toljaileviin miehiin.

Kesäteattereita on valtavasti, iso osa harrastelijavoimin toimivia. Kuva on kuitenkin enemmän Linnanmäen Peacock-teatterista tutun UIT:n näytelmästä Tukkijoella, joka parhaillaan menee Muuramen Riihivuoren komeassa sisäkesäteatterissa vetonaulanaan Kai Hyttinen. Ennen korona-aikaa saattoi yhden kesän aikana olla lähes tuhat ensi-iltaa. Nyt on paluu normaaliin alkanut ja bussilastit kuskaavat taas katsojia entiseen malliin.

Tanssilavoja saattaa olla melkein yhtä paljon. Suosittu harrastus edelleen, vaikka nuoremmat sukupolvet eivät vielä ole sitä varsinaisesti löytäneet. Tanssilavakulttuuriin kuuluvat myös iskelmämusiikin nousut ja laskut. Yksi mittari ovat television katsojaluvut, ja esimerkiksi Tv 2:n Kesäillan valssi -ohjelmat viikoittain saavat isot katsojamäärät, vaikka tänä kesänä esitetään uusintoja 15 vuoden takaa. Ensi viikolla ei kuitenkaan näytetä, koska kaikki aika menee yleisurheilun MM-kisoille.

Miksihän ei tehdä uusia ohjelmia lavoilta? Saataisiin esille myös nykyajan esiintyjiä, kuten vaikkapa Heta Halonen, Keijo Hietikko, Kyösti Mäkimattila, Teemu Roivainen, Antti Tuisku ja Maustetytöt.

Tangomarkkinoilla kävi viime viikolla 40 000 ihmistä. Kummaa möhlimistä kuitenkin, että tangokuningaskilpailua ei näytetty oikeilla tv-kanavilla. Joidenkin tv-operaattorien välittäminä tulivat, mutta minä en saanut näkyviin, koska meillä kaapelitelkkari toimii DNA:n kautta.

Nyt kuitenkin teatterit ja tantsut saavat jäädä vähäksi aikaa, sillä kesään kuuluvat oleellisesti myös yleisurheilun arvokisat. MM-kisoihin lähetettiin Suomesta ennätysmäisen suuri joukkue, joka hyvin pärjätessään saavuttaa kaksi tai kolme pistesijaa. Perehdyin näin kisojen avajaispäivänä Arto Pasasen tilastovertailuun eri lajeista viime vuonna ja silloin, kun tulostaso oli parhaimmilaan. Vertailukohtana ovat tilastoissa sadannen parhaan tulokset Suomessa; esimerkiksi 100 metrillä sadanneksi parhaan aika oli viime vuonna 11,34, kun vastaava tulos oli parhaimmillaan 11,20 (1994). Tässä muita näin vertailtuina:

200 m 23,01 – 22,75 (1987)
400 m 52,09 – 50,44 (1984)
800 m 2.02,28 – 1.55,06 (1984)
1500 m 4.20,49 – 3.56,24 (1987)
5000 m 17.33,47 – 14.47,2 (1977)
Korkeus 167 – 195 (1983)
Seiväs 311 – 410 (1982)
Pituus 610 – 684 (1965)
3-loikka 11,24 – 13,87 (1965)
Kuula 10,37 – 14,35 (1971)
Kiekko 29,24 – 43,80 (1971)
Keihäs 48,26 – 64,04 (1988)

Kaikista lajeista ei Pasanen voinut tätä vertailua tehdä, koska viime vuonna oli monta lajia, joista ei löytynyt sataa tulosta aikuisten miesten sarjassa.

kari.naskinen@gmail.com