Kesäkuun 9. päivänä 1877 oli Lontoossa ilmestyvässä The Field -lehdessä ilmoitus: ”Englannin kroketti– ja nurmitennisklubi, Wimbledon, ehdottaa kaikille amatööreille avoimen nurmitenniskokouksen pitämistä maanantaina 9. heinäkuuta ja sitä seuraavina päivinä." Kokous järjestettiin, siihen osallistui 22 miestä, kokous tarkoitti käytännössä herrain kaksinpelitenniskilpailua, jossa mailat muistuttivat lumikenkiä ja palloissa oli käsin ommeltu flanellipäällys. Osallistujina oli mm. kaksi pappia, yksi asianajaja, yksi arkkitehti ja Norwichin pormestari. Yleisöä oli noin 200 henkeä. Tämän ensimmäisen Wimbledonin tennisturnauksen voitti Birminghamin piispan isoveli, maanmittari Spencer Gore. The Field julistikin tenniksen heti pappien peliksi ja muutama vuosi myöhemmin ”tennisfilosofi” Robert Osborn kirjoitti, että tennis on moraalisena harjoituksena paljon sunnuntaisaarnaa parempi ja että tennis synnyttää hyväntahtoisuuttaa ihmiskuntaa kohtaan lisäten toivoa, tuota suurta kristillistä hyvettä.
Osborn näyttää myös kuvanneen sitä Wimbledonin henkeä, joka tunnetaan edelleen: ”Tennistä pitää pelata kirkkaan, lämpimän auringon alla. Lisäksi tarvitaan puun viilentävä varjo, mansikoita ja kermavaahtoa, punaviiniä jäillä.”
Tenniksen kaltaisia pelejä oli harrastettu jo paljon aikaisemminkin, esimerkiksi Ranskassa, mutta nykymuotoinen tennis sääntöineen kehitettiin Englannissa, jossa ensimmäinen julkinen nurmitennisottelu oli pelattu 6.5.1874 Knightsbridgessä krikettikauden avausottelun yhteydessä näytösluonteisesti, eli jo ennen tuota Wimbledonin tapahtumaa.
Heti noina alkuaikoina tenniksen pistelasku oli kummallinen, kuten on edelleen. Kun ottelu alkaa, on tilanne ensimmäisen pelatun pallon jälkeen 15-0, seuraavat pisteluvut ovat 30 ja 40. Yksi arvelu on, että ranskalaisissa luostareissa 1200-luvulla pelattiin tennistä muistuttavaa peliä ja numerot otettiin kellotaulusta vartin välein – paitsi että miksi 45:n sijasta 40? Toisen teorian mukaan pisteet juontuvat vanhoihin hopeakolikoihin, joiden yksiköt olivat 15, 30 ja 45. Jonkinlaista tennistä pelattiin myös jo antiikin Roomassa ja Egyptissä.
Yhtä kummallinen on tasatilanteesta kertova deuce: 40 – 40 on forty deuce. Sanakirjasta katsoin, että deuce tarkoittaa pelikorttien ja nopan kakkosta, mutta tenniksen yhteydessä se on ihmeellistä.
Tällä hetkellä Wimbledonissa pelataan vähän erikoista turnausta, kun siihen ei kelpuutettu maailman ykköspelaajaa Daniil Medvedeviä, koska Wimbledonissa katsottiin, että Medvedev on osasyyllinen Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Tämän takia taas kansainvälinen liitto päätti, että tällaisesta vajavaisesta turnauksesta ei jaeta ollenkaan ATP-rankingpisteitä.
Joskus aikojen alussa pelasin tennistä Urheilutalon uudella puolella. Peliporukassamme olleen Dammertin Ekin äidinkieli oli ruotsi ja kun hän oli kuullut Wimbledonin tv-lähetyksistä deucen, äännettynä jotenkin djuus, niin hänestä se kuulosti ruotsin sanalta ljus eli valo, joten me aloimme käyttää tasatilanteesta sanaa valo. Keitähän muita meitä olikaan, Jaakko Koskela, Jukka Kuikka, Erkki Lyytikäinen, Mauri Nordberg, Ilkka Valtasaari.
Urheilutalon lakattu puulattia oli nopea, olimme siis kovan kentän erikoismiehiä. Emme edelleenkään pärjäisi Wimbledonissa. Tv-selostajat erittelevät usein kovien ja massakenttien pelaajia. Muutama päivä sitten kysyin parhaiten tuntemaltani tennisekspertiltä Seppo Nurmelta, mikä sen eron tekee. Nurmi vastasi, että nykyisin eroa ei juurikaan ole, vaan hyvät ovat hyviä kaikenlaisilla alustoilla. Jos kuitenkin eroavuuden haluaa tehdä, niin kovalla vauhdilla syöttävät hyötyvät jonkin verran kovasta kentästä.
Kun pelasimme Urheilutalossa, ei Lahdessa vielä ollut nykyistä tennis- ja squashkeskusta. Toinen paikka, jossa noina aikoina kävin, oli Lahden yhteiskoulun vanhan puolen voimistelusali. Se oli ahdas ja seinät niin lähellä tenniskentän rajoja, että muistan varsinkin konservatorion rehtorin Aarre Hemmingin kierresyötöt, joita ei meinannut millään saada takaisin ennen pallon pamahtamista seinään. Yleensä Hemmingin parina nelinpelissä oli LYK:n rehtori Aarne Rautiainen. Lisäksi vastustajiimme siellä verkon toisella puolella kuului englanninlehtori Olavi Rauhala, jonka kanssa pelaan nykyisinkin. Hauskasti historia toistaa itseään, sillä nyt peliporukassamme on myös Rautiaisen vävy, optikko Risto Mäkelä.
SOTA ON MIESTEN LAJI JA
TENNIS ON NAISTEN PELI
David Berryn 300-sivuinen tietokirja on erinomainen. Siinä käsitellään tennistä monipuolisesti ja tuodaan esille paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole kaikkein tavallisimpaa tenniksen historiaa, sekä laajoja kokonaisuuksia että nippelitietoa. Tähän jotakin:
Vuonna 1427 Lontoosta kotoisin ollut Lady Margot kävi pelaamassa Louvren kentällä Pariisissa ja voitti useimmat miespuoliset vastustajansa.
Ensimmäinen avoin naisten tennisturnaus Dublinissa 1879.
Nuorille naisille tennis tarjosi paikan esitellä avujaan hienoina naisina ja muodosti ”päällisin puolin viattomat ja hyväksyttävät” avioliittomarkkinat.
Ensimmäiset Englannin julkiset kentät avattiin Birminghamissa 1883.
Ensimmäisiä kahden käden rystylyöntiä käyttänyt oli Herbert Chipp, joka pääsi Wimbledonissa välieriin 1884.
Tennis oli ensimmäinen urheilulaji, jossa miehet ja naiset pelasivat keskenään, kun sekanelinpeli alkoi 1890-luvulla.
Ensimmäinen mustien tennisseura perustettiin USA:ssa Philadelphiassa 1890.
Slazengerin pallot otettiin Wimbledonissa käyttöön 1902. Kysymyksessä on urheiluhistorian pisin ja yksi tuottoisimmista sponsorisopimuksista.
Nykyisin ovat urheilussakin kovasti esillä erilaiset sukupuoliasiat. Ensimmäinen avoimesti lespourhelija oli Toupie Lowther, joka 1903 selvisi Wimbledonissa välieriin asti.
Juutalaiset perustivat ensimmäisen oman tennisseuransa Liverpoolissa 1922.
Wimbledonin moninkertainen voittaja Suzanne Langlen teki 1927 ammattilaiskiertueen USA:ssa. Mukana oli kokoontaitettava tenniskenttä, joka oli tehty korkista ja kumista ja päällystetty vihreällä kankaalla.
Eliitin laji ja sosialistit. Ensimmäinen Työväen kansallinen tennisturnaus järjestettiin 1932 Readingissä.
Ensimmäinen televisioitu tennisottelu 1937 Wimbledonista.
Toisen maailmmansodan aikana kysyttiin kenraali Dwight Eisenhowerilta, voisivatko sotilaat pelata Pohjois-Afrikassa tennistä odotellessaan tulevaa hyökkäystä Italiaan. Eisenhower vastasi: ”Ei, tämä on miesten sota ja tennis on naisten peli.”
Amerikkalainen Althea Gibson oli 1957 ensimmäinen musta, joka voitti Wimbledonin kaksinpelin.
kari.naskinen@gmail.com
