maanantai 3. toukokuuta 2021

Oikeudenmukaisuus – tarvitaanko mitään muuta?

Edellisten kunnallisvaalien lähestyessä vaimoni Ulla Vaara kysyi, onko minulla hyviä ehdotuksia iskulauseiksi vaalimainontaan. Sanovat niitä nykyisin slouganeiksi. Vähän aikaa mietittyäni vastasin, että pane sinne vain vaatimus oikeudenmukaisuudesta, se pitää sisällään kaiken. En muista, miten silloin kävi, mutta nyt katsoin Lahden demareiden kotisivuilta, mitä Ulla on omalle kohdalleen tällä kertaa pannut: ”Lahti on sydämen asia. Kaupungin keskusta kuuluu kaikille.” Hyviä sanontoja nämäkin.


Oikeudenmukaisuutta on mahdoton toteuttaa kaikkialla ja kaikissa asioissa. Se on utopia, jota pitää kuitenkin tavoitella. Jo tavoitteenasettelu on vaikeaa:

- Onko oikeudenmukaista, että tuloerot ovat suuria?
- Ovatko oikeusistuimien määräämät rangaistukset oikeudenmukaisia,
kun suhteutetaan toisiinsa vaikkapa henki- ja talousrikoksista annettuja tuomioita.
- Menevätkö sukupuoltenväliset suhteet ja roolit oikein?
- Onko oikein, että viinalla maksakirroosin aiheuttaneen ihmisen sairautta hoi
detaan verovaroin?
- Olisiko oikeudenmukaista, että joukkoliikenne muutettaisiin sen käyttäjille maksuttomaksi?
- Saako mielenosoituksilla tukkia liikenteen?
- Onko ns. suora toiminta hyväksyttävää yhteiskunnallisena vaikuttamisen muotona?
-
Onko oikeudenmukaista, että pienemmistä kunnista lopetetaan lukiot?

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteiskuntapolitiikassa pyritään länsimaisissa demokratioissa oikeudenmukaisuuteen. Ihannetila on, että päätökset tehdään moraalisesti oikein.
Solidaarisuudestakin puhutaan. Tilanteita kuitenkin mutkistaa se, että iso osa ihmisistä ajattelee ja toimii ensisijaisesti omien henkilökohtaisten päämääriensä mukaisesti. Tällöin ei vaatimus oikeudenmukaisuudesta tule mieleen.

Jos Ulla kohta taas kysyy minulta ehdotuksia, valmistauduin toistamaan vanhan vastaukseni jonkun viisaamman perusteluin.
Löysin filosofi Teppo Eskelisen kirjoituksen Valtiotieteellisen yhdistyksen lehdestä Politiikasta (16.12.2019), jossa hän toteaa, että ”empatian ja moraalisen paineen voi tavallaan työntää sivuun, kun asiasta maksaminen on mahdollista”. Oikeudenmukaisuuden vajavuuden voi siis paikata rahalla eli sosiaalinen kontrolli vaihtuu taloudellisiksi suhteiksi, moraalinen toiminta taloudellistuu.

Es
kelinen ottaa esimerkiksi tutkimuksen, jossa päiväkoteihin luotiin taloudellinen sanktio vanhemmille, jotka hakivat lapsensa myöhässä. Tästä oli tuloksena, että sanktio lisäsi myöhästelyä. Sen sijaan, että olisi koettu huonoa omaatuntoa päiväkodin työntekijöille tulevista ylitöistä, homma voitiin kuitata maksamalla myöhästymissakko.

Helsingin Sanomien vappulehdessä oli paljon juttua hallituksen puoliväliriihestä. Palautettiin mieleen, että vielä 1960-70-luvuilla poliittista keskustelua määrittelivät sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät, mutta nykyisin ”totuus kysytään ekonomisteilta”. Talous on luonnollisesti tärkeä asia, kun pyritään huolehtimaan hyvin myös sosiaalipolitiikasta, mutta on tässä kysymys puhtaasti asenteellisestakin asiasta – mikään ei ole tärkeämpää kuin raha. Tämän takia valtion velanottoakin pidetään ehdottoman vääränä ratkaisuna, vaikka sen avulla oikeudenmukaisuutta pystytään toteuttamaan ainakin paremmin kuin velkaa tekemättä.

Rafael Paasio sanoi: ”Jos et muuten tiedä, mitä teet, ole aina heikomman puolella.”

Tätä vastaan toimii esimerkiksi se työelämää koskeva muutos, jossa yhä enemmän tuodaan esille yksilön oma vastuu itsestään. Työntekijöitä pyritään siirtämään yksityisyrittäjiksi toimivan yrityksen sisälläkin. Tällainen yrittäjämäisempi oleminen ja jatkuva henkilökohtainen kilpailu yleistyy, mikä on omiaan heikentämään solidaarisuutta ja valmiutta yhteistyöhön. Oikeudenmukaisuus ei toteudu, kun mahdollisimman moni ihminen pannaan tarkastelemaan omaa etuaan. Kohta ollaan varmaan tilanteessa, että paikallinen sopiminen työsuhdeasioista ei ole edes paikallista, vaan henkilökohtaista. Jokainen tehköön oman työsopimuksensa yrityksen kanssa.

Edesmennyt ranskalainen kirjailija Henri Barbusse sanoi: ”On olemassa monenvärisiä lippuja samoin kuin on lukemattomia yhteentörmääviä taloudellisia etuja, mutta on vain yhtä lajia ihmisverta, yksi oikeudenmukaisuus ja yksi totuus.”

kari.naskinen@gmail.com