perjantai 31. tammikuuta 2020

Ylipitkä Hitler-sketsi

Johannes Betzler on Hitler-Jugendin 10-14-vuotiaille tarkoitetun Deutsches Jungfolkin leirillä, jossa hän epäonnistuu miehuuskokeessaan. Hän ei pysty taittamaan niskoja nurin jänikseltä (engl. rabbit), joten häntä aletaan kutsua Jojo Rabbitiksi. Muuten 10-vuotias Jojo on täynnä natsiaatetta ja hänen mielikuvituskaverinsakin on itse Adolf Hitler. Kun otetaan mukaan vielä Jojon äidin kotiin piilottama juutalaistyttö, niin tässä on uusiseelantilaisen juutalaismaorin Taika Waititin Jojo Rabbit -elokuvan keskeinen sisältö. Sitä voi sanoa satiiriksi, mutta sen verran kevyin eväin ollaan liikkeellä, että yhtä hyvin sitä voi luonnehtia ylipitkäksi sketsiksi.

Ainekset ovat periaatteessa kovia, mutta natsikritiikki jää kuitenkin pinnalliseksi.
Ei kaukaa hae, etteikö vastaavanlaisessa hupailussa mielikuvitus-Hitlerin tilalla voisi olla vaikka Pekka Puupää tai Uuno Turhapuro, yhtä hassuja.

Nuoralla tanssitaan. Onko natsismista syytä tehdä hauskaa elokuvaa, jos se sittenkin kääntyy joidenkin katsojien mielestä väärään suuntaan. Elokuvassa nimittäin Hitler on mukavasti
koominen tyyppi, koska tyypityksen on tehnyt Jojo sillä perusteella, mitä Jungfolkissa on oppinut.

Hitler-satiireja on
nähty useita alkaen Chaplinin Diktaattorista (1940), mutta Jojo Rabbit on ensimmäinen, jonka onnistuneisuudesta en ole ollenkaan varma.

Jojo asuu
1945 passelisti Nürnbergin esikaupungissa Falkenheimissa, jossa kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Jojolla on huono käsitys juutalaisista, eikä hänen suhtautumistaan ennen elokuvan loppuvaiheita muuta komerossa asuva juutalaistyttökään. Tytön paljastuminen oli Jojolle tietenkin ollut kammottava yllätys.

Elokuvassa on nokkelaa vuorosanailua ja tapahtumat etenevät hauskasti. Jojon arvomaailma on kunnossa. Kun äiti kysyy jotain rakkaudesta, että se on kova juttu, niin Jojo sanoo, että kyllä kovempia ovat rauta ja dynamiitti.
Taika Waititin näyttelemä Hitler on pölvästi, niin kuin Puupää ja Turhapurokin. Vasta aivan lopussa Jojo heittää Hitlerin menemään, kun kaupungissa jo pyörivät sen vapauttaneet amerikkalaiset ja venäläiset.

Ei hyvä, turhan pitkäkin. Elokuva on tehty Prahan ja joidenkin muidenkin tshekkikaupunkien maisemissa.

kari.naskinen@gmail.com