Mies, auto, vapaus. Tähän pyhään
kolmiyhteyteen kuuluvat oleellisina oheistekijöinä huoltoasemat. Ne
ovat osa elämää. Niiden paras aika on kuitenkin auttamatta ohi.
Bensaa ja naftaa saa vielä noin 1800 jakelupisteestä, mutta
varsinaisia huoltoasemia on enää kovin vähän. Aikaisemmin
bensa-asemat olivat kaikkialla tuttujen kokoontumispaikkoja
kahvikupin ja tupakan ääressä, bensa-asemalta ostettiin c-kasetit
autoon ja pelattiin pajatsoa.
Huonon kehityksen aloitti SOK, joka oli myynyt autopolttoaineita jo 1920-luvulla, mutta joka 1990-luvun lopulla perusti ABC-epähuoltamoketjun. Ensimmäinen ABC avattiin valtatie 12:n varressa Utissa. Kun Neste sitten vastasi tähän S-ryhmän operaation, alkoi vanhoja pieniä bensa-asemia pudota kilpailusta. Nyt ABC-asemia on yli 400; Nesteellä on asemia enemmän, mutta läheskään kaikki eivät ole ABC:n kaltaisia marketteja, vaikka osa niistä jo sellaisia onkin Matkakeidas-nimellä.
Tällä hetkellä vihreä ja punainen politiikka vihaa meitä yksityisautoilijoita. Vaikka ei tämä mitään uutta ole. Vuonna 1969 tv-toimittaja Erkki Tuomioja teki ohjelman Öljypeli, jota kommentoi Tuomiojalle Neste Oy:n toimitusjohtaja Uolevi Raade: ”Teidän tekstistänne saa sen käsityksen, että öljy-yhtiöt riistävät Lähi-idän öljyntuottajamaita. Kuulkaa, minä sanon Teille, valkoinen rotu tarvitsee sitä öljyä, se öljy on valkoisen rodun elinehto.”
Bensa-asemat olivat ennen näkyvästi esillä myös viihteessä ja muussakin kulttuurissa. Niiden avajaiset olivat aina tärkeitä tapahtumia, ja niiden vetonauloina olivat usein iskelmä- ja muut tähdet, esimerkiksi Esa Pakarinen, Tapio Rautavaara, Tenho Saurén, Jaakko Teppo, Eemeli Toivonen ja varsinkin Kesoilin avajaisissa Esko ”Kyllä” Kivikoski. Tänä vuonna huoltoasemapäivien juhlissa Tampereen Rosendahlissa esiintyi Virve Rosti.
Musiikki on aina muutenkin kuulunut asiaan. Edelleen bensa-asemilta saa halpoja cd-levyjä, joita auton ovien sivulokeroihin kerääntyy.
M.A. Nummisen kirjassa Baarien mies (Kirjayhtymä, 1986) on 132 baarin joukossa viisi huoltamon baaria: Pelkosenniemen Shell, Savukosken Teboil, Suolahden Esso, Sysmän Finnoil ja Virolahden Union. Ensimmäiset baarit bensa-asemien yhteyteen olivat tulleet 1950-luvun lopulla.
Kulttuurisia emämunauksiakin on tehty. Omalla kohdallani Lahdessa tämä koskee hienon Shellin aseman purkamista linja-autoasemaa vastapäätä Jalkarannantiellä. Se on kotikaupunkini rakennusten hävittämisistä ainoa minulle surua aiheuttanut. Muistoja on paljon, jotka välillä palautuvat mieleen, kun nykyisin usein käyn pullakahvilla Nesteen Taukotuulessa (ent. Union).
Elokuviin bensa-asemat ovat kuuluneet aina, esimerkkeinä hienot taideteokset:
Vihan hedelmät (1940)
Varjot menneisyydestä (1947)
...ja Helena soittaa (1951)
Mansikkapaikka (1957)
Linnut (1963)
Hullu Pierrot (1965)
Entäpä Tankki täyteen? Vuonna 1969 Englannista Suomeen muuttanut Neil Hardwick löysi pian suomalaisuuden ytimet, joiden yhtä osaa Sulo Vilénin huoltamo ja baari täydellisesti kuvasivat. Jukka Vesterisen erinomaisessa Huoltoasemakirjassa (Alfamer, 2009) selvitetään tarkkaan myös Vilénin aseman todellinen historia: Autorin huoltoasema valmistui 1960 Ylöjärvelle Vaasantien ja Kuruntien risteyksen lähelle ja siirtyi Kesoilin väreihin 1964. Tv-sarjassa sen kohtalona ei ollut ABC:n tuhovoima, vaan uuden ohikulkutien rakentaminen niin, ettei asemalle enää kunnolla päässyt. Todellisuudessa asema purettiin 1980-luvun lopulla.
Kotikadussa puolestaan Luotolan perhe oli huoltamoyrittäjänä. Kuvaukset tehtiin Nesteen Punavuoren asemalla.
Heikki Luoman maalaiskomedioissa eletään Kuusniemen kunnassa, jonka henkisen elämän keskuksena ovat Pauli Antero Turpeisen huoltoasema ja baari.
Vesterisen kirjassa on myös kuva Unionin olympiasetelistä. Niitä sai olympiavuonna. Kun tankkasi 20 markan edestä, sai yhden olympiasetelin, ja kun oli kerännyt kolme seteliä, sai niitä vastaan 4,75 desilitran Surf-pesuainepaketin. Olipahan kotiin vaimolle tuliaisiksi pyykinpesuainetta. Olympiaseteleissä oli Olympiakomitean luvalla kisoihin menossa olevien urheilijoiden kuvia: Nina Hagman, Heikki Ikola, Pentti Kahma, Tapio Kantanen, Mona-Lisa Pursiainen, Riitta Salin, Hannu Siitonen, Juhani Suutarinen, Pekka Vasala, Lasse Viren.
Mutta mennyt mikä mennyt, siitä kaksi kuvaa vanhan nelostien varrelta Lahden ja Mäntsälän väliltä:
Huonon kehityksen aloitti SOK, joka oli myynyt autopolttoaineita jo 1920-luvulla, mutta joka 1990-luvun lopulla perusti ABC-epähuoltamoketjun. Ensimmäinen ABC avattiin valtatie 12:n varressa Utissa. Kun Neste sitten vastasi tähän S-ryhmän operaation, alkoi vanhoja pieniä bensa-asemia pudota kilpailusta. Nyt ABC-asemia on yli 400; Nesteellä on asemia enemmän, mutta läheskään kaikki eivät ole ABC:n kaltaisia marketteja, vaikka osa niistä jo sellaisia onkin Matkakeidas-nimellä.
Tällä hetkellä vihreä ja punainen politiikka vihaa meitä yksityisautoilijoita. Vaikka ei tämä mitään uutta ole. Vuonna 1969 tv-toimittaja Erkki Tuomioja teki ohjelman Öljypeli, jota kommentoi Tuomiojalle Neste Oy:n toimitusjohtaja Uolevi Raade: ”Teidän tekstistänne saa sen käsityksen, että öljy-yhtiöt riistävät Lähi-idän öljyntuottajamaita. Kuulkaa, minä sanon Teille, valkoinen rotu tarvitsee sitä öljyä, se öljy on valkoisen rodun elinehto.”
Bensa-asemat olivat ennen näkyvästi esillä myös viihteessä ja muussakin kulttuurissa. Niiden avajaiset olivat aina tärkeitä tapahtumia, ja niiden vetonauloina olivat usein iskelmä- ja muut tähdet, esimerkiksi Esa Pakarinen, Tapio Rautavaara, Tenho Saurén, Jaakko Teppo, Eemeli Toivonen ja varsinkin Kesoilin avajaisissa Esko ”Kyllä” Kivikoski. Tänä vuonna huoltoasemapäivien juhlissa Tampereen Rosendahlissa esiintyi Virve Rosti.
Musiikki on aina muutenkin kuulunut asiaan. Edelleen bensa-asemilta saa halpoja cd-levyjä, joita auton ovien sivulokeroihin kerääntyy.
M.A. Nummisen kirjassa Baarien mies (Kirjayhtymä, 1986) on 132 baarin joukossa viisi huoltamon baaria: Pelkosenniemen Shell, Savukosken Teboil, Suolahden Esso, Sysmän Finnoil ja Virolahden Union. Ensimmäiset baarit bensa-asemien yhteyteen olivat tulleet 1950-luvun lopulla.
Kulttuurisia emämunauksiakin on tehty. Omalla kohdallani Lahdessa tämä koskee hienon Shellin aseman purkamista linja-autoasemaa vastapäätä Jalkarannantiellä. Se on kotikaupunkini rakennusten hävittämisistä ainoa minulle surua aiheuttanut. Muistoja on paljon, jotka välillä palautuvat mieleen, kun nykyisin usein käyn pullakahvilla Nesteen Taukotuulessa (ent. Union).
Elokuviin bensa-asemat ovat kuuluneet aina, esimerkkeinä hienot taideteokset:
Vihan hedelmät (1940)
Varjot menneisyydestä (1947)
...ja Helena soittaa (1951)
Mansikkapaikka (1957)
Linnut (1963)
Hullu Pierrot (1965)
Entäpä Tankki täyteen? Vuonna 1969 Englannista Suomeen muuttanut Neil Hardwick löysi pian suomalaisuuden ytimet, joiden yhtä osaa Sulo Vilénin huoltamo ja baari täydellisesti kuvasivat. Jukka Vesterisen erinomaisessa Huoltoasemakirjassa (Alfamer, 2009) selvitetään tarkkaan myös Vilénin aseman todellinen historia: Autorin huoltoasema valmistui 1960 Ylöjärvelle Vaasantien ja Kuruntien risteyksen lähelle ja siirtyi Kesoilin väreihin 1964. Tv-sarjassa sen kohtalona ei ollut ABC:n tuhovoima, vaan uuden ohikulkutien rakentaminen niin, ettei asemalle enää kunnolla päässyt. Todellisuudessa asema purettiin 1980-luvun lopulla.
Kotikadussa puolestaan Luotolan perhe oli huoltamoyrittäjänä. Kuvaukset tehtiin Nesteen Punavuoren asemalla.
Heikki Luoman maalaiskomedioissa eletään Kuusniemen kunnassa, jonka henkisen elämän keskuksena ovat Pauli Antero Turpeisen huoltoasema ja baari.
Vesterisen kirjassa on myös kuva Unionin olympiasetelistä. Niitä sai olympiavuonna. Kun tankkasi 20 markan edestä, sai yhden olympiasetelin, ja kun oli kerännyt kolme seteliä, sai niitä vastaan 4,75 desilitran Surf-pesuainepaketin. Olipahan kotiin vaimolle tuliaisiksi pyykinpesuainetta. Olympiaseteleissä oli Olympiakomitean luvalla kisoihin menossa olevien urheilijoiden kuvia: Nina Hagman, Heikki Ikola, Pentti Kahma, Tapio Kantanen, Mona-Lisa Pursiainen, Riitta Salin, Hannu Siitonen, Juhani Suutarinen, Pekka Vasala, Lasse Viren.
Mutta mennyt mikä mennyt, siitä kaksi kuvaa vanhan nelostien varrelta Lahden ja Mäntsälän väliltä:
ASEMA VIIPURISSA
Ensimmäiset polttoaineen myyntipisteet eivät olleet erityisiä ”asemia”, vaan bentsiiniä myytiin kadulla kärryistä harvalukuisiin autoihin. Helsingissä bensiiniä myivät jo 1905 Hakaniemen apteekki ja Kluuvikadun rohdoskauppa. Teemu Tervosen opinnäytetyössä (Saimaan ammattikorkeakoulu) selvitetään alkuvaiheita:
”Organisoituneen polttoainekaupan aloitti Masut tulemalla markkinoille 1910-luvulla. Nopeasti perässä seurasivat ulkomaiset jätit Esso ja Shell ja vähitellen myös suomalaiset pienemmät yhtiöt. Ensimmäinen pumpullinen asema oli Viipurin Revonhännässä 1912. Ensimmäiset bensiinikioskit oli varustettu yhdellä tai kahdella polttoainepumpulla. Palvelualtis kioskinpitäjä tankkasi autoja ja rahasti sen jälkeen autoilijan. Myyntikioskeista siirryttiin nykyaikaisempiin ja tilavampiin tiloihin, kun kioskeihin rakennettiin katos mittarien suojaksi. Palvelun lisäämiseksi ja asiakaspalvelun parantamiseksi tiloihin alettiin 1950-luvulla rakentaa autonhuoltoa varten sisätiloja ja niihin huoltosyvennyksiä.”
Revonhännän käsikäyttöisessä pumpussa oli viiden litran mittasylinteri. Tervosen mainitsema Masut oli turkulainen petrolintuontiyhtiö, jonka perustivat 1911 pietarilainen Naphta Industrie & Handelsgesellschaft Masut ja helsinkiläinen liikemies Wilhelm Bensow. Ensimmäisenä toimintavuotenaan Masut myi neljä miljoonaa litraa valopetrolia, 306 tonnia koneöljyä ja 10 000 litraa bensiiniä. Sen suurin asiakas oli SOK. Seuraavana vuonna Suomen Masut liittyi Royal Dutch Shell -yhtymän osaksi.
Shellin simpukkamerkki otettiin Suomessa käyttöön 1921. Samana vuonna Suomen Masut varasi 80 000 markkaa kampanjaan, jolla autoilijoille tehtiin tutuiksi "ensiluokkaiset yhtiön kauppaan tuomat Shell-merkkiset naftatuotteet". Autokannan kasvun myötä Masutin bensiininmyynti ylitti lamppuöljyn myynnin 1926. Vuonna 1927 Masut siirtyi kokonaan Shellin omistukseen ja otti 1929 uudeksi nimekseen Suomalainen Shell Osakeyhtiö.
Näitä bensa-asioita tutkiessani löysin netistä Suomen Kuvalehden vanhan jutun, jossa kerrottiin Porissa 1919 toimintansa aloittaneesta Oy Kauppakomppania Ab:n autohallista, jonka sanottiin olleen Suomen ensimmäinen pysäköintitalo. Sen toimesta myytiin ”autoja, moottoripyöriä, varaosia ja siirtomaatavaroita, kuten appelsiineja, konjakkia, liköörejä, tupakkaa, keksejä ja marmelaadia. Mobil-öljyjen myynti alkoi 1920.”
”Tämä Porin autohalli oli Porin sillalta keskustan suuntaan 1928-30. Vasemmassa kulmassa olivat liikehuoneisto ja tirehtöörin asunto. Rantapirssi ja linja-autot majailivat puiden varjossa. Lindroosin bensiinikioski, sen kolme mittaria näkyvät etualalla. Polttoaine tuotiin 20 000 litran maanalaisiin säiliöihin junalla Viipurista ja osin Puolasta. Liikemerkit: Masut (Shell), Nobel-Standard (Esso) ja itse tuotu galitzialainen bensiini.”
kari.naskinen@gmail.com
