Televisiosta tuli sunnuntaina uusintana tanskalainen dokumenttiohjelma
yrityksistä, jotka tienaavat omaisuuksia lähettämällä halpatyövoimaa idästä
länteen: Bulgariasta, Puolasta ja Romaniasta Euroopan toiselle laidalle. Kun EU
avasi itäeurooppalaisille tien kalliiseen länteen, syntyi työvoimaa
liikuttamaan hämäriä yrityksiä, jotka eivät piittaa laeista, työoloista eivätkä
turvallisuudesta. Alimitoitetut palkatkin jäävät usein maksamatta. Ohjelmassa
oli esillä myös irlantilainen yhtiö Atlanco Rimec, joka on välittänyt
itäeurooppalaisia työntekijöitä Olkiluodon kolmannen ydinvoimalan
rakennustyömaalle.
EU:n laajeneminen on tuonut mukanaan ison määrän köyhiä työntekijöitä, jotka
ovat valmiita matkustamaan työn perässä ja valmiita työskentelemään
huonoissakin olosuhteissa. Tällaista työvoiman maahanmuuttoa järjestää Atlanco
Rimecin lisäksi mm. puolalainen Budomex, joille veronkierto, laittomat työolot
ja ihmisten hyväksikäyttö ovat arkipäivää. Tv-ohjelman tekijöiden selvitykset
johtivat suurimpiin eurooppalaisiin yrityksiin kuten Skanska, Pihl & Søn,
Bilfinger ja Züblin. Käyttävätkö nämäkin arvostetut yhtiöt hämäräyrityksiä
alihankkijoinaan, kysyttiin ohjelmassa, joka on vielä nähtävissä Yle Areenassa.
Esimerkkinä mainittiin, että kun asiakas maksaa esim. jossakin
Kööpenhaminan metrotunnelityömaalla urakoitsijalle 53 euroa/tunti, niin
alihankintaketjun alimmainen "vuokratyöntekijä" saa siitä ehkä 3,5
euroa/tunti. Usein palkkoja jää jopa kokonaan tai osittain saamatta.
Olkiluoto 3:n rakentajista valtaosa on ulkomaalaisia. Olkiluodon osalta kertoi
insinööri ja hitsausteknikko Tapio
Kettunen kymmenen vuotta sitten, että työmaalla ei noudatettu
hitsausohjeita ja ettei työnjohto ollut ammattitaitoista.
”Ei siihen kukaan täyspäinen suomalainen lähde. Jos olet siellä töissä ja sanot
sanaakaan mihinkään, olet saman tien pihalla. Nytkin Säteilyturvakeskus on
tyylikkäästi tyrmännyt melkein kaiken, mitä on sanottu”, kertoi Kettunen
Yleisradion Ajankohtaisessa kakkosessa vuonna 2008 sen jälkeen, kun oli sanonut
itsensä irti.
Kettusen työnantaja oli Bouygues-konserni, jonka välittäminä
Olkiluodossa oli mm. portugalilaisia, puolalaisia ja ranskalaisia. Kettunen
lähti, koska hän ei sanomansa mukaan ”halunnut joutua kantamaan vastuuta
tilanteessa, jossa paperilla kaikki on hienosti, mutta todellisuudessa
hitsaustyöt tehdään miten huvittaa”.
Pääsin mutkan kautta perille erään Olkiluodossa työskennelleen puolalaisen
kertomuksesta, jonka mukaan työntekijöillä oli hänen aikanaan kaksinkertaiset
työsopimukset, toinen viranomaisia varten, toinen todellinen. Kerran
puolalaiset menivät lakkoonkin, mutta sen tuloksena vain aktivistit lähetettiin
takaisin Puolaan. Yksi suomalainen viranomainen edistyi näissä
työsuhdeselvityksissään niin paljon, että hänet siirrettiin toisiin tehtäviin.
Yksi puolalainen kuoli Olkiluodossa tapaturmaisesti, mutta hänen omaisensa
eivät saaneet minkäänlaisia korvauksia.
Nämä ovat niitä asioita, joiden takia Olkiluodon työntekijöitä on estetty kertomasta havaitsemistaan
turvallisuusongelmista, kuten Ajankohtaisessa kakkosessa kerrottiin. Silloin
oli julkisuuteen kuitenkin tullut tieto mm. hitsausongelmista.
Säteilyturvakeskus oli havainnut, että työntekijöille annetut hitsausohjeet
olivat puutteelliset ja työn valvonta vajavaista. Se oli todennut myös, että Olkiluodon
automaation suunnittelu ei täytä ydinvoimaturvallisuuden periaatteita. Lisäksi
Säteilyturvakeskus uskoi, että työn laatuun voi vaikuttaa se, että osalla
työntekijöistä oli teetetty minimipalkalla jopa 16 tunnin työpäiviä.
Ajankohtaisen kakkosen Olkiluoto-ohjelmia on katsottavissa Ylen Elävässä
arkistossa.
kari.naskinen@gmail.com