Kilpikonna on karannut Luckyn kapakkatuttavalta Howardilta, jota esittää David Lynch (kuvassa vas.). Roolivalinta on hieno, sillä Stanton oli mukana monessa Lynchin surrealistisessa elokuvassa, viimeksi Twin Peaksin uusissa jaksoissa. Näissä vuoden 2017 jaksoissa esiintyy myös Lynch itse FBI:n Gordon Colena, ja hauska yksityiskohta on, että nyt Luckyssa Lynch puhuu samaan tapaan huutamalla kuin huonokuuloisen Colen roolissa.
Kun Stantonin esittämä yhdeksänkymppinen Lucky aamujoogansa jälkeen lähtee kävelemään kohti baaria, hän ohittaa ränsistyneen rakennuksen, jossa kuluneen mainostekstin perusteella on joskus toiminut Stagecoach Saloon & Grill. Koska Stanton on tuttu lukemattomien lännenelokuvien sivurooleista, on saluunan nimi osuva viittaus tähän, joskin John Fordin ohjaama Stagecoah (Hyökkäys erämaassa) on Stantonin uraa vanhempi elokuva (1939).
Stagecoachin pääosassa on tietenkin John Wayne. Tämä otetaan nyt huomioon, kun Lucky käy pienessä puodissa ostamassa maitoa ja tupakkaa. Esillä on valokuva meksikolaisen maahanmuuttajakauppiaan pikkupojasta, joka on saanut nimekseen Juan Wayne.
Myöhemmin Lucky on paikalla, kun vietetään Juan Waynen syntymäpäiviä. Siellä Lucky esittää kolumbialaisen laulun Volver, Volver. Musiikki oli myös Stantonille tärkeää, hänellä oli oma bändi, jossa lauloi ja soitti kitaraa.
Elokuvan on ohjannut John Carroll Lynch (ei sukua David Lynchille). Hänkin on eräänlainen b-luokan tekijä, takana on jo pitkä ura sivuroolien näyttelijänä, ja Lucky on hänen ensimmäinen ohjauksensa. Elokuvassa on muutenkin koko joukkoa sellaisia kasvoiltaan hyvin tuttuja näyttelijöitä, joita en ainakaan minä nimeltä heti muistanut.
Harry Dean Stanton sen sijaan on ollut tuttu näyttelijä myös nimeltään Paris, Texasista alkaen. Rooliluettelo on pitkä, lähes 200 elokuvaa tai sarjaelokuvien jaksoa. Ensimmäisen kerran hän vilahti Alfredin Hitchcockin Väärässä miehessä (1956), mutta ne ovat niitä statistien roolia, joista ei saa nimeään edes lopputeksteihin. Roikkuminen studioiden liepeillä joka tapauksessa toi pieniä töitä. Monet meistä ovat Stantonin nähneet häntä kuitenkaan merkille panematta jo television alkuaikoina suosituissa sarjaelokuvissa Rin-Tin-Tin, Bat Masterson, Bonanza, Lahjomattomat ym.
Teatterielokuvissa Stanton oli omimmillaan laitapuolen kulkijana, renttuna ja roistona. Jo hänen karkea ulkonäkönsä teki sen, että suuriin sankarirooleihin häntä ei valittu. Nyt Luckyssa hän on kuin suoraan noista vanhoista rooleista otettuna, buutsit jalassa, lännenmiehen lierihattu päässä ja tupakka suussa.
Lucky on myös filosofi. Välillä apua pitää etsiä isosta tietosanakirjasta, joka on aina esillä sanaristikkojen ratkaisemista varten. Kilpikonnista ja ihmisistäkin Lucky selvittää Howardille, että eivät asiat aina ole huonosti, vaikka yksinäiseltä näyttää, koska yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia. Harry Dean Stanton oli omassa elämässään pari vuotta kahdestaan nuoren Rebecca De Mornayn kanssa, mutta ei siitä kummempaa syntynyt, ja Jack Nicholsonin kanssa Stanton asui jonkin aikaa samassa kämpässä, kun Nicholsonille oli tullut avioero.
Lucky on paitsi muistomerkki Stantonille, myös kaunis elokuva. Kuin muisto menneiltä ajoilta. Niiltä paremmilta. Ketään ei lyödä turpaan, pari kertaa sentään kiroillaan. Tällaisia rauhallisesti eteneviä, kiinteällä jalustalla olevalla kameralla kuvattuja, erinomaisesti näyteltyjä elokuvia ei nykyisin liikoja tehdä.
kari.naskinen@gmail.com
