Joulun historiallinen tausta on siis selvästi pakanallinen. Tämä takia sen viettämistä kristillisenä juhlana on vastustettukin, esimerkiksi Englannissa ja Amerikassa joulunvietto kiellettiin 1600-luvulla.
Nykymuotoiseen joulunviettoon innosti Englannissa Charles Dickensin novelli A Christmas Carol (1843), suomeksi Saiturin joulu, ja Yhdysvalloissa joulu hyväksyttiin kansalliseksi juhlapäiväksi 1865.
Pohjoismaissa joulun nimi on oikeastaan vanhaa roomalais-pakanallista perua, sillä joulu-sana tulee auringonpyörää tarkoittaneesta sanasta ”hjul”.
Jeesus ei Raamatun mukaan mitenkään vaatinut joulua vietettäväksi, eikä selvää edes ole se, milloin Jeesus syntyi. Liberius ilmoitti Jeesuksen syntymäpäiväksi 25.12. vasta vuonna 354. Tuolla päivämäärällä on ainakin nykyisin sellainen peruste, että Martti Lutherin Katekismuksessa mainitaan Marialle ilmoitetun tämän raskaudesta 25.3., joten siitä yhdeksän kuukautta eteenpäin on 25.12. Tästä ”todistusaineistosta” pitää kiinni mm. edellinen paavi Benedictus XVI.
Rooman katolinen kirkko jätti uudenlaiseen juhlintaan 1600 vuotta sitten kuitenkin myös pakanallista perintöä: kansalaisten sallittiin jatkavan Saturnalian viettämistä uuden juhlan nimissä. Näin kirkko yhdisti toisiinsa babylonialaisen auringonjumalan syntymäjuhlan, voittamattoman auringon juhlan (Sol Invictus) ja Saturnalian.
Tänä päivänä näin sekava kokonaisuus tarkoittaa sitä, että joulua voivat hyvällä omallatunnolla viettää sekä uskovaiset että ateistit ja kaikki siltä väliltä. Pääasia, että Joulupukki tuo jotain kivaa.
JOS JUMALA SUO…
Myös joulurauhan julistus Turusta katsotaan televisiosta kaikissa säädyissä. Siellä sanotaan, että ”huomenna, jos Jumala suo” jne. Ei haittaa jumalatontakaan, koska tilanne on joka tapauksessa hieno ja historiallinen. Joulurauha on julistettu Turussa 1300-luvulta alkaen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta; isonvihan aikana 1712-21 se jätettiin väliin, samoin keisarivallan alkuvaiheissa 1809-15, miliisilakon takia 1917 ja ilmapommitusuhan takia 1939.
Monikulttuurisuuden ulottuminen nykyisin Suomeenkin on aiheuttanut sen, että joissakin tutuissa tilanteissa ei enää lauleta Enkeli taivaan, eikä uskalleta esittää Tiernapojat-kuvaelmaa. Minäkin olen noita molempia kuullut ja nähnyt lukemattomat kerrat, mutta en ole niistä hullua hurskaammaksi tullut, ovat vain kuuluneet rutiineihin. Monikulttuurisuus on kuitenkin alkanut merkitä sitä, että suomalaisten omaa kulttuuria ei enää saa olla niin kuin ennen.
Länsi-Ruotsissa Åmålissa muutettiin yhdessä koulussa joululaulun sanoja niin, että ”tähti Betlehemin yllä” lauletaan nyt ”tähti meidän kaikkien yllä”.
kari.naskinen@gmail.com
