Noin 20 vuotta sitten kysyi kaupunkilehti Uusi Lahti 40 lahtelaiselta, kuka on Lahden paras taiteilija. Parhaaksi arvioitiin Olavi Lanu, joka tuloksen kuultuaan sanoi: ”Kysymys oli asetettu väärin. Kaikki tekevät omia juttujaan, eikä voi lähteä sanomaan, kuka on paras.”
Omista kuulumisistaan Lanu kertoi, että ”hiihdellyt olen, ja pyöräillyt. Yhdessä polkupyörässä minulla on nyt nastarenkaatkin, niin ei ehkä käy samalla tavalla kuin viime talvena, kun menin kerran pyörän kanssa turvalleni. Kariniemessäkin kävin ihan äskettäin kuvaamassa ne siellä olevat veistokset. Nyt alue on valmis, ja nimilaputkin näyttivät kuvien luo tulleen.”
Tässä sitten muutamia perusteluja Lanun paremmuudesta:
Erikoiskirjastonhoitaja Sirkku Blinnikka: ”Professori Olavi Lanun taiteessa ja persoonassa on innokkuutta ja luovuutta. Hän on suomalainen Picasso. Hän ei ole yhden tyylin eikä muodon vanki, vaan rohkea, kokeileva ja innostava taiteilija.”
Johtava rehtori Arpo Heinonen: ”Kun ottaa huomioon aikaperspektiivin, niin parhaaksi nimeän Olavi Lanun.”
Hammaslääkäri Jouko Ilvonen: ”Lahdessa on monia hyviä taiteilijoita, mutta jos paras täytyy nimetä, niin sanon Olavi Lanu.”
Sosiaalipäällikkö Risto Kajaste: ”Olavi Lanu tekee väljää, hyvää tilataidetta, ja Kariniemen Lanu-puisto on erinomainen.”
Nuorisosihteeri Helena Lehtonen: ”Olavi Lanu on taiteilija, jonka monipuoliset näytöt, tuotteliaisuus ja omaperäisyys ovat lahja Lahden taiteelle. Hän on myös ihmisenä ihailtava persoona.”
Markkinointipäällikkö Jussi Tirronen: ”Olavi Lanu on kansainvälisesti näkyvä, myönteisiä tuntemuksia herättävä taiteilija.”
Erikoissairaanhoitaja Tuija Tuominen: ”Esimerkiksi Lanu-puisto on erittäin viehättävä.”
Kaupunginjohtaja Seppo Välisalo: ”Olavi Lanu on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuin lahtelaistaiteilija. Veistospuisto tuo laajasti esille hänen hienoa tuotantoaan. Henkilökohtaisestikin pidän Lanun veistoksista.”
Tässä Uuden Lahden taidegallupissa saivat seuraavaksi eniten mainintoja näyttelijä Ola Johansson, kapellimestari Osmo Vänskä, kuvataiteilijat Soile Yli-Mäyry, Matti Koskela ja Reino Hietanen sekä näyttelijä Raimo Wahlström.
LANU-PUISTO JA LANUNAUKIO
Olavi Lanu on tuotannollaan tullut näkyväksi taiteilijaksi Lahdessa. Osa Rautatienkatua on nimeltään Lanunaukio, jossa Olavi Lanun teoksena on betoniin valettu Lehmus (1985). Joutjärven koulun sisäpihalla on Kolme sulotarta, kolme betonilaatoista koottua naishahmoa (1976), kaupunginteatterin edustalla betoninen Kivettymä (1983), Galleria Nuovon edustalla Ristitnkirkon luona on niin ikään betonista tehty Paju (1991) ja sitten on tietenkin Lanu-puisto (1989-92), mikä käsittää 12 betoniveistosta.
Lanu-puistoa koskien lainaan tähän tekstiä Lahden taidemuseon internetsivulta, josta on myös oheinen kuva:
Lähtökohtana Lanu-puistolle oli Olavi Lanun Venetsian biennaaliin 1978 rakentama luontomiljöö, "Elämää suomalaismetsissä". Kaupungin kulttuurilautakunta tilasi Lanulta veistokset, jotka valmistuivat nopeaan tahtiin, kolme teosta vuodessa, neljän vuoden aikana. Monen teoksen ensimmäinen versio syntynyt taiteilijan kesäkodissa Punkaharjulla. Veistokset valettiin betoniin Renkomäen sorakuopassa. Työläässä ja raskaassa valuprosessissa Lanulla oli apunaan Lahden taideinstituutin opiskelijoita. Vaikka jokainen veistos on itsenäinen taideteos, veistospuistosta muodostui kuitenkin ehjä ja yhtenäinen kokonaisuus.
Luonnonpuiston teokset on sijoitettu metsään, jossa ne ovat ikään kuin osa luontoa. Ne on tarkoitettu löydettäviksi sattumalta. Veistosten pehmeä, pelkistetty muotokieli ja harmaa väritys auttavat niitä sulautumaan luontoon. Osa teoksista on saanut sammalpeitettä pinnalleen, mikä on ollut taiteilijan ajatuksenakin. Ympäristötaiteena ne täyttävät omaperäisellä tavallaan julkisen taiteen perinteiset kriteerit: ne muistuttavat siitä, keitä olemme, mistä olemme tänne tulleet ja mihin kuulumme. Kariniemen lehtometsän veistokset ovat viehättäneet kävijöitä positiivisuudellaan, oivalluksillaan, lämpimällä huumorilla ja herkkyydellään. Vuodenaikojen vaihtelut tuovat niihin oman lisänsä.
kari.naskinen@gmail.com
