Ranskalaisen Philippe Le Guayn elokuvan
nimi voisi olla myös ”Pyöräretkellä ihmisvihaajan” tai ”narsistin kanssa”. Kaksi
näyttelijää alkaa suunnitella Moliéren Ihmisvihaajan tekemistä teatteriin,
mutta hankalaa on. Lehtien kansikuvissa jatkuvasti oleva tv-lääkärisarjan suursuosikki
on itseään täynnä, ja haluaisi saada arvostusta myös vakavana
teatteritaiteilijana, joten hän yrittää houkutella eläkkeellä olevaa, teatterilavojen
entistä tähtinäyttelijää mukaan, mutta ei päärooliin, koska sen hän haluaa
itselleen. Vanha näyttelijä ei haluaisi enää ollenkaan palata estradille, mutta
jos palaisi, hänenkin pitäisi saada päärooli, mikä luontevimmin hänelle
sopisikin, koska on itsekin ihmisvihaaja.
Fabrice Luchini (kuvassa vas.) ja Lambert Wilson tekevät elokuvassa hienoa työtä. Kokonaisuus jättää silti puisevan maun, sillä Ihmisvihaajan hajanaisten vuorosanakohtausten harjoittelu tuntuu tylsältä. Elokuvassa tapahtuu yhtä vähän kuin Moliéren näytelmässä. Pientä piristystä elokuvaan tuo nuori nainen, jonka asuntoa nuorempi näyttelijä käy katsomassa ostotarkoituksessa. Näiden kolmen henkilön kohtaukset toimivat hyvin, mutta taas kun miehet palaavat Moliéren tekstin pariin, tarina lässähtää.
Moliére kuvaa näytelmässään samanlaisia ihmisiä kuin ovat nämä kaksi näyttelijää, mutta tämä ei riitä elokuvan motiiviksi eikä pelastajaksi. Loppuratkaisu onneksi on sen verran värikäs, että viimeinen kymmenminuuttinen tuo tähän hillittyyn komediaan jonkin verran särmää. Vanhempi näyttelijä on kuin Ihmisvihaajan päähenkilö Alceste, joka antaa palaa täysillä haukkuen muut maanrakoon.
Luchini ja Wilson ovat tuttuja näyttelijöitä Suomessakin nähdyistä elokuvista, mutta luultavasti he Ranskassa ovat todellisia supertähtiä, joten elokuvan hyvät kassatulot ovat turvatut.
kari.naskinen@gmail.com
Fabrice Luchini (kuvassa vas.) ja Lambert Wilson tekevät elokuvassa hienoa työtä. Kokonaisuus jättää silti puisevan maun, sillä Ihmisvihaajan hajanaisten vuorosanakohtausten harjoittelu tuntuu tylsältä. Elokuvassa tapahtuu yhtä vähän kuin Moliéren näytelmässä. Pientä piristystä elokuvaan tuo nuori nainen, jonka asuntoa nuorempi näyttelijä käy katsomassa ostotarkoituksessa. Näiden kolmen henkilön kohtaukset toimivat hyvin, mutta taas kun miehet palaavat Moliéren tekstin pariin, tarina lässähtää.
Moliére kuvaa näytelmässään samanlaisia ihmisiä kuin ovat nämä kaksi näyttelijää, mutta tämä ei riitä elokuvan motiiviksi eikä pelastajaksi. Loppuratkaisu onneksi on sen verran värikäs, että viimeinen kymmenminuuttinen tuo tähän hillittyyn komediaan jonkin verran särmää. Vanhempi näyttelijä on kuin Ihmisvihaajan päähenkilö Alceste, joka antaa palaa täysillä haukkuen muut maanrakoon.
Luchini ja Wilson ovat tuttuja näyttelijöitä Suomessakin nähdyistä elokuvista, mutta luultavasti he Ranskassa ovat todellisia supertähtiä, joten elokuvan hyvät kassatulot ovat turvatut.
kari.naskinen@gmail.com
