tiistai 12. elokuuta 2014

Kunnianosoitus villinlännenelokuville


Tanskalaisen elokuvan menestysaallon uusin hyöky on Kristian Levringin villinlännenelokuva The Salvation. Se on täydellisen hieno pastissi entisajan klassisesta western-perinteestä. Jos lajin vanhat mestarit tekisivät nyt elokuviaan, ne olisivat tällaisia. Ero vanhaan olisi vain digitaalisen kuvan terävyydessä ja äänimaailmassa, joka tämäntyyppisissä elokuvissa on nyt ikään kuin rokkimaailmasta: kaikki kuuluu kovempaa, laukaukset ovat kuin räjähdyksiä ja turpiinvetojen äänetkin ovat rajumpia.

On sanottu, The Salvation on myös kunnianosoitus italowesterniä kohtaan, mutta tämä ei sikäli pidä paikkaansa, että Levringin elokuvassa ei ole pätkääkään huumoria. Muistuman Sergio Leonen elokuviin tosin tuo morriconemainen musiikki.

The Salvation on kova kertomus kostosta, jossa John Fordin ja muiden huippujen tapaan on selvästi eroteltavat hyvät ja pahat, ja hyväkin muuttuu pahaksi, kun paha lähtee hakemaan oikeudenmukaisuutta, joka edellyttää kostoa. Elokuvan englanninkielinen nimi tarkoittaa pelastusta. Parempi nimi nytkin olisi ”Kosto”, mutta villissä lännessä tarvitaan joskus yli 20 pahan tappamista, ennen kuin hyvä voittaa ja pelastus tulee.

Päähenkilö on Jon, joka on kotimaassaan Tanskassa osallistunut Saksaa vastaan käytyyn sotaan 1864. Tanska hävisi lyhyen sodan, minkä seurauksena Tanska joutui luovuttamaan Schleswig-Holsteinin alueen Preussille ja Itävallalle. Sodan jälkeen Jon on muuttanut Amerikkaan, jonne tulevat seitsemän vuoden kuluttua myös hänen vaimonsa ja kymmenvuotias poikansa. Elokuvan alussa vaimo ja poika tapetaan. Kun Jon tappaa perheensä murhaajat, alkaa koston kosto, jota johtaa pientä kaupunkia vallassaan pitävä roisto. Jonin kanssa on myös hänen veljensä Peter.

Veljeksiä esittävät loistavasti Mads Mikkelsen (kuva) ja ruotsalainen Mikael Persbrandt. Mukana elokuvassa on myös muutamia tuttuja Hollywood-kasvoja sekä Manchester Unitedin yksi kaikkien aikojen suosituimpia pelaajia, ranskalainen Eric Cantona, joka urheilu-uransa jälkeen on ollut mukana noin 20 elokuvassa. Elokuvan nainen on ranskalainen Eva Green, jolta intiaanit ovat leikanneet kielen – hieno mykkärooli, ja jos katseet voisivat tappaa, niin tässä se olisi.

Erinomainen elementti elokuvassa on myös Jens Schlosserin kuvaus. Synkät sateiset yöt ovat yhtä mustia kuin tarina itse. Mustan valaiseminen on ollut mestarillista. Keskipäivän (High Noon) varjoton kirkkaus taas on niin kuumaa, että hiostuttaa. Kuvaukset on tehty Etelä-Afrikassa.

Vanhaa lännenelokuvan perinnettä The Salvation noudattaa myös siinä, että se ei rönsyile mihinkään ylimääräiseen. Turhaa psykologisointia ei tarvita, kun asia on tässä ja nyt. Tämän ansiosta elokuvan kesto on vain alle puolitoista tuntia.

kari.naskinen@gmail.com