Risto Jarva oli 1960-luvulla toimittamassa Teknillisen korkeakoulun Teekkari-lehteä, jossa autoilun ongelmakenttää pohti hänen lisäkseen mm. Pekka Rytilä. Rytilästä tuli myöhemmin TKK:n liikennetekniikan apulaisprofessori, ja Sakari Toiviaisen Jarva-elämäkerrassa (Suomen elokuva-arkisto, 1983) Rytilä kertoo, että ”auto oli Riston todellinen musta pilkku - - - hän ei koskaan oppinut ymmärtämään autosta kuin kielteisiä puolia”.
Bensaa suonissa -elokuvassakin auto esitetään satiirisessa valossa: ”Alussa jumala loi taivaan ja maan, vuonna 1908 luotiin ensimmäinen Ford, jolle itämaan tietäjät antoivat lahjaksi öljyä, kromia ja kumia.” Eikä pelkästään riittänyt, että auto edusti Jarvalle pahaa sinänsä, vaan auto oli myös ihmistenvälisen statuskilpailun tärkeä väline, ja kaiken lisäksi autoilla ”urheiltiin”, ajettiin rallia. Jarvan elokuvassa auto ei ole kulkuväline, vaan itsetarkoitus.
Sattumaa vai ei, mutta 1969 oli Suomessa saanut ensi-iltansa Jean-Luc Godardin ”autoaiheinen” tuhoelokuva Weekend ja samana vuonna Jarva tapasi Helsingissä Jacques Tatin, jolla oli tekeillä samanaiheinen elokuva Trafic (1971). Bensaa suonissa -elokuvan yhtenä käsikirjoittajana ollut Peter von Bagh kertoo Toiviaisen kirjassa Jarvan ja Tatin tapaamisesta: ”Tati levitti kodikkaan olemuksensa pöydän ääreen ja alkoi nelituntiseksi venyvän yhden miehen shown, johon sisältyi ehdottomin ja lahjomattomin koskaan kuulemani elokuvan liikemiespiirien paljaaksiriisuminen. Molempia, Jarvaa ja Tatia, ahdistivat samat ongelmat: moottorikulttuurin väärinkäyttö ja perversoituminen, ihmissuhteiden esineistyminen.”
Risto Jarvan tuotannossa tämänkaltaiset teemat olivat esillä muissakin elokuvissa. Jarva käsitteli kaupungin ja maaseudun erilaisuuksista aiheutuvia teemoja, samoin luonnosta ja teknologiasta, historiasta ja tulevaisuudesta, yksilön tajunnasta ja yhteiskunnan organismeista, rakkaudesta ja kuolemasta. Jarvan elokuvista kasvaa nyt katsoen tutkimusmatka 1960-70-lukujen Suomeen, johon sisältyvät erilaiset miljööt ja ammatit, vapaa-ajanvietto, iso yhteiskunnallinen rakennemuutos, aavistelut ja unelmat ihmisten mielissä.
Risto Jarva oli sekä insinööri (kemisti) että taiteilija. Elokuvaohjaajana hän toimi teknisen ja humanistisen kulttuurin leikkauspisteessä ja vaikutti sillanrakentajana näiden kahden kulttuurin välillä. Vääristyneen teknisen kulttuurin ja luonnollisen elämäntavan ristiriita on esillä useimmissa Jarvan elokuvissa, eikä hän kaihda näyttämästä, miten ihminen voi pahoin teknologian ja byrokratian, tehokkuuden ja hyväksikäytön maailmassa – eikä Risto Jarva päässyt näkemään 2000-luvun maailmaa.
- - -
Risto Jarvan kuolema tuo aina mieleeni kilpa-autoilija Lasse Sirviön kuoleman 1978. Sirviö oli aikansa parhaita Formula Vee -luokan ajajia Suomessa – voittoja Keimolassa ja Ahvenistolla. Surmansa hän sai autokolarissa maantiellä aivan Keimolan moottoriradan lähellä.
kari.naskinen@gmail.com
