Ensimmäinen elokuvista on Komisario Palmun erehdys (1960). Se oli aikansa suurmenestys, ja on edelleen. Kerran Kassila oli Katajanokan vankilassa esittämässä vangeille tätä elokuvaa heidän toivomuksestaan ja puhumassa heille elokuvanteosta. Lopussa eräs vanki kertoi, mitä hän oli kaupungilla nähnyt - Lyhtypylväiden mainostauluissa Joel Rinne mainosti Kansallis-Osake-Pankkia: "Viekää tekin eläkkeenne kuten minä, Kansallis-Osake-Pankkiin". Joku oli mustalla tussilla kirjoittanut kuvan päälle: "Komisario Palmun viimeinen erehdys!"
Suomen Filmiteollisuus oli omistanut oikeudet Mika Waltarin Palmu-romaanin (1940) jo pitkään, mutta siitä kiinnostunutta ohjaajaa ei ollut löytynyt, ennen kuin Kassila tarttui siihen. Elokuvan poliisikolmikoksi Kassila valitsi Joel Rinteen (Palmu), Matti Raninin (lainopin ylioppilas Virta) ja Leo Jokelan (etsivä Väinö Kokki). Palmun etunimi ei ole tiedossa.
Elokuvan yksi huippukohtaus sijoittuu ravintola Kämpin kabinettiin, jossa Kokki pitkän lounaan tunnelmissa laulaa tunnetun iskelmän Silmät tummat kuin yö. Kassila on kertonut käsikirjoittaneensa Kokin roolin nimenomaan Jokelalle, ja tuosta Kämpin kohtauksesta Kassila muistelee: ”Kirjassa sanotaan: Kokki laulaa Kämpissä laulun. Muistin Leo Jokelan kertoneen, että hän oli joskus jossakin laulanut Anita Välkin kanssa. Miksei hän siis voisi laulaa elokuvassakin. Löysin laulun kuunnellessani sävelradiota. Humppa oli juuri tekemässä uutta tuloaan ja Silmät tummat kuin syksyinen yö oli vahvinta humppaa. Siinä laulu etsivä Kokille.” (Katso 29/1975)
Musiikilla oli muutenkin tärkeä osa Kassilan elokuvissa. Vodkaa, komisario Palmu -elokuvassa (1969) ovat mukana myös Viktor Klimenko ja Inga Sulin, jonka laulama Kevätkoivu-kappale on erityisen hieno.
”Musiikki merkitsi minulle paljon, sehän on elokuvan keinoista abstraktisin ja taustamusiikilla on suuri merkitys. Annoin aina säveltäjälle jokaisen musiikkipaikan ja koetin kuvata sen kulloisenkin funktion.” (Kassila Elokuvauutiset.fi-sivustolla 2011).
Kaasua, komisario Palmu -elokuvan (1961) alun kuvaus on Hitchcock-tyylistä. Kassila: ”Alfred Hitchcock jos kuka on kuvallinen ajattelija. Hän sommitteli kuvat niin pitkälle, että voidaan sanoa hänen hakeneen yksittäisestä kuvasta kaiken haluamansa ilmaisuvoiman, ja sommitteli montaasin tavalla, jota voisi verrata suuren sillan rakentamiseen. Hänen elokuvallinen ajattelunsa on suorastaan pelottavan voimakasta, intensiivistä, ja sen täytyi pohjautua hänen yliherkkään, pelokkaaseen luonteeseensa, josta hän itsekin on puhunut.” (Elokuvauutiset.fi)
”Mitä pidemmälle Hitchcockin kerronta kehittyi, sitä enemmän kerrostumia hän niihin sai. Vaikka aiheet näyttivät olevan yksinkertaisia jännitystarinoita, niihin syntyi muita ulottuvuuksia, arkkitehtonisia, filosofisia, unenomaisia.”
”Hyvin moni ohjaaja on saanut Hitchiltä vaikutteita, minäkin ehkä enemmän kuin keltään muulta, mutta ei häntä kopioimaan kannata lähteä, ei niin varmaan kukaan ole tehnytkään, sillä eihän se onnistu. Jos sieltä jotain keinoja ja käsittelytapaa tarttuu, se tapahtuu enemmän tiedottomasti ja aina soveltaen omaan tarinaan ja kertomistapaan. Mutta niinhän tapahtuu aina, eihän kukaan ole vailla vuorovaikutuksia, siihenhän kehitys perustuu.”
Muista vaikuttajistaan Kassila mainitsee Frank Capran (huumori ja jännitys), Billy Wilderin (huumori, erotiikka, mielikuvitus, näyttelijöiden käsittely, erityisesti elokuvaan sopivat aiheet), Robert Hamerin, Ingmar Bergmanin ja Michelangelo Antonionin.
Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) ei enää perustunut varsinaisesti Waltarin romaaneihin, vaan sitä varten Waltari itse teki käsikirjoituksen Fennada-Filmin johtajan Mauno Mäkelän pyynnöstä. Saman tien Waltari kirjoitti sen myös romaaniksi, joka ilmestyi samoihin aikoihin elokuvan ensi-illan kanssa.
Neljännen Palmu-käsikirjoituksen nimeksi Waltari antoi Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu, mutta sitä ei enää elokuvaksi tehty. Vodkaa-elokuvan käsikirjoituksen tekivät Matti Kassila ja Georg Korkman. Tätä elokuvaa ei Yle Teema nyt esitä. Eikä se olekaan samaa tasoa muiden Palmu-elokuvien kanssa.
Professori Matti Kassila ohjasi yli 30 elokuvaa. Jussi palkinnot niistä:
1951 Radio tekee murron (ohjauksesta ja käsikirjoituksesta)
1954 Sininen viikko (ohjauksesta)
1955 Isän vanha ja uusi (ohjauksesta)
1957 Elokuu (ohjauksesta)
1959 Punainen viiva (käsikirjoituksesta)
1962 Kaasua, komisario Palmu (käsikirjoituksesta)
2011 Jussi-palkinto elämäntyöstä
kari.naskinen@gmail.com
