Helsingin Sanomat järjesti lukijoilleen äänestyksen siitä, kuka oli paras
suomalainen urheilija 2013. Ehdolle annettiin 16 urheilijaa, MM-mitalisteja ja
muitakin menestyneitä. Mukana myös F1-sarjassa viidenneksi sijoittunut Kimi Räikkönen. Ymmärtämättömyyttä
moottoriurheilusta vai mitä, mutta 16:n ehdotetun joukossa eivät olleet
lajiensa maailmanmestarit Joonas
Kylmäkorpi, Pekka Päivärinta, Marcus Johansson eikä Mauno Hermunen.
Varsinaisen valinnan tekevät urheilutoimittajat, ja viime vuoden parhaat suomalaisurheilijat palkitaan tiistaina 14.1.2014.
Urheilutoimittajien valinnoissa painavat aina henkilökohtaiset mieltymykset. Niin minullakin, joka olen tekniikka- ja taitolajien ystävä. Äänestyksessä olen vuosittain mukana siksi, että Urheilutoimittajain liiton B-jäsenenä minulla on äänioikeus. Vuoden 2013 kymmenen parasta ovat tässä:
1. Joonas Kylmäkorpi, maarata-ajon maailmanmestaruus neljännen kerran peräkkäin (kuvassa).
2. Roope Tonteri, lumilautailussa kaksi maailmanmestaruutta 2013.
3. Pekka Päivärinta, ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokassa neljäs maailmanmestaruus (”purkkiorjana” sveitsiläinen Adolf Hänni).
4. Osku Palermaa, keilailun World Gamesin voittaja sekä mukana Suomen MM-kultajoukkueessa.
5. Robin Hull, biljardin EM-kultaa snookerissa.
6. Tero Pitkämäki, keihäänheiton MM-hopeaa.
7. Pekka Koskela, pikaluistelun sprinttereiden MM-hopeaa.
8. Kimi Räikkönen, yksi MM-osakilpailuvoitto F1:ssä.
9. Mika Kallio, ratamoottoripyöräilyn Moto2-luokassa neljäs.
10. Marcus Johansson, moottoriveneilyssä MM-kultaa ja -hopeaa
No miksi Robin Hull on ennen Tero Pitkämäkeä? Koska biljardi on maailmanlaajuinen massalaji. Tällaisia vastakkainasetteluja tulee tehdyksi. Mitenkähän nyt Norjassa, valitaanko parhaaksi urheilijaksi shakin uusi maailmanmestari Magnus Carlsen? Jos Suomessa olympiahopeakiekkoilija Kari Eloranta olisi valinnut isänsä lajin, hänestä olisi tullut shakinpelaaja.
Hankalaa on sijoittaa listalle joukkueurheilijoita. Vertailu yksilöurheilijoihin on vaikeaa. Kaksi kertaa on parhaaksi valittu hyvin perustein jalkapalloilija, Jari Litmanen 1995 ja Sami Hyypiä 2001. Viime vuoden osalta tulevat ääniä saamaan ainakin lentopalloilija Mikko Esko, jääkiekkoilijat Petri Kontiola ja Tuukka Rask, koripalloilija Petteri Koponen, jalkapalloilija Niklas Moisander sekä maailman paras pesäpalloilija Jani Komulainen.
Taas tullaan käymään keskustelua vammaisurheilijoiden asemasta tässä vertailussa. Kovia urheilijoita ovat, mutta miten on esimerkiksi pyörätuolikelauksessa MM-mitaleita saavuttaneen Toni Piispasen kanssa. Jotain kertoo lajista se, että Piispanen nousi parin vuoden lajiharjoittelun jälkeen maailman parhaaksi. Sekin tässä nimenomaisessa lajissa on otettava huomioon, että Lontoon olympiakisoissakin oli vammaisten 100 metrillä 15 eri sarjaa ja jokaisessa niistä jaettiin mitalit. Osa ko. lajeista oli pyörätuolilla kilpaileville.
Vastaavalla tavalla voisivat vuoden parhaiden äänestyksissä olla mukana veteraaniurheilijat. Esimerkiksi tamperelainen Aatos Sainio (89) on voittanut yli kymmenen maailmanmestaruutta pituushypyssä, 3-loikassa ja 60 metrin juoksussa. Lahtelaisen Yrjö Torikan (88) mestaruuksien määrää en tiedä, mutta monena vuonna hän on palannut MM-kisoista useamman kestävyysjuoksukullan kanssa.
kari.naskinen@gmail.com
Varsinaisen valinnan tekevät urheilutoimittajat, ja viime vuoden parhaat suomalaisurheilijat palkitaan tiistaina 14.1.2014.
Urheilutoimittajien valinnoissa painavat aina henkilökohtaiset mieltymykset. Niin minullakin, joka olen tekniikka- ja taitolajien ystävä. Äänestyksessä olen vuosittain mukana siksi, että Urheilutoimittajain liiton B-jäsenenä minulla on äänioikeus. Vuoden 2013 kymmenen parasta ovat tässä:
1. Joonas Kylmäkorpi, maarata-ajon maailmanmestaruus neljännen kerran peräkkäin (kuvassa).
2. Roope Tonteri, lumilautailussa kaksi maailmanmestaruutta 2013.
3. Pekka Päivärinta, ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokassa neljäs maailmanmestaruus (”purkkiorjana” sveitsiläinen Adolf Hänni).
4. Osku Palermaa, keilailun World Gamesin voittaja sekä mukana Suomen MM-kultajoukkueessa.
5. Robin Hull, biljardin EM-kultaa snookerissa.
6. Tero Pitkämäki, keihäänheiton MM-hopeaa.
7. Pekka Koskela, pikaluistelun sprinttereiden MM-hopeaa.
8. Kimi Räikkönen, yksi MM-osakilpailuvoitto F1:ssä.
9. Mika Kallio, ratamoottoripyöräilyn Moto2-luokassa neljäs.
10. Marcus Johansson, moottoriveneilyssä MM-kultaa ja -hopeaa
No miksi Robin Hull on ennen Tero Pitkämäkeä? Koska biljardi on maailmanlaajuinen massalaji. Tällaisia vastakkainasetteluja tulee tehdyksi. Mitenkähän nyt Norjassa, valitaanko parhaaksi urheilijaksi shakin uusi maailmanmestari Magnus Carlsen? Jos Suomessa olympiahopeakiekkoilija Kari Eloranta olisi valinnut isänsä lajin, hänestä olisi tullut shakinpelaaja.
Hankalaa on sijoittaa listalle joukkueurheilijoita. Vertailu yksilöurheilijoihin on vaikeaa. Kaksi kertaa on parhaaksi valittu hyvin perustein jalkapalloilija, Jari Litmanen 1995 ja Sami Hyypiä 2001. Viime vuoden osalta tulevat ääniä saamaan ainakin lentopalloilija Mikko Esko, jääkiekkoilijat Petri Kontiola ja Tuukka Rask, koripalloilija Petteri Koponen, jalkapalloilija Niklas Moisander sekä maailman paras pesäpalloilija Jani Komulainen.
Taas tullaan käymään keskustelua vammaisurheilijoiden asemasta tässä vertailussa. Kovia urheilijoita ovat, mutta miten on esimerkiksi pyörätuolikelauksessa MM-mitaleita saavuttaneen Toni Piispasen kanssa. Jotain kertoo lajista se, että Piispanen nousi parin vuoden lajiharjoittelun jälkeen maailman parhaaksi. Sekin tässä nimenomaisessa lajissa on otettava huomioon, että Lontoon olympiakisoissakin oli vammaisten 100 metrillä 15 eri sarjaa ja jokaisessa niistä jaettiin mitalit. Osa ko. lajeista oli pyörätuolilla kilpaileville.
Vastaavalla tavalla voisivat vuoden parhaiden äänestyksissä olla mukana veteraaniurheilijat. Esimerkiksi tamperelainen Aatos Sainio (89) on voittanut yli kymmenen maailmanmestaruutta pituushypyssä, 3-loikassa ja 60 metrin juoksussa. Lahtelaisen Yrjö Torikan (88) mestaruuksien määrää en tiedä, mutta monena vuonna hän on palannut MM-kisoista useamman kestävyysjuoksukullan kanssa.
kari.naskinen@gmail.com
