Kaupungeissa käytetään enemmän parfyymeja kuin maaseudulla, mutta niin paljon roiskuu, että ihmiset ovat maaseudulla onnellisempia kuin kaupungeissa. Tähän päädyttiin tutkimuksessa, mikä tehtiin Oulun seudulla, Turussa ja Kainuussa. Tutkijat vertailivat onnellisuutta kaupunkien keskustoissa, lähiöissä, kuntakeskuksissa ja varsinaisella maaseudulla.
Tärkeimpiä tekijöitä onnellisuudelle ovat hyvä terveys ja parisuhde. Niiden toteutuessa ei asuinalueella ole juuri väliä. Sen sijaan maalla mainittiin onnellisuuden syiksi myös hyvät naapurit. Naapureilla oli merkitystä kaupungeissakin, mutta ei yhtä suurta. Maaseudulla on myös leppoisampi elämänrytmi. (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 6/2013)
Helsingin yliopistossa tekemässään pro gradu -työssä Antti Paakkari tarkasteli onnellisuuden problematiikkaa erityisesti tämän päivän pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Voidaanko hyvinvointivaltiota ajatella järjestelmänä, joka lupaa kansalaisilleen onnen ja jos, niin onko tällainen lupaus lunastettavissa?
Yhteiskunnan olosuhteilla on tietenkin iso merkitys, mutta Paakkarikin näki kehityksen johtaneen siihen, että yksilö asettuu yhä enemmän oman elämänsä ratkaisijaksi.
Toimittaja Tuomas Enbuske kirjoitti tänään Twitterissä, että hänen onnellisin hetkensä oli, kun pääsi muuttamaan Oulusta Helsinkiin 1997.
Yksittäisiä onnenhetkiä tietenkin on. Paljonkin. Nousuhumala, viisi oikein lotossa, Janne Korpi tai joku muu suomalainen voittaa Shotsissa kultaa jne.
Sigmund Freud (kuvassa) kirjoitti jo 1920-luvulla ihmisen oppineen hallitsemaan luonnonvoimia niin, että niiden avulla pystyttäisiin hävittämään koko sukukunta maan päältä. Tästä tietoisuudesta johtuu, että ihmiset tuntevat itsensä onnettomiksi. Kirjassaan Ahdistava kulttuurimme (Gummerus, 1982) Freud sanoo, että ihmisten perimmäisenä päämääränä elämässä on onnelliseksi tuleminen ja jääminen, mutta se ei tule koskaan onnistumaan.
Yksi merkittävä karikko onnen tiellä on yksilön vapauden rajoittuminen, mikä on suora seuraus ahdistavasta kulttuurista:
”Yksilön vapaus ei ole kulttuuriperintöä. Tämä vapaus oli suurimmillaan ennen kuin kulttuuria oli edes syntynyt. Kulttuurin kehittyessä yksilöiden on ollut tingittävä vapaudestaan, ja oikeudenmukaisuus vaatii, että kaikki alistuvat samoihin rajoituksiin.”
Toisaalta Freud myönsi, että kulttuurin kehittyminen on tuonut muassaan suunnattomasti kaikkea hyvääkin – sukukunnan hävittämistaidon vastapainoksi. Hän mainitsi mm. lääketieteen hienot saavutukset ja sen mieluisuuden tunteen, minkä antaa mahdollisuus keskustella puhelimella satojen kilometrien päässä olevan lapsensa kanssa.
Freud siteerasi myös runoilija Heinrich Heinea: ”Jos hyvä Jumala tahtoo tehdä minut oikein onnelliseksi, hän ilokseni hirttää noihin puihin kuusi tai seitsemän vihamiestäni… Niin, meidän pitää antaa vihamiehillemme anteeksi, mutta vasta sitten, kun heillä on silmukka kaulassa.”
Tähän Freud sanoi lisäksi, että "runoilijan on lupa ainakin leikin varjolla ilmaista psykologisia totuuksia". Totta toinen puoli.
Tänään sunnuntai-iltana on joka tapauksessa taas parin tunnin onnenhetki, kun Yle Teemalta tulee Shakespearen Henrik V. Eikä sitä tarvitse katsoa Oulussa.
kari.naskinen@gmail.com
