Kielenhuollosta Helsingin Sanomissa vastaava toimittaja Ville Eloranta kirjoitti, että internetpalvelujen kehitys on
merkinnyt kirjoittamisen lisääntymistä, mutta verkossa kirjoittaminen muistuttaa
silti usein suullista viestintää.
”Kun nuorten kohtaama kirjallinen ilmaisu on yhä enemmän epämuodollista, opettajilla on täysi työ sen selittämisessä, miksei vaikkapa työhakemuksessa ole välttämättä viisasta käyttää samanlaisia ilmaisuja kuin kaveripiirin chatissa.” (HS 7.12.2013)
Tässä nyt joka tapauksessa ollaan. Facebookissa kirjoittelee tai ainakin toisten kirjoituksia seuraa yli miljardi ihmistä ja Twitterissä pyörii 200 miljoonaa ihmistä. Liikkuvaa kuvaa ja ääntä levittävästä Youtubesta on tullut niin suosittu, että luvut pelkästään Suomessa ovat käsittämättömän suuria: Youtubeen pannaan päivittäin keskimäärin 5400 uutta videopätkää ja suomalaisilla Youtube-esityksillä on 20 miljoonaa katselukertaa vuorokaudessa!
Sosiaalinen media on avannut ja vapauttanut maailmaa. Ulkoministeri Hillary Clinton on sanonut jopa niin ylevästi, että ”tiedon vapaus edistää rauhaa ja turvallisuutta, ja ne taas ovat maailmanlaajuisen edistyksen ehto”. (21.1.2010)
Tosin kääntöpuolella on se, että sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää myös päinvastaisiin tarkoituksiin. Sen avulla pystytään masinoimaan esimerkiksi mellakoita, kuten on tehokkaasti tehnyt esimerkiksi kansainvälinen Occupy-liike.
Sokrates sanoi, että ”se joka tietää, mikä on tarpeellista ja pystyy sen toimittamaan, osaa johtaa niin taloa kuin valtiotakin”. Fil. tri Harri Jalonen kirjoitti Kanava-lehdessä 5/2012, että jos Sokrates eläisi nyt, hän sanoisi sosiaalisen median tarjoavan julkiselle hallinnolle mahdollisuuden olla uudella tavalla läsnä keskusteluissa, joita ihmiset käyvät omista lähtökohdistaan:
”Sosiaalisen median arvo Sokrateelle olisi ennen kaikkea siinä, että se toimii ympäristönä kansalaisten tarpeiden kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen pohjautuvalle dialogille. Tämä kuitenkin edellyttää, että julkisen hallinnon toimijat osallistuvat sosiaalisessa mediassa käytäviin keskusteluihin – etenkin niihin, joissa julkishallinto on kritiikin kohteena.”
Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen veti samaan joukkoon Jeesuksen, jolla oli suorastaan twittermäinen tapa lausua mielipiteitään, niille riitti usein vähemmänkin kuin 140 merkkiä, kuten: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Paavi Benedictus XVI on huomannut saman, ja hän liittyikin Twitteriin viime vuonna joulun alla.
Minä en tunne sosiaalisen median pelipaikoista varsinaisesti muita kuin Twitterin, Facebookin ja Youtuben. Nyt kun vähän perehdyin asiaan, huomasin niitä olevan kymmeniä erilaisia. Eilen vanhojen lehtimiesten pikkujoulussa entinen Urheilun Kuva-aitan ja Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Pentti Vuorio kertoi, että oli Facebookin ja Twitterin lisäksi liittynyt myös Linkediniin. Panen tämän juttuni kohta nettiin ja perehdyn sen jälkeen Linkediniin. Iltapäivällä kyllä luen myös Helsingin Sanomat, Demokraatin, Uuden Lahden ja Etelä-Suomen Sanomat oikein paperilta. Työpaikkahakemuksia en enää tee.
kari.naskinen@gmail.com
”Kun nuorten kohtaama kirjallinen ilmaisu on yhä enemmän epämuodollista, opettajilla on täysi työ sen selittämisessä, miksei vaikkapa työhakemuksessa ole välttämättä viisasta käyttää samanlaisia ilmaisuja kuin kaveripiirin chatissa.” (HS 7.12.2013)
Tässä nyt joka tapauksessa ollaan. Facebookissa kirjoittelee tai ainakin toisten kirjoituksia seuraa yli miljardi ihmistä ja Twitterissä pyörii 200 miljoonaa ihmistä. Liikkuvaa kuvaa ja ääntä levittävästä Youtubesta on tullut niin suosittu, että luvut pelkästään Suomessa ovat käsittämättömän suuria: Youtubeen pannaan päivittäin keskimäärin 5400 uutta videopätkää ja suomalaisilla Youtube-esityksillä on 20 miljoonaa katselukertaa vuorokaudessa!
Sosiaalinen media on avannut ja vapauttanut maailmaa. Ulkoministeri Hillary Clinton on sanonut jopa niin ylevästi, että ”tiedon vapaus edistää rauhaa ja turvallisuutta, ja ne taas ovat maailmanlaajuisen edistyksen ehto”. (21.1.2010)
Tosin kääntöpuolella on se, että sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää myös päinvastaisiin tarkoituksiin. Sen avulla pystytään masinoimaan esimerkiksi mellakoita, kuten on tehokkaasti tehnyt esimerkiksi kansainvälinen Occupy-liike.
Sokrates sanoi, että ”se joka tietää, mikä on tarpeellista ja pystyy sen toimittamaan, osaa johtaa niin taloa kuin valtiotakin”. Fil. tri Harri Jalonen kirjoitti Kanava-lehdessä 5/2012, että jos Sokrates eläisi nyt, hän sanoisi sosiaalisen median tarjoavan julkiselle hallinnolle mahdollisuuden olla uudella tavalla läsnä keskusteluissa, joita ihmiset käyvät omista lähtökohdistaan:
”Sosiaalisen median arvo Sokrateelle olisi ennen kaikkea siinä, että se toimii ympäristönä kansalaisten tarpeiden kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen pohjautuvalle dialogille. Tämä kuitenkin edellyttää, että julkisen hallinnon toimijat osallistuvat sosiaalisessa mediassa käytäviin keskusteluihin – etenkin niihin, joissa julkishallinto on kritiikin kohteena.”
Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen veti samaan joukkoon Jeesuksen, jolla oli suorastaan twittermäinen tapa lausua mielipiteitään, niille riitti usein vähemmänkin kuin 140 merkkiä, kuten: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."
Paavi Benedictus XVI on huomannut saman, ja hän liittyikin Twitteriin viime vuonna joulun alla.
Minä en tunne sosiaalisen median pelipaikoista varsinaisesti muita kuin Twitterin, Facebookin ja Youtuben. Nyt kun vähän perehdyin asiaan, huomasin niitä olevan kymmeniä erilaisia. Eilen vanhojen lehtimiesten pikkujoulussa entinen Urheilun Kuva-aitan ja Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Pentti Vuorio kertoi, että oli Facebookin ja Twitterin lisäksi liittynyt myös Linkediniin. Panen tämän juttuni kohta nettiin ja perehdyn sen jälkeen Linkediniin. Iltapäivällä kyllä luen myös Helsingin Sanomat, Demokraatin, Uuden Lahden ja Etelä-Suomen Sanomat oikein paperilta. Työpaikkahakemuksia en enää tee.
kari.naskinen@gmail.com
