Hurjastakin aiheesta voi tehdä elokuvan rauhallisesti, tyylikkäästi. Robert Redford osaa tämän. The Company You Keep – Ikuiset liittolaiset
on jo hänen kolmas ohjauksensa tämänkaltaisista aiheista, ja tyyli on säilynyt.
Ensin tuli Afganistanin sotaa kriittisesti tarkasteleva Lions for Lambs (2007), sitten Abraham
Lincolnin murhaa käsittelevä Salaliittolainen
(2010) ja nyt uusimmassa elokuvassaan Redford käy läpi sitä vaihetta Vietnamin
sodan aikana ja jälkeen, kun amerikkalaiset radikaaliryhmät protestoivat USA:n
harjoittamaa sotapolitiikkaa koskien Vietnamia, Laosia, Kamputseaa ja Chileä.
Elokuvan aiheen lähtökohta on väkivaltainen, koska Weather Underground -järjestö (WU) teki kymmeniä pommiattentaatteja ja mm. pankkiryöstön Michiganissa. WU:n toimintatapaan kuului kuitenkin ilmoittaa pommi-iskuista etukäteen, jotta ihmisiä ei vahingoittuisi. Tuossa pankkiryöstössä vuonna 1980 oli kuitenkin kuollut yksi poliisi, ja tämänkin takia WU:n jäsenet olivat FBI:n etsityimpien rikollisten joukossa.
Väkivaltaa ei elokuvassa silti ole. Yhtään laukausta ei ammuta, eikä ketään lyödä. Tai no – näytetään elokuvan alussa dokumenttipätkiä USA:n sotavoimien tuhotöistä. Hienoa, että vielä pystytään tekemään hyviä aikuisten elokuvia, joita ei tarvitse merkitä K-16 tai K-18. Redfordin elokuva on K-7.
Redford osoittaa, että hyvinkin jännittävän ja jännitteisen elokuvan voi tehdä myös vanhanaikaisen rauhallisesti. Kuvaus (Adriano Goldman) on huolellista ja lopputulos kaunista. Eikä tarinankerronnassa tarvita avuksi takaumia. Tämä on niitä elokuvia, jotka loppua lähestyessään saavat harmittelemaan, että kohta tämä loppuu.
Robert Redford on ohjannut yhdeksän elokuvaa. Ikuisissa liittolaisissakin näkyy, että Redford on kova tekijä kollegoidensa keskuudessakin. Elokuvassa hän itse on pääosassa, mutta moniin pieniinkin sivurooleihin hän on saanut houkutelluksi tunnettuja näyttelijöitä: Julie Christie, Chris Cooper, Nick Nolte, Susan Sarandon, Stanley Tucci jne.
Neil Gordonin samannimiseen romaaniin (2004) perustuva elokuva on fiktio, mutta ilmeisen lähellä tosiasioita. Tim Weinerin FBI-kirjassa Liittovaltion poliisin historia (2012) kerrotaan samoista asioista. Weiner kirjoittaa, että WU:n jäsenet pitivät itseään vallankumouksellisina, jotka pystyisivät kaatamaan Yhdysvallat. He kutsuivat itseään kommunisteiksi, mutta heidän taktiikkansa oli lähempänä niitä italialaisia anarkisteja, jotka olivat tehneet pommiattentaatteja Washingtonissa ja Wall Streetillä ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Vuonna 1969 WU otti käyttöön järeämpiä aseita, mielenosoituksista ja mellakoinnista siirryttiin pommien valmistamiseen.
Elokuvassa Redford esittää WU:n jäsentä, joka henkilöllisyyttä muuteltuaan on 30 vuotta pystynyt elämään normaalia elämää pikkukaupungin lakimiehenä. Sitten kulissi kuitenkin repeää, kun paikallisen sanomalehden nuori toimittaja pääsee jyvälle asioiden todellisesta laidasta. Niin käynnistyy ajojahti, johon toimittajan tekemän lehtijutun ilmestyttyä liittyy myös FBI. Yhtenä juonteena tarinassa on myös se, miten toimittajan moraali kestää. Paljastaako hän lehden sivuilla myös sellaisia tietoonsa saamia asioita, joilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä WU:n kanssa, mutta olisivat herkullista ”lööppiainesta”? Albany Sun Times -lehden toimittajaa esittää hienosti Shia LaBeouf. Mutta mitä tehdä – skuuppi on tiedossa, mutta sen julkaiseminen leimaisi vääriäkin ihmisiä aiheettomasti?
kari.naskinen@gmail.com
Elokuvan aiheen lähtökohta on väkivaltainen, koska Weather Underground -järjestö (WU) teki kymmeniä pommiattentaatteja ja mm. pankkiryöstön Michiganissa. WU:n toimintatapaan kuului kuitenkin ilmoittaa pommi-iskuista etukäteen, jotta ihmisiä ei vahingoittuisi. Tuossa pankkiryöstössä vuonna 1980 oli kuitenkin kuollut yksi poliisi, ja tämänkin takia WU:n jäsenet olivat FBI:n etsityimpien rikollisten joukossa.
Väkivaltaa ei elokuvassa silti ole. Yhtään laukausta ei ammuta, eikä ketään lyödä. Tai no – näytetään elokuvan alussa dokumenttipätkiä USA:n sotavoimien tuhotöistä. Hienoa, että vielä pystytään tekemään hyviä aikuisten elokuvia, joita ei tarvitse merkitä K-16 tai K-18. Redfordin elokuva on K-7.
Redford osoittaa, että hyvinkin jännittävän ja jännitteisen elokuvan voi tehdä myös vanhanaikaisen rauhallisesti. Kuvaus (Adriano Goldman) on huolellista ja lopputulos kaunista. Eikä tarinankerronnassa tarvita avuksi takaumia. Tämä on niitä elokuvia, jotka loppua lähestyessään saavat harmittelemaan, että kohta tämä loppuu.
Robert Redford on ohjannut yhdeksän elokuvaa. Ikuisissa liittolaisissakin näkyy, että Redford on kova tekijä kollegoidensa keskuudessakin. Elokuvassa hän itse on pääosassa, mutta moniin pieniinkin sivurooleihin hän on saanut houkutelluksi tunnettuja näyttelijöitä: Julie Christie, Chris Cooper, Nick Nolte, Susan Sarandon, Stanley Tucci jne.
Neil Gordonin samannimiseen romaaniin (2004) perustuva elokuva on fiktio, mutta ilmeisen lähellä tosiasioita. Tim Weinerin FBI-kirjassa Liittovaltion poliisin historia (2012) kerrotaan samoista asioista. Weiner kirjoittaa, että WU:n jäsenet pitivät itseään vallankumouksellisina, jotka pystyisivät kaatamaan Yhdysvallat. He kutsuivat itseään kommunisteiksi, mutta heidän taktiikkansa oli lähempänä niitä italialaisia anarkisteja, jotka olivat tehneet pommiattentaatteja Washingtonissa ja Wall Streetillä ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Vuonna 1969 WU otti käyttöön järeämpiä aseita, mielenosoituksista ja mellakoinnista siirryttiin pommien valmistamiseen.
Elokuvassa Redford esittää WU:n jäsentä, joka henkilöllisyyttä muuteltuaan on 30 vuotta pystynyt elämään normaalia elämää pikkukaupungin lakimiehenä. Sitten kulissi kuitenkin repeää, kun paikallisen sanomalehden nuori toimittaja pääsee jyvälle asioiden todellisesta laidasta. Niin käynnistyy ajojahti, johon toimittajan tekemän lehtijutun ilmestyttyä liittyy myös FBI. Yhtenä juonteena tarinassa on myös se, miten toimittajan moraali kestää. Paljastaako hän lehden sivuilla myös sellaisia tietoonsa saamia asioita, joilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä WU:n kanssa, mutta olisivat herkullista ”lööppiainesta”? Albany Sun Times -lehden toimittajaa esittää hienosti Shia LaBeouf. Mutta mitä tehdä – skuuppi on tiedossa, mutta sen julkaiseminen leimaisi vääriäkin ihmisiä aiheettomasti?
kari.naskinen@gmail.com
