Helsingin Sanomien toimittaja Saska
Saarikoski pohti hallituksen tekemää verouudistusta ja kysyi: ”Onko tosiaan
taloustieteellinen fakta, että kun rikkaalle annetaan lisää rahaa, se tekee
sillä aina hyviä asioita?”
Kyllä näin on. Jyrki Katainen varmistui asiasta kysymällä sitä Pekka Himaselta.
Yritysvero kevenee jo ohi kovimpien kilpailijamaiden, ja edelleen on niin, että osa osinkotuloista on verovapaita. Pääomatuloista nauttivia helpotetaan myös sillä, että niistä tuloista ei tarvitse ollenkaan maksaa kunnallisveroa.
Asia ei tietenkään minulle kuulu, kuten Pätkä ennen sanoi, mutta kysyn vain, miksi myös osa palkka- ja eläketuloista ei ole verovapaita.
Kaikesta huolimatta yrittäjät valittavat aina. Heille ei mikään käy. Kun Jaakko Lyytinen ja Kirsi Piha kymmenkunta vuotta sitten tekivät kirjan Yritä edes – 32 hyvää syytä ryhtyä yrittäjäksi (Talentum, 2004), he törmäsivät näihin valittajiin.
”Ainainen narina ja valitus eivät innosta ketään yrittäjäksi. Narinaa kannattaisi vielä miettiä uudemman kerran. Se nimittäin luo myös nykyisistä yrittäjistä vähän surkean kuvan. Siinä valossa yrittäjä on sellainen säälittävä reppana, joka ei pärjää millään tässä Suomen maassa”, sanoi Kirsi Piha.
Eikä tilanne ole kymmenessä vuodessa muuttunut miksikään. Kirsi Piha kirjoitti Iltalehdessä 22.7.2011: ”Kun eliitti kokoontuu keskustelemaan keskenään Suomesta ja suomalaisista, kuuluu pelkkää narinaa. Suomessa on kielteinen ilmapiiri siksi, että meillä eliitti käyttää puheaikansa vikisemiseen. Se vikisee, valittaa ja marisee. Tekoja siis eliitti, tekoja! Näyttäkää meille latua, perkele!”
Yksi jatkuvan kitinän aihe on, että Suomessa työn teettäminen on kalliimpaa kuin muualla. EK:n mukaan 78 prosenttia yritysjohtajista pitää korkeita työvoimakustannuksia merkittävimpänä kilpailukykyä heikentävänä tekijänä. Siksi töitä pitää ulkoistaa kaukomaille. Nyt kuitenkin tuore tieto: Saksan tilastoviranomaisen (Statistische Bundesamt) raportin mukaan työtunnin hinta työnantajalle on esimerkiksi Ruotsissa ja Belgiassa keskimäärin yli 40 euroa, mutta Suomessa ja Saksassa vain 31 euroa. Suomea kalliimmaksi työn teettäminen tulee myös Tanskassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa.
Kataisen porvarihallituksen sorvatessa yritysveron alennusta oli yksi esillä ollut asia se, että vastapainoksi yritystukia voitaisiin vähentää. Tätä viestittivät ainakin hallitukselle julkisuudessa neuvoja antaneet asiantuntijat. Hallitus menetteli päinvastoin, se lisäsi vuotuisia yritystukia 23 miljoonalla eurolla mm. rikkidirektiivin aiheuttamiin kustannuksiin.
Kehysriihi kaikkineen muodosti myös erikoiset tulopoliittiset neuvottelut: työnantajat saivat 960 miljoonan euron lahjoituksen, mutta EK:lta eivät duunarit saaneet vastineeksi mitään.
Tämän päivän Demokraatti-lehdessä Hannu Taanila muistuttikin, mitä Marx ja Engels kirjoittivat Kommunistisessa manifestissaan (1848): ”Nykyaikainen valtiovalta on vain toimikunta, joka hoitaa porvarisluokan (kapitalistien) asioita.” Eivät ole ajat muuttuneet.
Sosialidemokraatit ovat tässä kaikessa Kokoomuksen kimppakaverina. Tätä yrittää ymmärtää siksi, että näiden kahden ison puolueen vastuulla hallituspolitiikka enimmältään on. Niiden on pidettävä huoli Suomesta toistaiseksi. Vasemmistoliiton mukanaoloa on vaikea ymmärtää. Se tosin sai Paavo Arhinmäen ansiosta ja Juha Sipilän avustuksella aikaan hieman petrausta alkuperäiseen kehysriihikyhäelmään, mutta tästä huolimatta Vasemmistoliiton äänestäjät eivät hyvällä katso puolueen laskettelua tämän hallituksen kelkassa.
Vasemmistoliitto on olemassaolonsa aikana saavuttanut vain yhden vaalivoiton, 1995 sen ollessa oppositiossa, ja seuraavalla kerralla edessä on taas häviö. Toisaalta on myönnettävä, että jos Arhinmäki olisi nyt huudellut havainnoistaan vain oppositiosta käsin, sillä ei olisi ollut mitään merkitystä.
Kristilliset, ruotsalaiset ja nykyisin vihreätkin taas ovat sellaisia puolueita, että niille käy mikä tahansa politiikka, kunhan pääsevät mustan Audin takapenkeille. Ne menisivät hallitukseen, vaikka sen päämuodostajat olisivat Lukko, Tappara ja Ässät.
kari.naskinen@gmail.com
Kyllä näin on. Jyrki Katainen varmistui asiasta kysymällä sitä Pekka Himaselta.
Yritysvero kevenee jo ohi kovimpien kilpailijamaiden, ja edelleen on niin, että osa osinkotuloista on verovapaita. Pääomatuloista nauttivia helpotetaan myös sillä, että niistä tuloista ei tarvitse ollenkaan maksaa kunnallisveroa.
Asia ei tietenkään minulle kuulu, kuten Pätkä ennen sanoi, mutta kysyn vain, miksi myös osa palkka- ja eläketuloista ei ole verovapaita.
Kaikesta huolimatta yrittäjät valittavat aina. Heille ei mikään käy. Kun Jaakko Lyytinen ja Kirsi Piha kymmenkunta vuotta sitten tekivät kirjan Yritä edes – 32 hyvää syytä ryhtyä yrittäjäksi (Talentum, 2004), he törmäsivät näihin valittajiin.
”Ainainen narina ja valitus eivät innosta ketään yrittäjäksi. Narinaa kannattaisi vielä miettiä uudemman kerran. Se nimittäin luo myös nykyisistä yrittäjistä vähän surkean kuvan. Siinä valossa yrittäjä on sellainen säälittävä reppana, joka ei pärjää millään tässä Suomen maassa”, sanoi Kirsi Piha.
Eikä tilanne ole kymmenessä vuodessa muuttunut miksikään. Kirsi Piha kirjoitti Iltalehdessä 22.7.2011: ”Kun eliitti kokoontuu keskustelemaan keskenään Suomesta ja suomalaisista, kuuluu pelkkää narinaa. Suomessa on kielteinen ilmapiiri siksi, että meillä eliitti käyttää puheaikansa vikisemiseen. Se vikisee, valittaa ja marisee. Tekoja siis eliitti, tekoja! Näyttäkää meille latua, perkele!”
Yksi jatkuvan kitinän aihe on, että Suomessa työn teettäminen on kalliimpaa kuin muualla. EK:n mukaan 78 prosenttia yritysjohtajista pitää korkeita työvoimakustannuksia merkittävimpänä kilpailukykyä heikentävänä tekijänä. Siksi töitä pitää ulkoistaa kaukomaille. Nyt kuitenkin tuore tieto: Saksan tilastoviranomaisen (Statistische Bundesamt) raportin mukaan työtunnin hinta työnantajalle on esimerkiksi Ruotsissa ja Belgiassa keskimäärin yli 40 euroa, mutta Suomessa ja Saksassa vain 31 euroa. Suomea kalliimmaksi työn teettäminen tulee myös Tanskassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa.
Kataisen porvarihallituksen sorvatessa yritysveron alennusta oli yksi esillä ollut asia se, että vastapainoksi yritystukia voitaisiin vähentää. Tätä viestittivät ainakin hallitukselle julkisuudessa neuvoja antaneet asiantuntijat. Hallitus menetteli päinvastoin, se lisäsi vuotuisia yritystukia 23 miljoonalla eurolla mm. rikkidirektiivin aiheuttamiin kustannuksiin.
Kehysriihi kaikkineen muodosti myös erikoiset tulopoliittiset neuvottelut: työnantajat saivat 960 miljoonan euron lahjoituksen, mutta EK:lta eivät duunarit saaneet vastineeksi mitään.
Tämän päivän Demokraatti-lehdessä Hannu Taanila muistuttikin, mitä Marx ja Engels kirjoittivat Kommunistisessa manifestissaan (1848): ”Nykyaikainen valtiovalta on vain toimikunta, joka hoitaa porvarisluokan (kapitalistien) asioita.” Eivät ole ajat muuttuneet.
Sosialidemokraatit ovat tässä kaikessa Kokoomuksen kimppakaverina. Tätä yrittää ymmärtää siksi, että näiden kahden ison puolueen vastuulla hallituspolitiikka enimmältään on. Niiden on pidettävä huoli Suomesta toistaiseksi. Vasemmistoliiton mukanaoloa on vaikea ymmärtää. Se tosin sai Paavo Arhinmäen ansiosta ja Juha Sipilän avustuksella aikaan hieman petrausta alkuperäiseen kehysriihikyhäelmään, mutta tästä huolimatta Vasemmistoliiton äänestäjät eivät hyvällä katso puolueen laskettelua tämän hallituksen kelkassa.
Vasemmistoliitto on olemassaolonsa aikana saavuttanut vain yhden vaalivoiton, 1995 sen ollessa oppositiossa, ja seuraavalla kerralla edessä on taas häviö. Toisaalta on myönnettävä, että jos Arhinmäki olisi nyt huudellut havainnoistaan vain oppositiosta käsin, sillä ei olisi ollut mitään merkitystä.
Kristilliset, ruotsalaiset ja nykyisin vihreätkin taas ovat sellaisia puolueita, että niille käy mikä tahansa politiikka, kunhan pääsevät mustan Audin takapenkeille. Ne menisivät hallitukseen, vaikka sen päämuodostajat olisivat Lukko, Tappara ja Ässät.
kari.naskinen@gmail.com
