Nykyisin pitää lehtikieltä ymmärtääkseen hallita englanninkielisiä sanontoja ja myös slangia. Otan nyt esimerkkejä lehtiotsikoista.
Kun ”Manchester United floppasi”, ei tämä jalkapallojoukkue hypännyt korkeutta, vaan epäonnistui. Pikajuoksija Jonathan Åstrand puolestaan ”missasi Timanttiliigan startin”; niin paljon luulin ymmärtäväni, että Åstrand oli epäonnistunut startissa, mutta jutusta kävikin ilmi, että hän ei ollut päässyt kilpailuun ollenkaan.
”Lahden väestönkasvu sakkaa.” Sakkaamisella tarkoitetaan lentokoneen putoamista liian pienen nopeuden takia tai laivan uppoamista perä edellä.
Lehtiotsikon mukaan heinolalaisen lääkärin ”exä paljasti tämän rikkeen”. Kieleen on kieltämättä ilmaantunut termi ex-aviopuoliso tarkoittamaan entistä puolisoa. Nuoret toimittajat käyttävät tätä nykyisin paljon, mutta ovatko varmoja, että kaikki vanhemmat lukijat ilman muuta sen ymmärtävät.
Pelicansin jääkiekkoilijat Tyler Redenbach ja Miikka Männikkö päätyivät ”jatkopahveihin”. Urheilusivut on aina tehty muita sivuja kevyemmällä otteella, joten lukijoidenkin pitää älytä, että Redenbach ja Männikkö olivat allekirjoittaneet jatkosopimukset. Luultavasti sopimus on kuitenkin paperilla, ei pahvilla.
Entinen nyrkkeilijä Mike Tyson pääsee ”Australian turneelle”. Sitä juttu ei kuitenkaan paljastanut, mihin Australia turneensa ulottaa. Tuleekohan Australia Suomeenkin käymään?
Viime kesä oli sateinen, mutta lehtiotsikon mukaan ”mansikan himo vie sateessakin pellolle”. Minullekin tuli joskus Lahden exä-torilla mansikanhimo, mutta sitä lehtijuttu ei otsikostaan huolimatta paljastanut, mikä se mansikan himo on.
Kielioppi on hankala asia, mutta toimittajien se pitäisi osata. Iso otsikko: ”Naakka on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana”. Koska vuosia on enemmän kuin yksi, pitää tietenkin sanoa, että ”viimeisten kymmenen vuoden aikana”.
Pilkkujen kanssa menee tietenkin pilkunnussimiseksi. Nykyisin niitä käytetään liikaa, kun yritetään oikein käyttää. – ”Kokoomuksen nykyisen puheenjohtajan, Jyrki Kataisen, aikana…” Ei tuohon mitään pilkkuja tarvita, mutta tämänkaltainen pilkuttaminen on yleistä varsinkin, jos kysymyksessä on jokin muu kuin nominatiivimuoto.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrotaan kakkossivun pääotsikossa ”Linnanjuhlista”, mitkä tänä vuonna järjestetään Tampereella. Nelossivulla asiaa käsitellään pääkirjoituksessa ja nyt otsikossa kirjoitetaan ”Linnan juhlat”. Pääkirjoitustoimittaja on oikeassa, koska tarkoitetaan nimenomaan Presidentinlinnan vastaanottoa, tämän linnan tapahtumaa (Tampereesta huolimatta), eikä mitään yleisiä linnanjuhlia.
Helsingin Sanomien kolmossivulla on kuva videotaiteilija-valokuvaaja Eija-Liisa Ahtilasta ja vieressä otsikko: ”Todennäköisesti et tunnista tätä naista”. Koska tilaamani lehti tuli postiluukustani, niin tekstillä tarkoitettiin minua. Ei olisi pitänyt, sillä tunnistin kasvot heti – viime vuonnakin kävin katsomassa hänen näyttelynsä Parallella världar Tukholman modernin taiteen museossa. Ei kannata aliarvioida lukijoita.
Mitähän vielä tulee, kun on tämän päivän Hesarissa vielä kaksi osaa lukematta?
(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
