Kansalaissodan alkamisesta tuli tänään 27.1.2013 täyteen 95 vuotta. Näissä
merkeissä järjestivät SAK:n ammatillinen paikallisjärjestö sekä SDP:n,
Vasemmistoliiton ja SKP:n paikalliset yhdistykset Lahdessa seminaarin ”Suomen työväen vallankumouksen tavoitteet ja
tragedia”. Sodan syistä esitelmöinyt historiantutkija, Helsingin
Sanomien toimittaja, valt. tri Veli-Pekka
Leppänen sanoi, että mikään yhtäkkinen päähänpisto ei punaisten
liikkeellelähtö ollut. Kaikki oli alkanut jo paljon aikaisemmin, ja eräänlainen
kansalaissodan esinäytös oli valtalaista käyty tappelu, mikä alkoi kesällä 1917
ja jatkui pitkälle syksyyn.
Valtalaissa oli kysymys siitä, keillä ja millä olisi ylin määräysvalta Suomessa: eduskunnalla, Suomen senaatilla vai Venäjän hallituksella, Suomen porvareilla vai Suomen sosialisteilla, vai tulisiko jokin uusi kombinaatio. Prosessi oli pitkällinen – valtalain hyväksynnästä A.F. Kerenskin käskyyn hajottaa eduskunta – ja koitui henkeäsalpaavaksi nöyryytykseksi vasemmistolle.
”Se pohjusti otollista mielialaa katkerammalle joukkoradikalismille, ohi ja yli parlamentaaristen menettelyjen. Lisääntyi jupina, että tällaisella kansanvallalla ei ole mitään tekoa eikä tehoa. Ehyen kansan idylliä romutti erikseen se, että senaatin porvarit olivat mukana järjestämässä eduskunnan hajotusta. Porvarien tavoitteena oli päästä eroon eduskunnan sosialistienemmistöstä, mikä hanke laukesi kauniisti yhteen kerenskiläisten intressien kanssa”, sanoi Leppänen.
”Samankaltainen esitapaus olivat lokakuun hajotusvaalit, joissa sosialistit menettivät enemmistönsä. Sitä ei mitenkään tahdottu uskoa todeksi heidän riveissään. Tämäkin häviö tuntui porvarien suunnitelmalliselta petokselta. Petos se toki olikin, mutta lopultakin enemmän vaalikansan kuin porvaripuolueiden.”
SDP:n äänimäärä kyllä nousi, mutta oikeiston vaaliliitto riitti kääntämään enemmistön porvaripuolueille. Joka tapauksessa vaalitulos vahvisti vasemmalla pahansisuisia mielialoja, kuten Leppänen sanoi:
”Yhä laajemmin kuultiin palopuheita, että parlamentaarinen tie on nyt käyty loppuun, se on kokeiltu ja huonoksi nähty, ja että vain suorasukaisen joukkovoiman keinoin, uhkaamalla saadaan ripeästi niitä kaivattuja tuloksia. Vaikka tämä ei kohonnut vallitsevaksi ajattelutavaksi sosialidemokraattisen puolueen eikä SAJ:n päättäjissä, se yleistyi köyhälistön keskuudessa muuten.”
Seuraava vaihe oli sitten, että hävittyjen valtalaki- ja vaalitaistojen päälle puhkesi suurlakko 14.10.1917. Leppänen luonnehti lakkoa valtapoliittiseksi, vaikka sen tunnuksiksi nostettiinkin enimmäkseen SDP:n Me vaadimme -ohjelman kohtia, kuten elintarvikekysymystä ja kunnallista demokratiaa. Suurlakko kesti viisi ylikiihtynyttä päivää. Lakon vaatimuskohtien suhteen jäätiin kuitenkin yhtä levälleen ja ymmälleen kuin ennenkin. Valtalakiselkkauksen, vaalien ja suurlakon myötä aloite oli luisunut porvareille, vaikka ei P.E. Svinhufvudin uudella senaatilla varmaa otetta vallasta ollutkaan.
”Lakolla oli kuitenkin yksi varteenotettava ja vaarallinen tulos: poliittisten kahakoiden ja salamurhien uhreina oli kuollut 34 ihmistä. Enää ei pitäydytty sanailussa ja uhoilussa, vaan sisällissodan esinäytöksessä virtasi veri”, sanoi Leppänen.
Umpikujan takaseinä oli sitten edessä tammikuussa 1918. Leppänen siteerasi lyhyen ytimekkäästi professori Pertti Haapalaa: ”Oli syntynyt kierre, jossa entistä enemmän odottaville ihmisille oli tarjolla entistä vähemmän.”
KANSALAISSOTAA
EI ENÄÄ OLE
Lahden kirjastossa pidetyssä seminaarissa ei puhuttu kansalaissodasta. Nyt on virallinen termi näköjään sisällissota. Aikaisemminhan oli niin, että vasemmistolaiset puhuivat kansalaissodasta ja oikeistolaiset vapaussodasta. Nyt ollaan kuitenkin konsensus-Suomessa, jossa kaikki muka vetävät yhtä köyttä ja siksi kansalaissotakin on muuttunut neutraaliksi sisällissodaksi.
Lahti vasemmalle -yhdistyksen puheenjohtaja Antti Holopainen (Vas) palautti seminaarissa mieliin sen, millainen kaupunki Lahti oli kansalaissodan syttyessä ja sen päättyessä: omia asukkaita oli 5200, valkoisia auttamaan tuli 3000 saksalaista sotilasta ja sodan päätyttyä Hennalan keskitysleirillä oli 28 000 punavankia.
Seuraavan kerran Fellmaninpuistoon (ent. Fellmanin pelto) kootaan iso joukko ihmisiä huhtikuun 28. päivänä, jolloin taiteilija Kaisa Salmi toteuttaa siellä 22 000 ihmisen yhteisöllisen performanssitapahtuman Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti.
Performanssiin voi ilmoittautua Facebookissa (www.facebook.com/FellmaninPelto) ja
Lahden taidemuseon verkkosivuilla (www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/taidemuseo/fellmanninpuisto).
(Tämä juttu on aikaisemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
Valtalaissa oli kysymys siitä, keillä ja millä olisi ylin määräysvalta Suomessa: eduskunnalla, Suomen senaatilla vai Venäjän hallituksella, Suomen porvareilla vai Suomen sosialisteilla, vai tulisiko jokin uusi kombinaatio. Prosessi oli pitkällinen – valtalain hyväksynnästä A.F. Kerenskin käskyyn hajottaa eduskunta – ja koitui henkeäsalpaavaksi nöyryytykseksi vasemmistolle.
”Se pohjusti otollista mielialaa katkerammalle joukkoradikalismille, ohi ja yli parlamentaaristen menettelyjen. Lisääntyi jupina, että tällaisella kansanvallalla ei ole mitään tekoa eikä tehoa. Ehyen kansan idylliä romutti erikseen se, että senaatin porvarit olivat mukana järjestämässä eduskunnan hajotusta. Porvarien tavoitteena oli päästä eroon eduskunnan sosialistienemmistöstä, mikä hanke laukesi kauniisti yhteen kerenskiläisten intressien kanssa”, sanoi Leppänen.
”Samankaltainen esitapaus olivat lokakuun hajotusvaalit, joissa sosialistit menettivät enemmistönsä. Sitä ei mitenkään tahdottu uskoa todeksi heidän riveissään. Tämäkin häviö tuntui porvarien suunnitelmalliselta petokselta. Petos se toki olikin, mutta lopultakin enemmän vaalikansan kuin porvaripuolueiden.”
SDP:n äänimäärä kyllä nousi, mutta oikeiston vaaliliitto riitti kääntämään enemmistön porvaripuolueille. Joka tapauksessa vaalitulos vahvisti vasemmalla pahansisuisia mielialoja, kuten Leppänen sanoi:
”Yhä laajemmin kuultiin palopuheita, että parlamentaarinen tie on nyt käyty loppuun, se on kokeiltu ja huonoksi nähty, ja että vain suorasukaisen joukkovoiman keinoin, uhkaamalla saadaan ripeästi niitä kaivattuja tuloksia. Vaikka tämä ei kohonnut vallitsevaksi ajattelutavaksi sosialidemokraattisen puolueen eikä SAJ:n päättäjissä, se yleistyi köyhälistön keskuudessa muuten.”
Seuraava vaihe oli sitten, että hävittyjen valtalaki- ja vaalitaistojen päälle puhkesi suurlakko 14.10.1917. Leppänen luonnehti lakkoa valtapoliittiseksi, vaikka sen tunnuksiksi nostettiinkin enimmäkseen SDP:n Me vaadimme -ohjelman kohtia, kuten elintarvikekysymystä ja kunnallista demokratiaa. Suurlakko kesti viisi ylikiihtynyttä päivää. Lakon vaatimuskohtien suhteen jäätiin kuitenkin yhtä levälleen ja ymmälleen kuin ennenkin. Valtalakiselkkauksen, vaalien ja suurlakon myötä aloite oli luisunut porvareille, vaikka ei P.E. Svinhufvudin uudella senaatilla varmaa otetta vallasta ollutkaan.
”Lakolla oli kuitenkin yksi varteenotettava ja vaarallinen tulos: poliittisten kahakoiden ja salamurhien uhreina oli kuollut 34 ihmistä. Enää ei pitäydytty sanailussa ja uhoilussa, vaan sisällissodan esinäytöksessä virtasi veri”, sanoi Leppänen.
Umpikujan takaseinä oli sitten edessä tammikuussa 1918. Leppänen siteerasi lyhyen ytimekkäästi professori Pertti Haapalaa: ”Oli syntynyt kierre, jossa entistä enemmän odottaville ihmisille oli tarjolla entistä vähemmän.”
KANSALAISSOTAA
EI ENÄÄ OLE
Lahden kirjastossa pidetyssä seminaarissa ei puhuttu kansalaissodasta. Nyt on virallinen termi näköjään sisällissota. Aikaisemminhan oli niin, että vasemmistolaiset puhuivat kansalaissodasta ja oikeistolaiset vapaussodasta. Nyt ollaan kuitenkin konsensus-Suomessa, jossa kaikki muka vetävät yhtä köyttä ja siksi kansalaissotakin on muuttunut neutraaliksi sisällissodaksi.
Lahti vasemmalle -yhdistyksen puheenjohtaja Antti Holopainen (Vas) palautti seminaarissa mieliin sen, millainen kaupunki Lahti oli kansalaissodan syttyessä ja sen päättyessä: omia asukkaita oli 5200, valkoisia auttamaan tuli 3000 saksalaista sotilasta ja sodan päätyttyä Hennalan keskitysleirillä oli 28 000 punavankia.
Seuraavan kerran Fellmaninpuistoon (ent. Fellmanin pelto) kootaan iso joukko ihmisiä huhtikuun 28. päivänä, jolloin taiteilija Kaisa Salmi toteuttaa siellä 22 000 ihmisen yhteisöllisen performanssitapahtuman Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti.
Performanssiin voi ilmoittautua Facebookissa (www.facebook.com/FellmaninPelto) ja
Lahden taidemuseon verkkosivuilla (www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/taidemuseo/fellmanninpuisto).
(Tämä juttu on aikaisemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
