Valtio on vähentämässä maakuntien liitoille vuosittain antamiaan kehittämismäärärahoja 18,5 miljoonalla eurolla. Päijät-Hämeen liiton kehittämisjohtaja Marja Koivula pitää moista säästöä turhana, koska tuolla summalla "ei valtion talouden kannalta ole juuri mitään merkitystä". (Etelä-Suomen Sanomat 18.10.)Näin aina sanotaan, kun jokin säästötoimi osuu omalle kohdalle. Millä sitten on merkitystä? Joko 28 miljoonalla on merkitystä, vai 58 miljoonalla vai pitääkä mennä yli 100:n, että on merkitystä? Jotkut ovat sitä mieltä, että yksi miljardikaan ei merkkaa mitään, koska esimerkiksi valtionvelka on tällä hetkellä noin 78 miljardia euroa. Velkaa asukasta kohden on noin 14 500 euroa.
Valtionvelasta vaahtoaminen sinänsä on vajaata puhetta, sillä jos otetaan huomioon valtion talletukset ja saatavat velallisilta, on valtion talous jokseenkin tasapainossa - harvinaista maailmassa. Lisäksi valtion korko- ja osinkotulot ovat velkojen korkomenoja suuremmat.
Kaikilla rahasummilla joka tapauksessa on merkitystä, ja kuten hyvin tiedetään, säkin suuta on näinä aikoina vedettävä tiukemmalle.
Sama on tilanne kuntataloudessa. Pieniäkin säästönirhauksia on tehtävä, jotta tavoitteisiin päästään. Tosin näissä asioissa syyllistytään usein myös liioitteluun. Kuntien rahoitusjohtajat ja kamreerit ovat aina suu mutrulla julistamassa, että leikata ja karsia pitää, jotta se abstraktinen vuosikate säilyy niin ja niin korkeana. Kotikaupungissani Lahdessa on virkamiesjohdon pelotteluja uskottu liiankin hyvin, mistä on todisteena se, että viime vuosina on jatkuvasti käynyt vuosikatteen kanssa samoin: se on tilinpäätöksessä muodostunut budjetoitua suuremmaksi. On siis leikattu enemmän kuin olisi ollut tarvis.
kari.naskinen@gmail.com
