Hienoa teatteri- ja elokuva-tarjontaa televisiossa: ensin Kristian Smedsin Tuntematon sotilas, sitten Tuulen viemää ja huomenna tiistaina alkaa Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, kaikkien aikojen paras suomalainen elokuva.Niskasen syntymästä tuli pari viikkoa sitten kuluneeksi 80 vuotta. Hän kuoli 1990. Niskanen oli kotoisin Konginkankaalta, jonka työväen-talolla Kahdeksan surmanluotia sai ensiesityksensä 1971. Konginkankaalta ei ole pitkä matka Pihtiputaalle, jossa tapahtuneesta tragediasta elokuva kertoo.
Kahdeksan surmanluotia on siitä harvinainen elokuva, että sen voi sanoa olevan parempi televisiossa kuin elokuvateatterissa. Kun se nimittäin televisiossa esitetään sarjana, nähdään se kokonaan (5 tuntia 16 minuuttia). Jörn Donnerin leikkaama elokuvateatteriversio on pituudeltaan 2.25.
Kahdeksan surmanluotia on taas ajankohtainen. Se kuvaa taloudellisessa ahdingossa elävän pienviljelijän Tauno Pasasen perheen elämää. Nelilapsisen perheen työttömyys, toimeentulo-vaikeudet ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus näkyvät ahdistuksena ja väkivaltaisina purkauksina. Kukaan ei elvytä. Elokuvassa päähenkilön, jota Niskanen itse näyttelee (kuva), selviytymiskeinoja ovat pontikanvalmistus, ryyppääminen ja metsästys. Pienviljelijän ammatti ei lyö leiville, tulevaisuus on musta. Lehmillekin on heinät ostettava ja vähäinen metsä myytävä rahan puutteessa pilkkahintaan. Kun tähän lisätään virkavallan ylemmyydentunto kansalaisia kohtaan, on yhteentörmäys edessä. Hyvinvointiyhteiskunta on epäonnistunut ihmisten hyvän elämän turvaamisessa.
Elokuvansa alussa Niskanen sanoo: "Tämä elokuva ei pyri toistamaan uskollisesti tositapahtumaa, vaikka se perustuukin siihen merkittävämpien totuuksien osalta. Tämä on minun totuuteni, jonka olen itse elänyt ja kokenut, koska olen itse syntynyt ja elänyt tässä samassa ilmapiirissä."
Tauno Pasanen ampui neljä häntä rauhoittamaan tullutta poliisia maaliskuussa 1969. Edeltäneen viikon Pasanen oli ryypännyt päivittäin ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä hänelle tuli riitaa vaimonsa kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos ja naapuri hälytti paikalle poliisit.
Pasanen ampui minuutin sisällä lintukiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta, aseistautunutta poliisia. Tämän jälkeen Pasanen käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Pasasen ampumien poliisien aseiden tulenvaihtimet oli lehtikuvien mukaan säädetty sarjatuliasentoon, mikä aiheutti tapahtuma-aikaan keskustelun poliisien tarkoitusperistä. Poliisivihaa epäiltiin julkisuudessa teon motiiviksi, mutta Pasasen mukaan hänellä ei ollut erimielisyyksiä poliisien kanssa.
Niskanen ohjasi yhteensä 14 pitkää elokuvaa. Kriitikot eivät kuitenkaan Niskasen elokuvia ymmärtäneet. Tämä katkeroitti Niskasta. - "Vaikeinta ei ole ollut itse työ, vaan sen ovat tehneet vaikeaksi ne nilviäiset, jotka ovat vieneet siitä tekemisen ilon", Niskanen sanoi.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuvansa alussa Niskanen sanoo: "Tämä elokuva ei pyri toistamaan uskollisesti tositapahtumaa, vaikka se perustuukin siihen merkittävämpien totuuksien osalta. Tämä on minun totuuteni, jonka olen itse elänyt ja kokenut, koska olen itse syntynyt ja elänyt tässä samassa ilmapiirissä."
Tauno Pasanen ampui neljä häntä rauhoittamaan tullutta poliisia maaliskuussa 1969. Edeltäneen viikon Pasanen oli ryypännyt päivittäin ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä hänelle tuli riitaa vaimonsa kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos ja naapuri hälytti paikalle poliisit.
Pasanen ampui minuutin sisällä lintukiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta, aseistautunutta poliisia. Tämän jälkeen Pasanen käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Pasasen ampumien poliisien aseiden tulenvaihtimet oli lehtikuvien mukaan säädetty sarjatuliasentoon, mikä aiheutti tapahtuma-aikaan keskustelun poliisien tarkoitusperistä. Poliisivihaa epäiltiin julkisuudessa teon motiiviksi, mutta Pasasen mukaan hänellä ei ollut erimielisyyksiä poliisien kanssa.
Niskanen ohjasi yhteensä 14 pitkää elokuvaa. Kriitikot eivät kuitenkaan Niskasen elokuvia ymmärtäneet. Tämä katkeroitti Niskasta. - "Vaikeinta ei ole ollut itse työ, vaan sen ovat tehneet vaikeaksi ne nilviäiset, jotka ovat vieneet siitä tekemisen ilon", Niskanen sanoi.
kari.naskinen@gmail.com
