tiistai 7. tammikuuta 2025

Totalitarismi loi kauhun


Väljästi
Franz Kafkan elämää sivuavassa elokuvassa Kafka (1991) sanoo tohtori Murnau, että joukkoa on helpompi hallita kuin yksilöä, koska joukolla on yhteinen tarkoitus, kun taas yksilöiden tarkoitukset ovat aina kyseenalaisia ja monenlaisia. Totalitarismin vainoamaksi on joutunut sairausvakuutusvirastossa työskentelevä harrastajakirjailija Kafka, ja myös oikea Franz Kafka kamppaili postuumisti julkaistuissa kirjoissaan totalitaarista hallintoa vastaan. Hullu tohtori Murnau voisi olla nimeltään myös Mabuse, sillä Steven Soderberghin mustavalkoinen elokuva noudattaa tyyliltään 1920-luvun saksalaista ekspressionismia. Se on juuri nyt ajankohtainen asia Suomessakin, kun täällä sai juuri ensiesityksensä F.W. Murnaun Dracula-elokuvan Nosferatun (1922) tuore uusioversio Robert Eggersin ohjaamana. Mabuse (1922) taas on Fritz Langin elokuva.


Soderberghin osoite tulee joka tapauksessa selväksi. Elokuva on sekoitus Kafkan elämää sekä hänen romaanejaan Oikeusjuttu ja Linna sekä novellia Muodonmuutos. Elokuvankin Kafka asuu ja työskentelee Prahassa, eikä saa novellejaan julkaistuksi. Yksi niistä kertoo miehen muuttumisesta torakaksi. Joutuessaan Prahan linnassa olevien paholaismaisten johtajien ja tiedemiesten kynsiin Kafka sanoo heille, että ”minä yritin kirjoittaa kauhua, mutta te loitte sitä”.

Elokuvan alussa Kafka kävelee kadulla, jossa yhteen seinään
on kiinnitetty mainos jostain Odysseus-esityksestä. Sitten Kafkankin harharetket alkavat, kun hän joutuu sattumankauppaa maanlaiseen vastarintaryhmään. Aivan kyklooppia tai merihirviötä ei Kafka kohtaa, mutta jos mahdollista niitäkin vahingollisempia. Kafkamaisen absurdina trillerinä etenevässä kertomuksessa Kafka soluttautuu Prahan linnassa toimivan salaisen totalitarismiliikkeen sisälle ja joutuu tietenkin suuriin vaikeuksiin.

Yhdessä vaiheessa Kafka tapaa Prahassa Musilin alueella Gabrielan, josta ei heti ota selvää, onko lintu vai kala.
En tiedä, onko Prahassa Musilin aluetta, mutta Robert Musil oli, ja isossa romaanissaan Mies vailla ominaisuuksia (1933) hän kyseenalaisti voimakkaasti yhteiskunnallisen kehityksen suunnan. Gabrielalle Kafka sanoo, että poliisiinkaan ei voi luottaa, mutta tilanteet ovat niin sekavia, että Gabrielankin on vaikea sanoa tuohon mitään.

Paikoin elokuvakin on sekava, mutta Kafkan roolissa Jeremy Irons on hyvä, juuri sellainen kuin vainottuna takaa-ajettuna on tietämättä todellisia syitä vainoon. Tietenkin hän on aggressiivisen vallankumousryhmän jäsen, mutta siinäkin yhtä uumelo kuin muutenkin elämässään. Hänellä ei ole mitään yhteiskunnallista ideologiaa ajettavanaan, kunhan vaan yrittää pitää kiinni työpaikastaan ja haaveilee kirjailijanurasta. Tulee myös mieleen Harry Lime, joka seikkailee Wienissä samalla tavalla kuin Kafka nyt Prahassa. Harry Lime puhuu myös naapurimaasta Sveitsistä, jossa oli kehutulla demokratialla saatu kehitettyä käkikello Kafka ei keksi Prahasta mitään hyvää, ja näkisivätpä Kafka ja Lime nyt Wienin, taas kerran 86 vuoden jälkeen…

kari.naskinen@gmail.com