Lahden konserttitalon valmistumisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Tälle vuodelle siirtynyt merkkivuoden juhlinta aloitettiin tänään aamupäivällä Sirpo-salissa, jossa Boris Sirposta esitelmöivät toimittaja-kirjailijat Leila Tarpila ja Tiina-Maija Lehtonen. Boris Sirposta siksi, että hän oli Viipurin musiikkiopiston perustaja, ja talvisodan sytyttyä se siirtyi Lahteen. Vuonna 1963 nimi muutettiin Lahden musiikkiopistoksi, 1977 Päijät-Hämeen konservatorioksi ja 2003 Lahden konservatorioksi.
Tänään Sirpo-salin seinälle heijastettiin valokuvia Viipurin musiikkielämästä, jota opiston johtaja, viulisti ja kapellimestari Boris Sirpo näkyvästi vei eteenpäin. Yksi kuva oli kaupungin musiikkielämän merkittävästä kohokohdasta keväällä 1923, kun Jean Sibelius kävi johtamassa konsertin, johon Sirpo oli koonnut 56-jäsenisen orkesterin, koska kaupunginorkesteria ei vielä ollut perustettu. Kuva on otettu luultavasti konsertin päätyttyä, jolloin Sibelius ja Sirpo ottivat vastaan aplodit.
Sibelius johti toisen sinfoniansa ja muitakin omia sävellyksiään. Osalla soittajista oli valkoiset nauhat hihoissaan, sillä kysymyksessä oli valkoisten voittaman vapaussodan 5-vuotisjuhlakonsertti. Viipuri otti säveltäjämestarin juhlien vastaan. Sibelius tuli Helsingistä postijunalla illalla muutamaa päivää ennen konserttia, vastassa asemalla olivat musiikkitervehdyksin torvisoittokunta sekä kuorot Karjalan Laulu ja Wiipurin Lauluveikot. Paljon oli myös yleisöä, joka kuoronjohtaja Yrjö Rosendalin tervetuliaispuheen jälkeen kohotti kolminkertaisen eläköön-huudon Jääkärimarssin sinivalkoiselle säveltäjälle.
Rautatieasemalta Sibelius kuljetettiin kauppaneuvos Viktor Sellgrenin kaupunkiasuntoon Mustainveljestenkadulle. Varsinaisesti Sibelius yöpyi kuitenkin Sellgrenin komeassa jugend-huvilassa, jonka oli muutaman kilometrin päähän keskustasta suunnitellut Viipurin huippuarkkitehti Uno Ullberg. Joidenkin tietojen mukaan tämän prameaksi saneeratun huvilan omistaa nykyisin Vladimir Putin.
Konsertti järjestettiin Viipurin keskuskansakoulun juhlasalissa. Akustiikaltaan sitä ei pidetty kovin hyvänä, mutta Linnankadun konserttitalohankkeeseen meni vielä aikaa 15 vuotta, eikä toteutunut silloinkaan sodan takia. Nykyisin keskuskoulun salissa järjestetään erilaisia tapahtumia, esimerkiksi levytansseja, joissa minäkin olen kolme kertaa käynyt.
Boris Sirpo ei tehnyt evakkomatkaa musiikkiopiston kanssa Lahteen, vaan muutti Amerikkaan Portlandin kaupunkiin Oregonin osavaltioon. Siellä hän työskenteli musiikinopettajana ja kapellimestarina kuolemaansa saakka 1967. Suomessa hän kävi johtamiensa orkesterin ja kuoron kanssa 1955. Lahden musiikkiopistosta Sirpo sai johtajakutsun 1964, mutta kieltäytyi tehtävästä vedoten terveydentilaansa.
Luennoitsijoista Leila Tarpila on Yleisradion toimittaja ja Tiina-Maija Lehtonen on jäänyt Ylestä eläkkeelle. Vuonna 2022 heiltä ilmestyi elämäkertakirja Boris Sirposta. Internetistä löytyy myös heidän tekemänsä laaja historiakokonaisuus ”Viipurin musiikin menestystarina 1918-39”.
Kolmas luennoitsija Sirpo-salissa oli rakennustutkija, taidehistorioitsija Riitta Niskanen, joka kertoi Lahden konserttitalon rakennushistoriasta. Olen kuitenkin käsitellyt tätä asiaa Riitta Niskasen aikaisempien esitysten ja kirjallisuuden pohjalta jo kaksi kertaa (20.8.2008 ja 6.9.2018), joten palaan asiaan taas joskus myöhemmin. Tähän otin kuitenkin valokuvaaja Heikki Havaksen tallentaman kuvan konserttitalon pienoismallista arkkitehtien Heikki ja Kaija Sirenin toimistosta.
Tänään keskiviikkoiltana juhlat jatkuvat konsertilla Felix Krohn -salissa.
kari.naskinen@gmail.com
