Antakaa Kiinan nukkua

Taas komea laajakangaselokuva toteutettuna Super Technirama 70^® -kuvausärjestelmällä. Hieno muistuma Hollywoodin kulta-ajasta. Vaikka Nicholas Rayn ohjaaman 55 päivää Pekingissä (1963) katsoo nyt televisiosta, niin sen mahtavuuden kokee. Tämäkin elokuva alkaa Dimitri Tiomkinin kolmeminuuttia kestävällä alkusoitolla, jonka aikana kuvassa näkyy vain teksti Overture. Sen jälkeen varsinaiset alkutekstit, joiden taustana ovat Dong Kingmanin hienot vesivärimaalaukset. Kingman oli merkittävä kuvataiteilija, jonka vesiväritöitä nimenomaan on taidemuseoissa kautta Yhdysvaltojen. Kingman oli Academy of Art College San Franciscon kunniatohtori. Elokuvan massiivinen lavastus on käsittämättömän upea, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi Pekingin Kielletty kaupunkioli tarvittavilta osiltaan tehty Samuel Bronston -studioilla Madridin lähellä, koska tuohon aikaan ollut digitaalisia virtuaalilavasteita käytettävissä.

Sama koskee suurten ihmismassojen kuvaamista. Tähän elokuvaan tarvittiin puolitoista tuhatta kiinalaista, mutta kun noin isoa määrää kiinalaisilta näyttäviä avustajia ei löytynyt Espanjasta, heitä hankittiin lisäksi Portugalista, Italiasta, Ranskasta ja Englannista. Niin kova urakka tämä kaikki oli ohjaajallekin, että hän sai sydäninfarktin kesken kuvausten, minkä jälkeen tuuraajiksi hankittiin Guy Green ja Andrew Marton, joiden nimiä ei alkuteksteissä kuitenkaan mainita.

Oikeita kiinalaisia näyttelijöitä ei ollut saatu myöskään isoihin rooleihin, joten leskikeisarinna Tzu Hsi on elokuvassa Flora Robson ja hänen kaksi läheisintä valtiomiestään John Ireland ja Leo Genn. Pääosassa sen sijaan on aikansa supertähti Charlton Heston, joka oli juuri noussut huipulle Ben-Hurin ja El Cidin rooleissaan vastaavanlaisissa spektaakkeleissa.

On tällä elokuvalla liittymäkohta nykypäiväänkin. Britannian suurlähettiläs Arthur Robertson (David Niven) sanoo amerikkalaiselle majurille Matt Lewisille (Heston) Napoléon Bonapartea lainaten, että ”antakaa Kiinan nukkua, sillä kun se herää, se tulee ravistelemaan maailmaa”. Tällä hetkellä tilanne kuitenkin on sellainen, että Kiina on ravistellut itse itsensä hereille ja Trumpin ykköstavoitteita on saada se takaisin nukkumaan.

Elokuvan nimi tarkoittaa 55 päivää kestänyttä boksarikapinaa Kiinassa 1800-1900-lukujen vaihteessa, jolloin ulkovalloilla oli jo 13 provinssia hallinnassaan. Olot olivat huonot, nälkä kurjisti kansaa ja syynä pidettiin länsimaiden ylivaltaa. Heti elokuvan alkutapahtumassa liehuvat Venäjän, USA:n, Britannian, Ranskan ja muiden kolonialistivaltioiden liput ja niiden kansallishymnien melodiat kuuluvat. Keisarillinen armeija ei puutu asiaan, vaan olettaa, että kapinallisten sota lännen taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan auttaa.

Boksarikapina-nimi tarkoittaa epävirallisesti järjestäytynyttä ”Oikeudenmukaisuuden ja harmonian nyrkkiä”, jonka jäsenet harrastivat nyrkkeilyä ja muita taistelulajeja. Lopulta liittoutuneiden joukot ehtivät hätiin, ne miehittivät Pekingin, boksarikapina kukistui ja Qing-hovi pakeni Xianiin. Kansa jäi tyytymättömyyteen ja Kiinan valtion sotakorvauksetkin tulivat talonpoikien maksettaviksi.

Kaksi ja puoli tuntia kestävä elokuva edustaa tyypillisimmillään Hollywoodin loiston päiviä, vaikka sitä ei Hollywoodin elokuvatehtaassa tehtykään. Lopun taistelukohtaukset ovat näyttäviä, eikä romantiikkaakaan ole unohdettu, vaan Charlton Heston pitää koko ajan hillittyä teerenpeliä venäläisen paronittaren (Ava Gardner) kanssa. Oikeassa elämässä Heston ja Gardner eivät jostain syystä tulleet toimeen keskenään. Heston peräti ilmoitti vastustavansa Gardnerin ottamista paronittaren rooliin. Heston kirjoitti päiväkirjaansa keväällä 1962: "Nick [Nicholas Ray] soitti Espanjasta ja kertoi huolestuttavia uutisia. Näyttää siltä, ​​​​että he haluavat käyttää Ava Gardneria. Minun on parasta viedä perseeni sinne ensi viikolla ja selvittää mitä helvettiä tapahtuu." Tuottaja Samuel Bronston ja Ray kuitenkin kumosivat Hestonin valituksen tietäen, että elokuva tarvitsi Avan nimeä ja tähtivoimaa saadakseen paremmat mahdollisuudet lipputuloihin.

Elokuvassa paronitar kuolee, mutta onnelliseksi lopuksi saadaan, kun Heston nappaa Pekingistä pois lähtiessään hevosensa selkään myös kiinalaisen pikkutytön, jonka äiti oli kuollut aikaisemmin ja isä amerikkalaissotilas nyt taistelussa. Isä oli luvannut tytölle vievänsä hänet mukanaan Amerikkaan, mutta asian hoitaa nyt Heston.

Elokuvan tuotantkustannukset olivat 10 miljoonaa dollaria. Sen verran tuli katsojatulojakin, mutta se oli pettymys. Alkoi olla sellainen aika, että laajakangaselokuvat olivat uutuudenviehätyksensä saavuttaneet, eivätkä ne enää vetäneet samalla tavalla kuin viisi vuotta aiemmin. Eivätkä kriitikkojenkaan kommentit lisänneet elokuvayleisön kiinnostusta. Cannesissakaan elokuva ei kehuja saanut, eikä Oscareita tullut, vaikka olikin finalistina parhaasta musiikista ja parhaasta lauluesityksestä (Andy Williamsin laulama The Peking Theme).

kari.naskinen@gmail.com